Ki­mal­lus­ta & ki­lah­duk­sia

Suolakot edustavat maineikasta böömiläistä kristallia 1700-luvun lopulta. Vasarahinta parille 190 e, auctionet.com.

Mikä erot­taa kris­tal­lin ­ta­val­li­ses­ta la­sis­ta? Ai­na­kin pai­no, sil­lä kris­tal­li si­säl­tää lyi­jyä. Se te­kee kris­tal­lis­ta ta­val­lis­ta la­sia peh­me­äm­pää ja ­hel­pom­min hi­ot­ta­vaa. Hi­on­ta pa­ran­taa kris­tal­lie­si­neen va­lon­tait­to­ky­kyä. Kun kris­tal­lia na­paut­taa, sil­lä on kir­kas ja pit­kä soin­ti. Kris­tal­li kek­sit­tiin 1600-lu­vul­la Böö­mis­sä, joka si­jait­see ny­kyi­sen Tše­kin alu­eel­la. Suo­mes­sa lyi­jy­kris­tal­lin tuo­tan­to al­koi 1800- ja 1900-lu­ku­jen vaih­tees­sa Iit­ta­lan ja Rii­hi­mä­en la­si­teh­tais­sa. Suo­ma­lai­sen kris­tal­lin kul­ta-ai­ka osui 1920-lu­vul­le, jol­loin kris­tal­lie­si­neet hi­ot­tiin ko­ris­teel­li­ses­ti. Ra­kas­tet­tui­hin kris­tal­li­sar­joi­hin kuu­lui­vat Ai­no, Yr­jö ja Leo. Kris­tal­lis­ta teh­tiin myös suo­ma­lai­sia mo­der­ne­ja tai­de­la­sie­si­nei­tä, jot­ka niit­ti­vät mai­net­ta 1950-lu­vun Mi­la­non trien­naa­leis­sa. Kris­tal­li­esi­nei­tä ei pidä pes­tä as­ti­an­pe­su­ko­nees­sa ja kä­sin tis­ka­tes­sa tu­lee vält­tää lii­an kuu­maa vet­tä.