Esi­ku­vat kuu­lu­vat nuo­ruu­teen. Tei­ni-­ikäi­sen Mark­ku Pi­rin ­san­ka­reik­si nou­si­vat muo­toi­li­jat. Hän seu­ra­si Ma­ri­me­kon mai­neen ­kan­sain­vä­lis­tä nou­sua ja ihai­li Timo Sar­pa­ne­van tai­a­no­mai­sia Am­bien­te-kan­kai­ta.

Markku Pirin monipuolista muotoilua on parhaillaan esillä Suomen lasimuseossa. Kuva Heikki Tuuli.

Uran kan­nal­ta mer­kit­tä­väk­si elä­män­vai­heek­si osoit­tau­tui vaih­to-op­pi­las­vuo­si Yh­dys­val­lois­sa. Mark­ku Piri kun­nos­tau­tui siel­lä eri­tyi­ses­ti tai­de­ai­neis­sa. Ah­ke­ruus pal­kit­tiin sti­pen­dil­lä ne­wy­or­ki­lai­seen Par­sons School of De­sig­niin ke­säl­lä 1973.

– Pää­tin sil­loin kak­si asi­aa. En­sin­nä­kin kou­lut­tai­sin it­ses­tä­ni suun­nit­te­li­jan Ma­ri­me­kol­le. Toi­sek­si pa­lai­sin kym­me­nen vuo­den si­säl­lä New Yor­kiin muo­toi­lun am­mat­ti­lai­se­na. Kum­pi­kin to­teu­tui, ja New Yor­kis­ta tuli ko­ti­kau­pun­ki­ni vuo­sik­si 1981–1991, Mark­ku Piri muis­te­lee.

Luo­vuu­den New York

Pi­rin tuo­tan­toon mah­tuu val­ta­va mää­rä suun­nit­te­lu­töi­tä. Uran kii­rei­sin­tä ai­kaa oli­vat vuo­det 1981–1995, jol­loin Mark­ku Piri työs­ken­te­li koko vuo­si­kym­me­nen New Yor­kis­sa. Tuol­loin syn­tyi usei­ta teks­tii­li- ja vaa­te­mal­lis­to­ja.

Abstrakti muotokuva Armi Ratiasta (sarjasta Muotokuvia), 1988, guassi paperille. Markku Piri oli viimeinen Armi Ratian Marimekolle valitsema suunnittelija.

– Sen hek­ti­sim­män vuo­si­kym­me­ne­ni työ vas­ta­si hy­vin ko­ko­nai­sen suun­nit­te­lu­ta­lon tuo­tan­toa, Mark­ku Piri nau­rah­taa.

Sit­ten työ­tah­ti hi­das­tui. Mark­ku Pi­rin nuo­re­na sai­ras­ta­ma imu­sol­mu­ke­syö­pä uu­siu­tui vuon­na 1987, mikä joh­ti rank­koi­hin hoi­toi­hin ja pit­kään kun­tou­tuk­seen.

Yh­dek­si syyk­si sii­hen, mik­si Mark­ku Piri muut­ti New Yor­kiin, va­li­koi­tui halu ir­tau­tua poh­jois­mai­ses­ta niu­kan il­mai­sun ihan­tees­ta.

– New York osoit­ti mi­nul­le, et­tä hy­vää ma­kua on mo­nen­lais­ta. Mi­nul­le art deco -tyy­li on edus­ta­nut suur­ta in­noi­tuk­sen läh­det­tä. New York tun­ne­taan Pa­rii­sin rin­nal­la yh­te­nä mer­kit­tä­vim­mis­tä tyy­liin liit­ty­vis­tä kau­pun­geis­ta.

In­nos­ta­va lasi

Mark­ku Pi­riä ovat joh­ta­neet eri­lai­siin töi­hin halu op­pia uut­ta ja ute­li­ai­suus sekä mah­dol­li­suus työs­ken­nel­lä alan huip­pu­am­mat­ti­lais­ten kans­sa. Vii­me vuo­si­na hän on työs­ken­nel­lyt eri­tyi­ses­ti la­sin pa­ris­sa.

– Lasi il­me­nee niin elä­vä­nä ja vaa­ti­va­na, et­tä esi­neen on­nis­tu­mi­seen liit­tyy ai­na myös sat­tu­maa.

Aikavyöhykkeet-nimiset lasiveistokset vuodelta 2017 puhalsi muranolainen mestari Matteo Tagliapietra.

– On suu­ri ilo ja nau­tin­to saa­da vie­dä tai­ta­vien kump­pa­nien kans­sa läpi te­ol­li­nen pro­ses­si. Par­haim­mil­laan lop­pu­tu­lok­se­na syn­tyy tuo­te, joka on es­teet­ti­ses­ti ja tek­ni­ses­ti kor­ke­a­laa­tui­nen.

Vuo­si­na 2017–2018 Mark­ku Piri esit­te­li la­si­tai­det­taan kol­mes­sa mu­se­o­näyt­te­lys­sä Fi­ren­zes­sä, Roo­mas­sa ja Ve­net­si­an Mu­ra­nos­sa. Vii­mek­si mai­ni­tus­sa hän pää­si työs­ken­te­le­mään muun mu­as­sa le­gen­daa­ri­sen la­sin­pu­hal­ta­ja Pino Sig­no­ret­ton kans­sa.

Mys­ti­nen si­ni­nen

Mark­ku Piri mää­rit­te­lee it­sen­sä sekä muo­toi­li­jak­si et­tä tai­tei­li­jak­si. Jos­kus roo­lien raja on häi­ly­vä. Mark­ku Piri ku­vai­lee Fin­la­y­so­nil­le suun­nit­te­le­mi­aan fro­tee­pyyh­kei­tä gra­fii­kak­si. Eu­ro­kan­kaan Kivi-si­sus­tus­kan­gas­ta hän pi­tää hen­ki­lö­koh­tai­sim­pa­na – ja myös on­nis­tu­neim­pa­na – pai­no­kan­kaa­naan.

Auringonsäteet-maljakko, yksityiskohta, 2017. Puhaltaja Simone Cenedese, Murano.

Hän pyr­kii suun­nit­te­le­maan töi­tä, jot­ka huo­ku­vat iloa, laa­tua ja ele­gans­sia. Mark­ku Piri ei kui­ten­kaan ta­voit­te­le tun­nis­tet­ta­vaa tyy­liä, sil­lä hän pi­tää mo­ni­puo­li­suu­des­ta ei­kä ha­lua tois­taa it­se­ään. Pin­nan al­la kui­ten­kin syk­kii Mark­ku Pi­rin tun­ne­tuin vä­ri­sä­vy, si­ni­nen.

Sisustuskangas Kivi (Eurokankaan Suomen juhlamallisto 2017–2024) kuuluu Pirin tärkeimpiin painokankaisiin. Aiheena on lapsuuden kesämökin linnakivi. Tekninen toteutus on kuin grafiikkaa metreittäin.

– Si­ni­sen sä­vyt ovat kul­ke­neet mu­ka­na lap­suu­den pii­rus­tuk­sis­ta saak­ka. Olen käyt­tä­nyt si­nis­tä ura­ni kai­kis­sa vai­heis­sa. Mi­nul­le si­ni­sen sä­vyt näyt­täy­ty­vät mys­ti­si­nä, ja­loi­na, ke­vei­nä ja kuu­lai­na, mut­ta myös läm­pi­mi­nä.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 8/2025.

Mark­ku Piri VÄ­RE­JÄ: la­sia, teks­tii­le­jä, ku­via -näyt­te­ly 12.4. as­ti Suo­men la­si­mu­se­os­sa, Teh­taan­ka­tu 23, Rii­hi­mä­ki, suo­men­la­si­mu­seo.fi