Lo­vii­san kes­kus­tas­sa ko­ho­aa yl­väs ki­vi­ra­ken­nus, joka tuo mie­leen ri­ta­ri­ta­ri­noi­den lin­nat. Ky­sees­sä ei kui­ten­kaan ole mi­kään sa­tu­pa­lat­si, vaan Suo­men tun­ne­tuim­piin ku­va­tai­tei­li­joi­hin kuu­lu­van Riit­ta Ne­li­mar­kan, koko su­ku­ni­mel­tään Ne­li­mark­ka-­Seec­kin työ­ti­la. Tämä hank­ki sen vuon­na 1988 nyt jo edes­men­neen mie­hen­sä Jaak­ko Seec­kin kans­sa.

– Olim­me et­si­neet jo jon­kin ai­kaa työ­ti­laa. Vä­lil­lä jopa mie­tim­me, voi­sim­me­ko löy­tää sel­lai­sen Rans­kas­ta. Tämä kui­ten­kin is­tui pa­rem­min toi­vei­siim­me. Olim­me juur­tu­neet ko­tiim­me Itä-Hel­sin­gin Mar­ja­nie­mes­sä ja tän­ne ajaa siel­tä al­le tun­nis­sa, Riit­ta Ne­li­mark­ka sum­maa.

Tarinan mukaan Bongan Linnan pyöreäikkunaisessa tornihuoneessa asunut henkilö sekosi työskenneltyään pankkivirkailijana. Huhuna kulkenut tarina avaa, miten numerot voivat pistää pään pyörälle.

Iloi­sia yl­lä­tyk­siä

Edes­sä odot­ti pit­käl­li­nen kun­nos­tus­työ. Vuo­sien 1904 ja 1906 vä­lil­lä ra­ken­net­tu, alun pe­rin The­o­dor Hjel­tin suun­nit­te­le­ma ja Hil­ding Eke­lun­din pa­ri­sen­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min tyy­lil­tään ajan­mu­kai­sem­mak­si muut­ta­ma lin­na oli näh­nyt mo­nia vai­hei­ta.

– Kun en­sim­mäis­tä ker­taa saa­vuim­me tän­ne, sei­nät oli­vat toi­mis­to­käy­tön jäl­keen täyn­nä si­ni­tar­ro­ja, tu­los­tei­ta ja muis­ti­lap­pu­ja. Aloim­me kun­nos­ta­maan ta­loa siis pala pa­lal­ta. Mie­he­ni Jaak­ko oh­ja­si kun­nos­tus­töi­tä jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti ja teki pal­jon myös it­se, tai­tei­li­ja muis­te­lee.

Kun­nos­tus­työt kuu­los­ta­vat usein ran­koil­ta, mut­ta re­mon­toi­jil­le tar­jou­tui myös lu­kui­sia ilo­nai­hei­ta.

– Esi­mer­kik­si si­sä­kat­toa peit­ti val­koi­nen kan­gas. Kun myö­hem­min ir­ro­tim­me sen, huo­ne­ti­la kas­voi kor­keut­ta ja löy­sim­me kan­kaan al­le pii­loon jää­neen ju­gen­da­jan ka­set­ti­ka­ton.

Sei­nä­pa­ne­loin­nit säi­ly­tet­tiin, mut­ta vau­ri­oi­tu­neet ta­pe­tit oli pak­ko vaih­taa. Uu­det löy­tyi­vät pe­rin­tei­sil­tä rans­ka­lai­sil­ta ta­pet­ti­val­mis­ta­jil­ta.

Riitta Nelimarkka ei tunne tukeutuvansa työssään taidehistoriallisiin esikuviin. Tärkeäksi inspiroijiksi nousevat elämänkokemukset, perhe ja kohdatut ­ihmiset. Kuitenkin menneisyys ja esimerkiksi impressionistit innoittavat häntä.

Ny­ky­tai­teen gal­le­ria

Kah­teen ker­rok­seen ja­kau­tu­va lin­na tun­tuu jät­ti­läis­mäi­sel­tä. Ta­loon mah­tuu mitä eri­lai­sem­pia huo­nei­ta so­mas­ta tor­ni­ka­ma­ris­ta juh­lal­li­seen sa­liin, jon­ne voi hy­vin ku­vi­tel­la en­ti­sai­ko­jen tans­si­ai­set. Jo­kai­nen huo­ne on löy­tä­nyt omat tai­de­te­ok­sen­sa. Jois­sa­kin ne ovat maa­lauk­sia, toi­sis­sa gra­fiik­kaa ja kol­man­sis­sa jät­ti­läis­mäi­siä, vil­las­ta val­mis­tet­tu­ja teks­tii­li­te­ok­sia, joi­den häi­käi­se­vät vä­rit tun­tu­vat loih­ti­van au­rin­gon heh­kun huo­nei­siin. Yh­teen­sä töi­tä pais­tat­te­lee esil­lä pa­ri­sen sa­taa.

– Ha­lu­sim­me tä­män pal­ve­le­van gal­le­ri­a­ti­la­na, jon­ne vie­raat – lä­hin­nä ryh­mät – voi­vat saa­pua vie­rai­lul­le. Saim­me ins­pi­raa­ti­o­ta ide­aan muun mu­as­sa Niz­zan Ma­tis­se- ja Bar­ce­lo­nan Miró-mu­se­os­ta, tai­tei­li­ja ker­too.

Riit­ta Ne­li­mark­ka on­kin työs­ken­nel­lyt us­ko­mat­to­man tuot­te­li­aas­ti ai­na 1970-lu­vul­ta läh­tien. Hä­nen tuo­tan­toon­sa mah­tuu liki kaik­kea ai­na piir­rok­sis­ta vi­de­o­te­ok­siin. Bon­gan lin­na ei kui­ten­kaan ole vain gal­le­ri­a­ti­la, jos­sa tai­tei­li­ja esit­te­lee jo to­teut­ta­mi­aan töi­tä. Ki­vi­lin­nan val­ta­vis­sa, kor­keis­sa huo­neis­sa hän myös suun­nit­te­lee ja to­teut­taa pal­jon uut­ta. Toi­saal­ta Bon­ga toi­mii myös lo­gis­tiik­ka­kes­kuk­se­na, jos­ta Riit­ta Ne­li­mar­kan tuo­reet työt mat­kaa­vat maa­il­mal­le.

– Vii­me syk­sy­nä mi­nul­ta läh­ti te­ok­sia kol­meen Ita­li­an kau­pun­kiin: Ve­net­si­aan, Mi­la­noon ja Roo­maan. Li­säk­si Fi­ren­zeen läh­ti yk­si vi­de­o­te­os.

Suuren atelieerihuoneen ikkunaa vartioivat kaksi hahmoa fotomontaasisarjasta Gnomes & Cupidos.

Etelään avautuvaa huonetta kutsutaan biljardihuoneeksi, vaikka itse asiassa ei tiedetä onko siellä pelattu biljardia vai ei. Tila on aamupäivisin kuin aurinkokylpylä.

Har­kin­nan myö­tä tai­tei­li­jak­si

Riit­ta Ne­li­mar­kan tie ku­va­tai­tei­li­jak­si ei eden­nyt täy­sin suo­ra­vii­vai­ses­ti. Moni oli­si voi­nut odot­taa toi­sin iko­ni­seen ase­maan nous­seen tai­tei­li­ja Ee­ro Ne­li­mar­kan po­jan­tyt­tä­rel­tä.

– Tai­de on ai­na ol­lut läs­nä elä­mäs­sä­ni, mut­ta nuo­re­na myös mu­siik­ki ja ark­ki­teh­tuu­ri ve­ti­vät mi­nua puo­leen­sa. Pää­dyin kui­ten­kin opis­ke­le­maan en­sin Mai­re Gul­lich­se­nin ai­ka­naan luo­maan Va­paa­seen Tai­de­kou­luun ja sit­ten Tai­de­te­ol­li­seen op­pi­lai­tok­seen, ny­kyi­seen Aal­to-yli­o­pis­toon. Mi­nua kieh­toi alus­ta pi­tä­en mit­ta­kaa­va. Sit­tem­min olen pääs­syt te­ke­mään sen suh­teen ko­kei­lu­ja ani­maa­ti­ois­ta ai­na vil­la­töi­hin.

Paneelihuoneessa talon entisellä rouvalla oli tapana ripittäytyä viereisen kirkon pastorille.

Pihalla näkyy vanha talli, joka on jo vuosikymmeniä toiminut rakennusta lämmittävänä hakevoimalana.

Aher­rus­ta ja juh­lia

Kun­ni­oit­ta­va suh­de his­to­ri­aan nä­kyy Bon­gan lin­nas­sa. Vaik­ka tai­de edus­taa tätä päi­vää, ka­lus­tus hei­jas­taa har­ki­tus­ti men­nyt­tä. Ita­li­as­ta han­kit­tu soh­va­ka­lus­to näyt­tää sil­tä kuin se oli­si ai­na si­jain­nut yh­tä kut­su­va­na pai­kal­laan. Riit­ta Ne­li­mark­ka ei kui­ten­kaan ha­lua si­sus­taa Bon­gaa lii­ak­si. Sitä ei muu­te­ta ko­dik­si. Lin­na on tar­koi­tet­tu työs­ken­te­lyyn, tai­teen ko­ke­mi­seen ja vä­lil­lä myös haus­koi­hin juh­liin.

Nuo­rin hä­nen po­jis­taan muu­ten on me­nes­tys­dek­ka­ris­ti­na tun­net­tu Max Seeck. Tämä ot­ti lap­se­na usein leh­ti­ön ja ky­nät mu­kaan sekä piir­tääk­seen et­tä kir­joit­taak­seen ta­ri­noi­ta muun mu­as­sa Bon­gan lin­nas­ta. Hän työs­ti siel­lä myös ka­ve­ri­po­ru­kan kans­sa mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sia sa­la­po­lii­si­vi­de­oi­ta.

His­to­ri­aa huo­ku­va Lo­vii­sa luo kau­niit ke­hyk­set lin­nal­le. Kau­pun­gin kau­neus avau­tuu heti ta­loa ym­pä­röi­väl­tä nur­mi­ken­täl­tä.

– Lo­vii­sa on pie­ni ja pit­to­res­ki. Se muo­dos­taa oman maa­il­man­sa, ikään kuin Nar­ni­an, jos­sa voin kes­kit­tyä työ­hö­ni.

Vie­rai­luin­fo

Bon­gan gal­le­ria ja atel­jee ovat avoin­na ym­pä­ri vuo­den ti­lauk­ses­ta. Gal­le­ria on avoin­na ylei­söl­le hei­nä–elo­kuus­sa la–su klo 12–16 sekä Lo­vii­san Wan­hat Ta­lot -päi­vi­nä 30.–31.8. klo 12–17. Ryh­mät voi­vat va­ra­ta opas­te­tun kier­rok­sen.

Osoi­te: Bon­gan lin­na, Lin­nan­ku­ja 1, Lo­vii­sa

Li­sä­tie­toa: bon­ga.fi

Tämä on ly­hen­nel­mä ar­tik­ke­lis­ta, joka on jul­kais­tu alun pe­rin An­tiik­ki & De­sign -leh­des­sä 4/2025.