Ara­bi­an ke­ra­miik­ka­teh­taan ­kun­ni­a­kas his­to­ria jat­kaa elä­mään­sä Ara­bi­an tai­de­osas­to­yh­dis­tyk­ses­sä. Ni­men­sä mu­kai­ses­ti yh­dis­tys yl­lä­pi­tää ja edis­tää Ara­bi­an 1930-lu­vul­la pe­rus­te­tun tai­de­o­sas­ton pe­rin­töä.

Yk­si yh­dis­tyk­sen pe­rus­ta­ja­jä­se­nis­tä on ku­van­veis­tä­jä ja muo­toi­li­ja Pek­ka Paik­ka­ri. Hän työs­ken­te­lee Ara­bia 135 -kort­te­lin kah­dek­san­nes­sa ker­rok­ses­sa, Ara­bi­an ke­ra­miik­ka­teh­taan en­ti­sis­sä ti­lois­sa noin kym­me­nen muun tai­tei­li­jan ta­voin.

Mal­lin­te­ki­jäs­tä tai­de­o­sas­tol­le

Pek­ka Paik­ka­rin tuo­tan­to liik­kuu enem­män kan­sain­vä­li­sil­lä mark­ki­noil­la kuin Suo­mes­sa. Hän­tä edus­ta­vat gal­le­ri­at sekä ­Yh­dys­val­lois­sa et­tä Rans­kas­sa.

Domino-astiasarja oli Pekka Paikkarin ensimmäinen tuotantoon mennyt muotoilutyö Arabialla. Hän suunnitteli sen yhdessä Kati Tuominen-Niittylän kanssa vuonna 1984.

So­me­rol­la syn­tyneen Pek­ka Paik­ka­rin työ tai­teen pa­ris­sa tai luo­val­la alal­la näyt­ti sel­väl­tä jo nuo­re­na. Opin­toi­hin Kuo­pi­on Muo­toi­lu­a­ka­te­mias­sa kuu­lu­van har­joit­te­lun Paik­ka­ri suo­rit­ti Ara­bi­an teh­taal­la 1980-lu­vun alus­sa.

Har­joit­te­lun jäl­keen hä­net pal­kat­tiin Ara­bi­al­le mal­lin­te­ki­jäk­si. Pian Pek­ka Paik­ka­ri ete­ni suun­nit­te­li­jak­si tai­de­o­sas­tol­le, jol­la luo­tiin sekä tai­det­ta et­tä sar­ja­tuo­tan­toa.

Ara­bi­as­sa jär­jes­tet­tiin ai­koi­naan si­säi­siä suun­nit­te­lu­kil­pai­lu­ja. Yh­den sel­lai­sen tu­lok­se­na syn­tyi Paik­ka­rin en­sim­mäi­nen tuo­tan­toon eden­nyt muo­toi­lu­työ, Do­mi­no-as­ti­a­sar­ja, vuon­na 1984.

Muo­toi­lu­tut­ka pääl­lä

Ara­bi­as­sa Paik­ka­ri kes­kit­tyi Pro Ar­te -sar­jaan, joka pe­rus­tet­tiin vuon­na 1988 nos­ta­maan Ara­bi­an mai­net­ta tai­de­ke­ra­mii­kan puo­lel­la.

Ameebamainen TOI-maustesirotin syntyi Arabialle 1990-luvulla. Sirottimia valmistettiin monissa väreissä.

Tek­ni­ses­ti vaa­ti­via Pro Ar­te -esi­nei­tä val­mis­tet­tiin pie­ni­nä eri­nä. Pek­ka Paik­ka­rin mo­nis­ta Pro Ar­te -töis­tä mai­nit­ta­koon Obo­ne­ra-vati, Ta­rant-kynt­ti­län­jal­ka ja -mal­jak­ko sekä Bon Bon -ruuk­ku.

Pek­ka Paik­ka­rin sar­ja­tuo­tan­nos­ta voi poi­mia esi­merk­kei­nä Toi-si­rot­ti­men ja edel­leen tuo­tan­nos­sa ole­vat Muu­mi-sar­jan kaa­ti­met. Nyt Paik­ka­ri kes­kit­tyy tai­tee­seen, mut­ta muo­toi­li­jan roo­li­kin elää yhä. Pek­ka ­Paik­ka­ri mää­rit­tää it­sen­sä sekä ku­van­veis­tä­jäk­si et­tä muo­toi­li­jak­si.

Katkelmallinen ornamentiikka koristaa Comix-T-nimistä aamiaisastiastoa, jonka Paikkari suunnitteli Arabian Pro-Arte -sarjaan 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

– Teen tai­dep­ro­jek­teis­sa myös muo­toi­li­jan työ­tä, esi­mer­kik­si sil­loin kun rat­kon vaik­ka­pa te­os­ten kul­jet­ta­mi­seen liit­ty­viä rat­kai­su­ja tai mi­ten yh­dis­tää mo­nis­ta osis­ta koos­tu­va teos tek­ni­ses­ti yh­teen. Muo­toi­li­jan tut­ka­ni on koko ajan pääl­lä.

Sa­ven eh­doil­la

Pek­ka Paik­ka­rin tai­de ja­kau­tuu abst­rak­tiin ja esit­tä­vään. Abst­rak­tei­hin kuu­lu­vat sei­nä­te­ok­set, esit­tä­viin esi­mer­kik­si pol­ku­pyö­rän ja soit­ti­mien muo­toon luo­dut työt. Jo­hon­kin sii­hen vä­liin aset­tu­vat pul­lo­mai­set esi­neet, jot­ka vä­räh­te­le­vät ta­val­la, joka tuo mie­leen ita­li­a­lai­sen maa­la­rin Gi­or­gio Mo­ran­din pul­lo­a­se­tel­mat.

Paik­ka­ri pyr­kii te­ke­mään te­ok­sen­sa mah­dol­li­sim­man vä­hin kei­noin. Hä­nen mot­ton­sa voi­si ol­la: mitä yk­sin­ker­tai­sem­pi, sitä pa­rem­pi.

Savesta dreijatut teemaljat ovat Paikkarin tilaustyö kalifornialaiselle, Napa Valleyssa sijaitsevalle Opus One -viinitilalle. Maljoista on tarkoitus siemaista teetä viininmaistelun välillä. Kuva Antti Kaijalainen

Suu­ret sei­nä­te­ok­set tu­le­vat uu­nis­ta maan­lä­hei­si­nä ja pin­nal­taan kra­ke­loi­tui­na. Ne ovat kuin tut­kiel­mia luon­no­nil­mi­öis­tä. Kar­keus ja te­ko­ta­pa muut­tu­vat tyy­lik­si.

Ky­syn Pek­ka Paik­ka­ril­ta, kum­pi on hä­nel­le tär­ke­äm­pi, muo­to vai väri?

– Ää­ri­vii­va. Se on mi­nul­le tär­keä, kos­ka se mää­rit­te­lee esi­neen pai­kan ti­las­sa. Kun esi­neen ää­ri­vii­vat al­ka­vat vä­reil­lä suh­tees­sa ym­pä­ris­töön­sä, en enää kos­ke sii­hen, hän poh­tii.

Eh­kä ää­ri­vii­vat kai­ku­vat muis­toi­na lap­suu­den ajan lo­put­to­mas­ta piir­tä­mi­ses­tä.

Pekka Paikkarin Fragments of the History -näyttely oli esillä vuonna 2025 ranskalaisessa arkeologisessa Enserune-museossa ja linnoituksessa Montpellierissä. Kuvassa veistossarja Last Feast (2024).

Kati Tuo­mi­nen-Niit­ty­lä ja Pek­ka Paik­ka­ri: Kos­ke­tus. Hei­ni Rii­ta­huh­ta: Kä­si­a­la. Mo­lem­mat näyt­te­lyt 25.1. as­ti, MUJI Small Gal­le­rys­sä, Kam­pin kaup­pa­kes­kus, 4. ker­ros, Hel­sin­ki, kamp­pi­hel­sin­ki.fi

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nin nu­me­ros­sa 1/2026.