Näkymä olohuoneena toimivasta kirjastosta ruokasaliin. Tällainen peräkkäisten huoneiden sarja, en fil, tuli muotiin jo empireaikana 1800-luvun alussa. Kirjasto on sisustettu pääosin aidoin barokkihuonekaluin. Pähkinäpuinen pöytä on englantilainen. Tuolit ja taburetit eli jakkarat ovat ruotsalaista karoliinista barokkia 1720-luvulta.

Ark­ki­teh­ti Un­to Ojo­sen 1970-lu­vul­la piir­tä­mä ker­ros­ta­lo edus­taa ajan suo­si­maa laa­tik­ko­ark­ki­teh­tuu­ria, mut­ta näyt­täy­tyy kui­ten­kin mo­nia ai­ka­lai­si­aan ko­me­am­pa­na ja kiin­nos­ta­vam­pa­na. Raken­nuk­sen uu­me­nis­ta löy­tyy vie­lä jo­tain pal­jon kieh­to­vam­paa, ni­mit­täin ka­ma­ri­neu­vos Kari-Paa­vo Ko­kin täy­del­li­nen an­tiik­ki­ko­ti.

An­tii­kin suur­lä­het­ti­läs

Tam­pe­reel­la syn­ty­nyt Kok­ki muut­ti Hei­no­laan työn pe­räs­sä. Hän aloit­ti vuon­na 1982 Hei­no­lan kau­pun­gin­mu­se­on ama­nu­ens­si­na ja pian sen jäl­keen joh­ta­ja­na. Kari-Paa­vo Kok­ki loi laa­jo­ja his­to­ri­aa ja tyy­li­his­to­ri­aa sekä suo­ma­lais­ta muo­toi­lua esit­te­le­viä näyt­te­ly­jä, joi­hin hän sai suh­tei­den­sa an­si­os­ta poik­keuk­sel­li­sen hie­noa esi­neis­töä mu­seo- ja yk­si­tyis­ko­ko­el­mis­ta. Hei­no­lan kau­pun­gin­mu­seo nou­si Kari-Paa­vo Ko­kin joh­dol­la val­ta­kun­nal­li­ses­ti tun­ne­tuk­si kult­tuu­ri­lai­tok­sek­si. Kaik­ki tämä mer­kit­si me­di­a­nä­ky­vyyt­tä myös Hei­no­lan kau­pun­gil­le.

Kok­ki joh­ti Hei­no­lan mu­se­oi­ta vuo­teen 2015, jol­loin hän sa­nou­tui ir­ti vas­ta­lau­see­naan mu­se­oon koh­dis­tu­neil­le sääs­töil­le. Ta­paus kuo­hut­ti kult­tuu­ri­pii­re­jä koko maas­sa.

An­tii­kin ilo­sa­no­maa ka­ma­ri­neu­vos on le­vit­tä­nyt ah­ke­ras­ti lu­en­noit­si­ja­na, kir­joit­ta­ja­na ja asi­an­tun­ti­ja­na useis­sa kor­jausp­ro­jek­teis­sa. An­tiik­ki & De­sign -leh­den ja sen edel­tä­jän Glo­ri­an An­tii­kin asi­an­tun­ti­ja­na ja kir­joit­ta­ja­na hän on ol­lut leh­den en­sim­mäi­ses­tä nu­me­ros­ta läh­tien. Glo­ri­an An­tiik­kia Kok­ki pää­toi­mit­ti vuo­si­na 2001–2002.

Tu­le­vai­suu­den asi­a­kas

– En ole ke­räi­li­jä. Tämä on ko­ti­ni ja viih­dyn van­ho­jen ta­va­roi­den pa­ris­sa. Niis­tä osa on pe­rit­ty­jä, osan olen hank­ki­nut it­se. Me, jot­ka si­sus­tam­me van­hal­la, olem­me eko­lo­gi­sia. An­tiik­ki­huo­ne­ka­lut kes­tä­vät ja ovat kor­jat­ta­vis­sa. On höl­möä vaih­taa van­ho­ja esi­nei­tä uu­siin, jos sii­hen ei ole tar­vet­ta.

Ruokasalissa vallitsee 1700-luvun henki. Rokokookaappi ja kustavilaiset kullatut peililampetit edustavat tukholmalaista työtä. Kustavilaiset tuolit on mahdollisesti valmistettu Turussa.

Ka­ma­ri­neu­vok­sen kiin­nos­tus an­tiik­kiin ja his­to­ri­aan syt­tyi jo lap­se­na. En­sim­mäi­nen han­kin­ta on yhä tal­les­sa. Se on niin sa­not­tu vii­na­koi­ra eli ka­rah­vi, jol­lai­sia la­sin­pu­hal­ta­jat en­nen van­haan te­ki­vät va­paa-ajal­laan.

Opis­kel­les­saan Åbo Aka­de­mis­sa ­1970-lu­vul­la ­Kok­ki vie­rai­li sään­nöl­li­ses­ti Mai­re Fors­ber­gin ­Ate­lier As­s­muth -an­tiik­ki­liik­kees­sä, joka kuu­lui tuol­loin Tu­run hie­noim­piin.

– En pys­ty­nyt os­ta­maan juu­ri mi­tään, sil­lä olin vä­hä­va­rai­nen opis­ke­li­ja. Nei­ti Fors­ber­gil­la oli kui­ten­kin psy­ko­lo­gis­ta sil­mää, sil­lä hän sa­noi mi­nul­le: ”Te olet­te tu­le­vai­suu­den asi­a­kas”.

Sii­nä kaup­pi­as oli har­vi­nai­sen oi­ke­as­sa.

Esi­neet si­to­vat his­to­ri­aan

Kari-Paa­vo Ko­kil­la riit­tää ym­mär­rys­tä myös mo­der­nis­mil­le.

– Ar­tek edus­taa kes­tä­vää ja kor­ke­a­ta­sois­ta muo­toi­lua. En omis­ta yh­tä­kään Ar­te­kin huo­ne­ka­lua, mut­ta nii­tä voi hel­pos­ti yh­dis­tää mel­kein mi­hin vain.

Ka­ma­ri­neu­vos on syö­nyt vuo­si­kym­me­niä Kaj Franc­kin suun­nit­te­le­mil­la Kil­ta- ja Tee­ma-lau­ta­sil­ta ja Skan­dia-ate­ri­mil­la. Käy­tös­sä ovat myös Kyl­lik­ki Sal­men­haa­ran ja Gun­vor Olin-Grönq­vis­tin muo­toi­le­mat kah­vi­ku­pit.

– Ne ovat toi­mi­via ja kau­nii­ta, kor­ke­a­ta­soi­sia käyt­tö­e­si­nei­tä, Kok­ki pai­not­taa.

Salongin rokokoolipasto ja -peili sekä kullatut kustavilaistuolit ovat tukholmalaistyötä. Rintakuva esittää Ranskan kuningatarta Marie Antoinettea. Lipastolla on kamarineuvoksen äidin Eila Kokin nuoruudenkuva.

.

Talonpoikaishuoneen eteläpohjalaiset esineet ja Arabian astiasto ovat Kari-Paavo Kokin vanhempien hankkimia 1930-luvulla. Piippuhylly on kuulunut isoisän isälle Fredrik Rask-Kokille Ylistarossa. Kattokruunu on Hakkaraisen taidetakomon työtä.

Mu­se­o­näyt­te­lyis­sään Kari-Paa­vo Kok­ki ko­ros­ti esi­nei­den mer­ki­tys­tä. Esi­neet ker­to­vat pal­jon käyt­tä­jis­tään, eri ai­ko­jen ta­vois­ta, ma­te­ri­aa­leis­ta, tek­nii­kois­ta ja ma­ku­tot­tu­muk­sis­ta. Ne ovat avai­mia his­to­ri­aan.

Van­han esi­neel­li­sen kult­tuu­ri- ja ra­ken­nus­pe­rin­nön hä­vit­tä­mi­nen ja ylei­nen his­to­ri­at­to­muus kau­his­tut­ta­vat sy­väs­ti men­nei­syyt­tä ar­vos­ta­vaa ka­ma­ri-neu­vos­ta.

Kiinalaiset Qianlong-posliinit ovat 1700-luvulta. Ru Runebergin hopeamuurahainen on myös sokerisirotin. Kodin kukka-asetelmat on luonut floristi Merja Haikonen heinolalasesta Kukkakauppa Memoròsasta.

– Mik­si van­ho­ja in­te­ri­öö­re­jä ja ym­pä­ris­tö­jä hä­vi­te­tään su­rut­ta Suo­mes­sa? Muu­al­la Eu­roo­pas­sa on vain hie­noa, jos jo­kin kah­vi­la tai ra­vin­to­la on py­sy­nyt sa­man­lai­se­na vuo­si­sa­dan tai kau­em­min, ka­ma­ri­neu­vos jy­räh­tää.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sign -leh­des­sä 1/2023.