Rauk­kien ja ruu­su­jen Got­lan­ti

Gotlannin luonnon erikoisuuksiin kuuluvat raukit. Nämä kalkkikiviset muodostelmat ovat muotoutuneet pylväsmäisiksi meren aaltojen huuhtomina. Kuva Helena Wahlman

Ei ihan heti tu­li­si mie­leen, et­tä Itä­me­rel­lä Ruot­sin kyl­jes­sä si­jait­se­va Got­lan­ti syn­tyi mui­nai­si­na ai­koi­na päi­vän­ta­saa­jal­la. Tuos­ta troop­pi­ses­ta ajas­ta ker­too saa­ren kalk­ki­ki­vi­nen maa­pe­rä, joka on muo­dos­tu­nut kuol­leis­ta ko­ral­leis­ta. Nä­ky­vin osa iki­van­haa kalk­ki­ki­vi­pe­rus­taa ovat rau­kit, jot­ka ovat me­ren hi­o­mia pyl­väs­mäi­siä muo­dos­tel­mia. Kor­kein rauk­ki, Jungf­ru, ko­ho­aa 27 met­rin kor­keu­teen.

Mo­nil­le syy mat­kus­taa Got­lan­tiin on Vis­by ja sen muu­rien si­sään jää­vä van­ha kau­pun­ki. Ai­koi­naan mer­kit­tä­vä han­sa­kau­pun­ki Vis­by kuu­luu Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­tei­siin. Sen ka­peil­la ku­jil­la voi elä­väs­ti ais­tia kes­ki­a­jan tun­nel­man.

Kesällä Visbyn vanhan kaupungin kujilla kukkii runsaslajinen ruusujen kavalkadi. Visby tunnetaankin ruusujen kaupunkina. Kuva Tina Axelsson

Lammas on niin ominainen Gotlannille, että se on kuvattu saaren vaakunaan. Nämä lampaat kuuluvat Gotlamm-tilalle. Kuva Antti Kaijalainen

Ke­säi­sin ku­jia reu­nus­ta­vat ruu­sut, mis­tä Vis­by on saa­nut ni­men Ruu­su­jen kau­pun­ki. Kau­pun­ki on pie­ni mut­ta vie­hät­tä­vä, ja sen näh­tä­vyyk­siin on help­po tu­tus­tua kä­vel­len. Hei­nä­kuus­sa Vis­bys­sä jär­jes­te­tään kes­ki­ai­ka­fes­ti­vaa­lit. Kan­nat­taa poi­ke­ta myös 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­sä pe­rus­tet­tuun Vis­byn kas­vi­tie­teel­li­seen puu­tar­haan. Meri-il­mas­ton an­si­os­ta siel­lä kas­vaa la­je­ja, ku­ten mag­no­lia, vii­ku­na ja ja­lo­päh­ki­nä, jot­ka ei­vät yleen­sä viih­dy Poh­jo­las­sa. Puu­tar­ha so­pii myös rau­hal­li­sek­si pai­kak­si, jos tu­ris­tien pal­jous al­kaa ah­dis­taa. (AK)

got­land.com

Poh­joi­sen kult­tuu­ria

Tä­män vuo­den Eu­roo­pan kult­tuu­ri­kau­pun­ki on Ou­lu. Kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­si ei kes­ki­ty vain Ou­luun, vaan laa­je­nee myös lä­hi­a­lu­eil­le. Mui­ta paik­ka­kun­tia ovat muun mu­as­sa Li­min­ka, Hai­luo­to, Raa­he, Ka­la­jo­ki ja Tor­nio.

Ainolanpuiston Oulu2026-kirjainten kukituksen on tehnyt Kajo-kukkafestivaalin floristimestaritiimi. Elokuussa 2026 järjestettävä kukkafestivaali on osa Kulttuuripääkaupunki-ohjelmaa. Kuva Linnea Laatikainen

It­sel­le­ni Ou­lu näyt­täy­tyy kau­neim­mil­laan kä­vel­len. Ke­säi­sin kan­nat­taa suun­na­ta Ai­no­lan puis­toon eli Hu­pi­saa­ril­le. Saar­ten tiet, po­lut ja val­koi­set sil­lat ovat kuu­lu­neet ou­lu­lais­ten kä­ve­ly­ret­kiin 1860-lu­vul­ta läh­tien. Mo­nien lam­pien ja pu­ro­jen an­si­os­ta saa­ril­la val­lit­se oma mik­roil­mas­ton­sa.

Ke­säi­sin Ou­lus­sa pais­taa au­rin­ko pit­kään. Tun­tuu, et­tä va­los­sa on poh­joi­sen ulot­tu­vuu­den ja me­ren an­si­os­ta li­sä­heh­ku, jol­lais­ta ei koe muu­al­la Suo­mes­sa. Ou­lua ei tur­haan sa­no­ta Val­ke­ak­si kau­pun­gik­si.

Pala historiallista Oulua. Vasemmalla lyseo ja ja sen takana tuomiokirkko. Molemmat empirerakennukset ovat Carl Ludvig Engelin suunnittelemat 1830-luvulla. Kuva Rosa Ruuskanen / Oulun Matkailu

Hu­pi­saar­ten tun­tu­mas­sa si­jait­se­vat myös C.L. En­ge­lin 1800-lu­vun alus­sa piir­tä­mät, uusk­las­sis­mia edus­ta­vat Ou­lun ly­seo ja tuo­mi­o­kirk­ko. Rip­pei­tä van­has­ta Ou­lus­ta saa ko­kea myös Rak­si­las­sa. Tämä kes­kus­tan tun­tu­mas­sa si­jait­se­va puu­ta­lo­a­lue on tul­lut tu­tuk­si Paa­vo Rin­ta­lan ro­maa­nis­ta Po­jat ja sen vuon­na 1962 teh­dys­tä sa­man­ni­mi­ses­tä fil­ma­ti­soin­nis­ta. (AK)

ou­lu2026.eu

Oop­pe­ra­sä­vel­miä Saa­re­maal­la

Kuresssaaren piispanlinnan alueelle kohoaa heinäkuussa näyttävä oopperakatsomo. Liput juhlaan kannattaa hankkia ajoissa.

Jo pel­käs­tään Saa­ren­maan mai­nit­se­mi­nen saa mo­nen mie­les­sä Ge­org Ot­sin tul­kit­se­man Saa­ren­maan vals­sin soi­maan kor­va­ma­to­na. Vie­hät­tä­vän me­rel­li­seen Saa­ren­maa­han ja siel­lä si­jait­se­vaan Ku­res­saa­ren kau­pun­kiin liit­tyy muu­ten­kin mu­siik­ki, sil­lä ai­na vuo­des­ta 1999 siel­lä on jär­jes­tet­ty joka hei­nä­kui­set, vii­kon mit­tai­set oop­pe­ra­päi­vät. Tänä vuon­na oop­pe­ra­sä­ve­let soi­vat 18.–25. hei­nä­kuu­ta.

Hotelli Ekesparre on Saarenmaan vanhin hotelli. Se tunnetaan loistavasta aamiaisestaan ja palvelustaan. Kuva Lauri Laan

Toi­sin kuin esi­mer­kik­si ko­toi­ses­sa Sa­von­lin­nas­sam­me, jon­ne koo­taan ai­na oma ­esiin­ty­jä­jouk­ko, ­Ku­res­saa­reen saa­puu ai­na jo­kin kor­ke­a­ta­soi­nen, kan­sain­vä­li­nen oop­pe­ra­ta­lo esiin­ty­mään. ­Tänä­­ vuon­na vuo­ros­sa on Te­at­ro Gol­do­ni, joka ­mat­kaa ­Ita­li­an ­Li­vor­nos­ta esit­tä­mään muun mu­as­sa ­Giu­sep­pe ­Ver­din ro­mant­ti­sen La Tra­vi­a­tan. Lä­hel­lä oop­pe­ra­fes­ti­vaa­le­ja si­jait­see Ekes­par­re, joka tun­ne­taan Saa­ren­maan van­him­pa­na ho­tel­li­na. Pui­nen ju­gend­hu­vi­la val­mis­tui al­ku­jaan 1800-lu­vun lo­pus­sa yk­si­tyis­hu­vi­lak­si, mut­ta se muu­tet­tiin pian ho­tel­lik­si. It­se olen yö­py­nyt täs­sä ihas­tut­ta­vas­sa ho­tel­lis­sa kah­des­ti, en­kä edel­leen­kään lak­kaa ih­met­te­le­mäs­tä sen sy­dä­mel­lis­tä pal­ve­lua ja lois­ta­vaa aa­mi­ais­ta.

Tie­ten­kin Ku­res­saa­ren mah­ti­pon­ti­nen piis­pan­lin­na ja vie­hät­tä­vä, kes­ki­a­jal­la al­kun­sa saa­nut kau­pun­ki kut­su­vat kult­tuu­ri­mat­kai­li­jaa muul­loin­kin kuin oop­pe­ra­juh­lien ai­kaan. Mo­nis­sa kau­pun­gin mo­der­neim­mis­ta ho­tel­leis­ta on spa, jo­ten Saa­ren­maa on mai­nio paik­ka myös hem­mo­tel­la it­se­ään. (MS)

saa­re­maa­o­pe­ra.com

vi­si­tes­to­nia.com

ku­res­saa­re­kuur­saal.ee

ekes­par­re.ee

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nin nu­me­ros­sa 1/2026.