Kahvikannu on ajan muotikmateriaalia uushopeaa eli galvaanisesti hopeoitua messinkilejeerinkiä. Päärynämäinen muoto pohjautuu rokokoon kannumuotoon. Runsas koristelu on pakotettu ja valettu. Uushopeisiin, niklattuihin ja hopeisiin kahvikalustoihin kuului tavallisesti myös kermakko ja sokerikko. Lähtöhinta 235 e, Bukowskis.

Ro­ko­koon uu­si tu­le­mi­nen eli uus­ro­ko­koo al­koi Eng­lan­nis­sa jo 1820-lu­vul­la Wind­so­rin lin­nan si­sus­ta­mi­ses­sa. Maa­il­man­näyt­te­lyt Lon­toos­sa vuon­na 1851, Pa­rii­sis­sa vuon­na 1885 ja Phi­la­delp­hi­as­sa vuon­na 1889 le­vit­ti­vät uu­sia tyy­li­vir­tauk­sia no­pe­as­ti eri puo­lil­le maa­il­maa. Sa­maan ai­kaan te­ol­li­nen val­mis­tus teki ta­va­rois­ta ai­em­paa edul­li­sim­pia, jol­loin nii­hin oli va­raa en­tis­tä laa­jem­mil­la so­si­aa­li­luo­kil­la. Sa­man­tyyp­pi­nen uus­ro­ko­koo­tuo­li saat­toi löy­tyä niin hel­sin­ki­läi­sen se­naat­to­rin ko­dis­ta kuin tam­pe­re­lai­sen teh­das­työ­läi­sen huo­nees­ta.

Uus­ro­ko­koo oli mui­den ker­taus­tyy­lien ta­paan hy­vin kan­sain­vä­li­nen. Sa­man­kal­tai­sia esi­nei­tä val­mis­tet­tiin niin Pie­ta­ris­sa, Tuk­hol­mas­sa, Hel­sin­gis­sä kuin New Yor­kis­sa­kin. Tyy­li oli myös pit­käi­käi­nen, sil­lä vie­lä 1910-lu­vul­la tur­ku­lai­sen Ni­co­lai Bo­ma­nin puu­se­pän­teh­taan lu­et­te­los­sa oli uus­ro­ko­koo­ka­lus­to­ja.

Ko­ris­teet pel­kis­tyi­vät

Rans­kan toi­sen kei­sa­ri­kun­nan ai­ka­na (1852–1870) kei­sa­rin­na Eugé­nie ihai­li ku­nin­ga­tar Ma­rie An­toi­net­ten ai­ka­kau­den ro­ko­koo­ta ja Lud­vig XVI:n tyy­liä. Muo­tiin tuli uus­ro­ko­koo.

Kirjeteline. Ne kuuluivat usein kokonaisuuksiin, joissa oli mustepullo-kynäteline, musteimuri ja kynttilänjalat. Teline on kullattua metallia ja alabasteria. Lähtöhinta 200 e, Bukowskis.

Al­kuun uus­ro­ko­koo­e­si­neet val­mis­tet­tiin kä­si­työ­nä, mut­ta pian nii­tä ryh­dyt­tiin tuot­ta­maan te­ol­li­ses­ti. Ko­neel­li­nen tuo­tan­to vaa­ti toi­si­naan pel­kis­tä­mis­tä, jo­ten ko­ris­te­luis­ta saat­toi tul­la toi­si­naan var­sin kaa­va­mai­sia. Uus­ro­ko­koo oli en­nen kaik­kea sa­lon­kien, för­maa­kien eli pien­ten seu­rus­te­lu­huo­nei­den ja sa­lien tyy­li, mut­ta yh­tä lail­la se sopi bu­du­aa­rei­hin eli nais­ten pu­keu­tu­mis­huo­nei­siin. Huo­ne­ka­lu­ja oli ta­pa­na hank­kia suu­ri­na ko­ko­nai­suuk­sia. Se teki huo­neis­ta tyy­lil­li­ses­ti hy­vin yh­te­näi­siä S-muo­toi­si­ne jal­koi­neen, kaar­tu­vi­ne se­lus­toi­neen ja C-kaa­ri­or­na­ment­tei­neen.

Öljylamppu oli ajan uutuus, joka lisäsi huomattavasti asumismukavuutta. Niitä tehtiin katto-, seinä- ja pöytämalleina. Madollisesti ranskalaiset posliinirunkoiset lamput on koristettu Sèvres-tyyliin kukilla ja maisemilla. Pallomainen varjostin oli suosittu. Vasarahinta parille 250 e, Hagelstam.

Huo­ne­ka­lu­ja ja si­sus­tu­se­le­ment­te­jä oli mitä eri­lai­sim­pia: soh­via, tuo­le­ja, pöy­tiä, kor­kei­ta try­moo­pei­le­jä, pyl­väi­tä ja ver­ho­lis­to­ja. Eta­sää­rei­hin eli pie­niin mo­ni­hyl­lyi­siin pöy­tiin tai hyl­ly­köi­hin ke­rät­tiin esil­le ko­ris­te-esi­nei­tä, ku­ten pos­lii­ni­fi­gu­rii­ne­ja. Fa­jans­si- ja pos­lii­nie­si­neis­sä ko­pi­oi­tiin ro­ko­koon muo­to­ja sel­lai­se­naan.

Eri­tyi­ses­ti eläin-, pai­men- ja kau­nis nei­to -ai­hei­set fi­gu­rii­nit oli­vat suo­sit­tu­ja. Si­sus­tuk­sis­sa ta­va­ran mää­rä oli usein laa­tua tär­ke­äm­pi ja kai­ken yl­lä lei­jui hor­ror va­cui – tyh­jän pai­kan kam­mo!

Uu­tuuk­sien ai­ka­kau­si

Sokerimaljan on valmistanut tukholmalainen hopeaseppä Christopher Creutz 1856. Korkea balusterijalka, godronnointi ja runsas koristelu ovat ajalle tyypillisiä. Korkea muoto periytyy empirestä. Lähtöhinta 3000 e, Bukowskis.

Uus­ro­koon ajal­le oli omi­nais­ta teks­tii­lien run­saus. Ko­dit täyt­tyi­vät koru- ja ris­ti­pis­toil­la kir­jai­luis­ta tyy­ny- ja pöy­tä­lii­nois­ta sekä ras­kais­ta ovi- ja ik­ku­na­ver­hois­ta nyö­rei­neen ja tup­sui­neen. Tuo­lien se­lus­toil­le ase­tet­tiin vir­kat­tu­ja pit­si­lii­no­ja eli an­ti­ma­kas­se­ja, jot­ka suo­je­li­vat se­lus­taa mies­ten hius­voi­teil­ta. Kan­kai­na käy­tet­tiin ras­kai­ta, voi­ma­kas­vä­ri­siä plyy­se­jä, vil­la- tai silk­ki­kan­kai­ta tai sint­se­jä eli va­ha­pin­tai­sia puu­vil­la­kan­kai­ta.

Ajan uu­tuuk­sia oli uus­ho­pea eli gal­vaa­ni­ses­ti ho­pe­oi­tu mes­sin­ki. Sii­tä val­mis­tet­tiin eri­lai­sia käyt­tö- ja ko­ris­te-esi­nei­tä, jois­sa hyö­dyn­net­tiin al­ku­pe­räi­sen ro­ko­koon koko muo­to- ja ko­ris­te­maa­il­maa. Uus­ro­ko­koon pöy­tä­kel­lot am­men­si­vat ide­oi­ta ro­ko­koon ro­man­tii­kas­ta. Nii­tä ko­ris­ti­vat pai­me­net ja pai­me­net­ta­ret, ri­ta­rit he­vo­si­neen, ko­me­at ur­hot ja kai­puus­ta riu­tu­vat nei­dot.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 2/2026.