Juhlalasi-kanga
Minua on kauan mietityttänyt tämä tekstiili. Kuviona on Timo Sarpanevan Iittalalle suunnittelema Festivo-sarjan lasi. Reunaan on painettu myös Valto Kokon nimi. Onko tekstiili harvinainen, ja mikä voisi olla sen arvo?
Muotoilija Timo Sarpaneva (1926–2006) oli monipuolinen taideteollisuusalan toimija. Hän opetti painokangassuunnittelua Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1953–1957 ja toimi Porin Puuvilla Oy:n taiteellisena johtajana vuosina 1955–1956. Sarpaneva kehitti niin sanotut Ambiente-kankaat (1964), joissa saman värin eri sävyt ikään kuin liukuvat toisiinsa ilman selviä rajoja. Tässä on kuitenkin kyseessä Iittalan lasitehtaan Juhlalasi-kangas. Idea lasikuviointiin oli lasitehtaan johtaja Valto Kokon. Hän pyysi Sarpanevaa suunnittelijaksi vuonna 1969. Kangas painettiin oletettavasti Heleniuksen kangaspainossa Hämeessä. Sitä käytettiin somisteena Iittalan lasitehtaan erilaisissa myynti-, näyttely- ja juhlatapahtumissa koti- ja ulkomailla. Ensimmäisen kerran sitä oli esillä Iittalan Lontoon-myyntikonttorissa vuonna 1969, jossa oli Kokon suunnittelema Iittalan näyttely. Kangasta on painettu pinkin lisäksi myös oliivinvihreänä, mustana ja beigenä. Pohjakangas on korkealaatuista tukevaa satiinia. Festivo on Timo Sarpanevan lasisarjan nimi, joka on kankaan kuvioaihe. Vastaava kangas on painettu myös Tapio Wirkkalan Ultima Thule -laseista. Pieniä määriä kangasta voi löytyä Lasikammari-liikkeestä Helsingistä hintaan 49 e / metri. (PP)
Juttu on julkaistu 1/2022.
KUPLA – Lasiin vangittu, Timo Sarpaneva 100 vuotta -näyttely 25.4.–31.12., Suomen lasimuseo, Tehtaankatu 23, Riihimäki, https://www.suomenlasimuseo.fi/
Näyttelystä on juttu seuraavssa Antiikki & Designissa, joka ilmestyy 15.4.
Keittiö on kodin sydän, vaikka Oona toteaa sen olevan tiloista epäkäytännöllisin. Pienien muutostöiden ansiosta se on saatu kuitenkin toimivaksi. Avoimen ikkuna-aukon kautta myös kokin on mahdollisuus keskustella ruokapöydän ääressä olevien kanssa.
Vaatimattoman näköisen kermakaalin tarina vie viime vuosituhannen alkuun, jolloin ruokaa valmistettiin erityisesti Sveitsin Alpeilla. Varhaiskaali sopii ruokaan erityisen hyvin. Kuorrutteen juustoksi kannattaa valita voimakkaan hienostunut gruyère tai comté. Ruoka maistuu sellaisenaan perunoiden tai hyvän leivän kanssa tai perinteisemmin makkaroiden lisukkeena.
Jani Laukkanen
Kanelikeksipohja, sitruunainen jogurttitäyte ja päällä unikonsiemenillä pilkutettua hunajaa, ihanaa! Mikä parasta, tämä piiras valmistuu ilman uunia.
Järvinäkymä Saimaalle ei lakkaa ihastuttamasta. Ikkunasta pilkottaa 40-luvulla rakennettu rantamaja, joka kuuluu Janin suvulle. Heidi ja Jani remontoivat majan viitisen vuotta sitten, ja käyttävät sitä kesäisin. Rakennuksessa on sauna, josta pääsee pulahtamaan Saimaan aaltoihin. Puinen sohva on löytö Romuritarista. Kukkahylly löytyi kirpputorilta.
Riitta Sourander
Keittiön klaffipöytä ja tuolit on keräilty yksittäin Tori.fistä. Keittiön seinät Ninni rappasi savella puukuitulevyn päälle ja maalasi ne itse tekemällään savimaalilla. Sisäeteiseen johtava ovi on kuin taideteos useine vanhoine maalipintoineen ja rosoineen.
Keittiö on kodin sydän, vaikka Oona toteaa sen olevan tiloista epäkäytännöllisin. Pienien muutostöiden ansiosta se on saatu kuitenkin toimivaksi. Avoimen ikkuna-aukon kautta myös kokin on mahdollisuus keskustella ruokapöydän ääressä olevien kanssa.
Vaatimattoman näköisen kermakaalin tarina vie viime vuosituhannen alkuun, jolloin ruokaa valmistettiin erityisesti Sveitsin Alpeilla. Varhaiskaali sopii ruokaan erityisen hyvin. Kuorrutteen juustoksi kannattaa valita voimakkaan hienostunut gruyère tai comté. Ruoka maistuu sellaisenaan perunoiden tai hyvän leivän kanssa tai perinteisemmin makkaroiden lisukkeena.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT