Lää­kä­ri ja tai­de­ke­räi­li­jä Ju­ha­ni Kir­pi­län (1931–1988) koti Hel­sin­gin Töö­lös­sä on poik­keuk­sel­li­nen paik­ka. Tai­de­ko­ti Kir­pi­lä ei ole mu­seo vaan ele­tyn elä­män täyt­tä­mä koti, jon­ka sei­nil­lä le­pää­vät Suo­men tai­teen kul­ta­kau­den mes­ta­rien te­ok­set. Vie­rai­lu Kir­pi­län ko­dis­sa avaa nä­ky­män tai­tee­seen, si­vis­tyk­seen ja yk­si­tyi­seen elä­mään, jota ei ai­ka­naan voi­nut täy­sin jul­ki­ses­ti elää. Op­paa­na toi­mii Sep­po Frän­ti, Kir­pi­län ys­tä­vä ja it­se­kin tun­net­tu tai­de­ke­räi­li­jä.

Arkiolohuoneessa saadaan nauttia pianomusiikin ohella muun muassa Yrjö Saarisen maalauksen (alarivissä vasemmalla) räiskyvistä väreistä.

Tai­de­ke­räi­li­jän ja­lan­jäl­jis­sä

Frän­ti ker­too, kuin­ka Kir­pi­län ko­ko­el­ma kes­kit­tyi edes­men­nei­siin mes­ta­rei­hin, kun taas hän it­se on ke­rän­nyt nuo­ria tai­tei­li­joi­ta.

– Olin ai­na ol­lut kiin­nos­tu­nut piir­tä­mi­ses­tä, maa­laa­mi­ses­ta ja it­seil­mai­sus­ta. Tu­tus­tut­tu­a­ni Ju­ha­niin ja hä­nen elä­män­kump­pa­niin­sa Karl Ro­senq­vis­tiin aloin myös ym­mär­tää, mis­tä tai­teen ke­rää­mi­ses­sä on kyse. Omat ke­räi­ly­koh­tee­ni poik­ke­a­vat kui­ten­kin vah­vas­ti Ju­ha­nin ke­rää­mis­tä te­ok­sis­ta.

Arkiolohuoneesta avautuu näkymä nykyiseen TV-huoneeseen. Etualalla odottaa Teemu Luodon Gorilla-veistos (1976). Sen takana Rafael Wardin maalaus Torikassi (1982).

Kas­tan­jan­kuk­ka­juh­lat ja ku­li­na­ris­mi

Kir­pi­lä muut­ti Hes­pe­ri­an­ka­dun 350-ne­li­öi­seen asun­toon vuon­na 1979, kun ai­em­mat ko­dit kä­vi­vät ko­ko­el­mal­le lii­an pie­nik­si. Juh­la­o­lo­huo­nees­sa jär­jes­tet­tiin le­gen­daa­ri­sia juh­lia, eri­tyi­ses­ti ke­väi­siä Kas­tan­jan­kuk­ka­juh­lia.

– Sil­loin si­sä­ti­lois­sa vie­lä pol­tet­tiin. Vii­niä ja mui­ta mie­to­ja juo­mia ei juu­ri nau­tit­tu, vaan vie­rail­le se­koi­tet­tiin boo­li.

Kir­pi­lä tun­net­tiin ku­li­na­ris­ti­na, jon­ka juh­la­pöy­dät oli­vat run­saat. Tai­det­ta oli hä­nen elä­es­sään esil­lä vie­lä enem­män kuin ny­ky­ään.

Juhani Kirpilää puhuttelivat elämänmakuiset, rujotkin teokset, kuten tämä Yrjö Saarisen maalaus Istuva alaston (1954).

An­tiik­kia ja ele­tyn elä­män jäl­kiä

Vuon­na 1992 avau­tu­nut Tai­de­ko­ti Kir­pi­lä ei ole ste­rii­li näyt­te­ly­ti­la, vaan ko­din tun­nel­ma on säi­ly­tet­ty. Karl Ro­senq­vist, Kir­pi­län elä­män­kump­pa­ni ja an­tiik­ki­kaup­pi­as, jät­ti jäl­ken­sä si­sus­tuk­seen.

– Kal­le on mes­ta­ri met­säs­tä­mään eri­lai­sia har­vi­nai­suuk­sia.

Ko­dis­ta löy­tyy har­vi­nai­sia itä­mai­sia mat­to­ja ja esi­nei­tä, ku­ten 1600-lu­vun tam­mi­ark­ku. Kir­pi­lä ke­rä­si myös Åke Mat­tak­sen ja Yr­jö Saa­ri­sen te­ok­sia, jot­ka ku­vaa­vat ih­mi­se­lä­män hau­rau­den ja re­hel­li­syy­den.

Konservaattori Anna Aaltonen pitää hyvää huolta Taidekodin kokoelmasta.

Kir­jas­to­huo­neen ker­to­maa

Kir­jas­to­huo­ne pal­jas­taa Kir­pi­län si­vis­tyk­sen ja kir­joit­ta­mi­sen in­to­hi­mon. Hän kir­joit­ti vuo­des­ta 1962 läh­tien Ohi­men­nen-pals­taa Kau­neus & ter­veys -leh­teen, jos­sa kä­sit­te­li kult­tuu­ria ja ku­li­na­ris­mia.

– Ju­ha­ni oli työn­sä nä­ky­vyy­den vuok­si jul­ki­suu­den va­lo­kei­las­sa. Sil­ti hä­nen yk­si­tyi­se­lä­mäs­tään ol­tiin hil­jaa.

Kir­pi­lä ei voi­nut tuo­da kaik­kia puo­lia it­ses­tään jul­ki. Jul­ki­suu­des­sa hä­net esi­tet­tiin poi­ka­mie­he­nä, vaik­ka eli pa­ri­suh­tees­sa.

Taidekeräilijä Seppo Fränti tuntee tarinat monen teoksen takana. Toisin kuin Juhani Kirpilä, hän itse keräilee lähinnä elossa olevien taiteilijoiden teoksia.

Har­kit­tu ko­ko­el­ma

TV-huo­nees­sa nä­kyy ai­kan­sa huip­pu­tek­niik­kaa – ja­lo­puu­run­koon si­joi­tet­tu ku­va­put­ki­te­le­vi­sio. Vaik­ka koti on säi­ly­tet­ty lä­hes al­ku­pe­räi­ses­sä muo­dos­saan, joi­ta­kin muu­tok­sia on teh­ty.

– Esi­mer­kik­si ma­kuu­huo­nei­den ka­lus­tuk­set ei­vät oli­si is­tu­neet ny­ky­käyt­töön.

Ret­ki päät­tyy ar­ki­o­lo­huo­nee­seen, jos­sa kat­se kiin­nit­tyy Mag­nus Enc­kel­lin ja Il­ma­ri Ny­lun­din te­ok­siin.

– Ju­ha­ni oli hy­vin jär­ke­vä – ra­han kans­sa ja muu­ten­kin. Hän ei mil­loin­kaan läh­te­nyt hui­ken­te­le­maan huu­to­kaup­poi­hin ja te­ke­mään täh­ti­tie­teel­li­siä tar­jouk­sia. Sen si­jaan hän kas­vat­ti ko­ko­el­maan­sa har­kit­se­vas­ti ja teki han­kin­to­ja ai­na näh­des­sään jo­ta­kin it­se­ään pu­hut­te­le­vaa saa­vu­tet­ta­vaan hin­taan.