Gab­riel­le ”Coco” Cha­ne­lin (1883–1971) ta­ri­na al­kaa vaa­ti­mat­to­mis­ta olois­ta. Hä­nen isän­sä oli to­ri­kaup­pi­as ja äi­ti pyyk­kä­ri. Äi­din kuol­tua Coco lä­he­tet­tiin luos­ta­ri­kou­luun, jos­sa hän op­pi om­pe­lun. Nuo­re­na hän työs­ken­te­li om­pe­li­jat­ta­re­na ja ka­ba­ree­lau­la­ja­na, kun­nes koh­ta­si Étien­ne Bal­sa­nin ja myö­hem­min Art­hur ”Boy” Ca­pe­lin, joka tuki hä­nen yri­tys­haa­vei­taan. Vuon­na 1910 Coco ava­si en­sim­mäi­sen hat­tu­liik­keen­sä Rue Cam­bo­nil­le Pa­rii­siin. Pian hän laa­jen­si De­au­vil­leen ja Bi­ar­rit­ziin, myy­den myös lo­ma­muo­tia. Cha­ne­lin tyy­li mul­lis­ti nais­ten pu­keu­tu­mi­sen: kor­se­tit väis­tyi­vät, jer­sey­neu­los siir­tyi päi­vä­a­sui­hin, ja mies­ten vaat­teis­ta ins­pi­roi­tu­neet kä­ve­ly­pu­vut ja rai­ta­neu­leet nou­si­vat suo­si­oon. Cha­ne­lin muo­ti oli mu­ka­vaa, käy­tän­nöl­lis­tä ja sil­ti ele­gant­tia.

Suru, tai­de ja vai­ku­tus­val­tai­set ys­tä­vät

Vuo­det 1918–1919 oli­vat Coco Cha­ne­lil­le ras­kai­ta. Boy Ca­pel nai toi­sen ja kuo­li pian sen jäl­keen. Su­run kes­kel­lä Coco loi iko­ni­sen pik­ku­mus­tan – ai­em­min vain su­ru­vä­ri­nä tun­ne­tun mus­tan – ja Cha­nel N°5 -tuok­sun, jon­ka pul­lon muo­to muis­tut­ti Boyn vis­ki­ka­rah­via.Cha­nel ys­tä­vys­tyi Ser­gei Dja­gi­le­vin kans­sa ja tuki ba­let­tia, suun­ni­tel­len pu­vus­tuk­sia mm. Le Train Bleu -esi­tyk­seen. Hä­nel­lä oli myös suh­de sä­vel­tä­jä Igor Stra­vins­kiin. Vuon­na 1923 Coco ra­kas­tui West­mins­te­rin hert­tu­aan, mut­ta suh­de päät­tyi, sil­lä hän ei voi­nut an­taa pe­ril­lis­tä aris­tok­ra­ti­al­le.

Muodinluoja Gabrielle Chanel kuvattuna vuonna 1937.

Vuonna 1926 suunniteltu kimaltava iltapuku edustaa aikansa jazztytön tyyliä linjakkaimmillaan. Huomaa ajalle ominainen, pudotettu vyötärö.

Sota, skan­daa­li ja uu­si al­ku

Toi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na Cha­nel sul­ki muo­ti­ta­lon­sa ja aloit­ti suh­teen sak­sa­lais­dip­lo­maa­tin kans­sa. Hä­net yh­dis­tet­tiin nat­sien ope­raa­ti­oi­hin, mut­ta sel­vi­si syy­tök­sis­tä – mah­dol­li­ses­ti Wins­ton Churc­hil­lin avul­la. So­dan jäl­keen Cha­nel ava­si liik­keen­sä uu­del­leen, ja ame­rik­ka­lai­set nos­ti­vat sen uu­teen suo­si­oon. Vuon­na 1954 Coco teki so­vin­non Pier­re Wert­hei­me­rin kans­sa, ja Cha­ne­lin muo­ti­ta­lo siir­tyi tä­män per­heel­le. Coco vas­ta­si enää mal­lis­tois­ta. Hä­nes­tä tuli maa­il­man tun­ne­tuin muo­ti­tai­tei­li­ja, jon­ka luo­muk­siin pu­keu­tui­vat mm. Jac­qu­e­li­ne Ken­ne­dy-Onas­sis ja Yvon­ne de Gaul­le. Coco Cha­nel kuo­li tam­mi­kuus­sa 1971, mut­ta hä­nen pe­rin­tön­sä elää edel­leen.

Tämä ly­hen­net­ty ar­tik­ke­li on jul­kais­tu alun pe­rin An­tiik­ki & De­sign -leh­des­sä 9/2023.