Tee­liik­keet ja -huo­neet ovat yleis­ty­neet Hel­sin­gin ka­tu­ku­vas­sa. Osa niis­tä myy ja tar­jo­aa tee­tä brit­ti­läi­seen tai slaa­vi­lai­seen ta­paan, toi­set taas kii­na­lai­ses­sa tai ja­pa­ni­lai­ses­sa hen­ges­sä. Il­miö ei kui­ten­kaan ra­joi­tu vain Kehä Kol­mo­sen si­sä­puo­lel­le. Täs­tä esi­merk­ki­nä on Sa­von sy­dä­mes­sä Ju­val­la si­jait­se­van Veh­maan kar­ta­non ti­lois­sa toi­mi­va Te­a­Hou­se of Weh­mais.

Slaavilaiseen teekulttuuriin liittyy samovaarin käyttö. Kuvassa teentuntija Petra Tandefelt.

Mis­tä tee­kult­tuu­rin nou­sus­sa on kyse?

– Suo­ma­lai­set mat­kus­te­le­vat yhä enem­män ja tu­tus­tu­vat in­nok­kaas­ti eri kult­tuu­rei­hin. Näin tee­kult­tuu­rin mer­ki­tys on al­ka­nut avau­tua meil­le. Hek­ti­ses­sä maa­il­mas­sa het­ken rau­hoit­tu­mi­nen tee­ku­pin ää­rel­lä on myös mo­nel­le ter­ve­tul­lut­ta, ar­vi­oi Teen Ys­tä­vät ry:n pu­heen­joh­ta­ja Pet­ra Tan­de­felt.

Hert­tu­a­tar­ta hiu­koi

Vaik­ka tee­kult­tuu­ri tun­tuu pon­gah­ta­neen pin­nal­le vii­me vuo­si­na, sen juu­ret ulot­tu­vat san­gen sy­väl­le suo­ma­lai­seen maa­pe­rään. En­sin tee kul­keu­tui Kii­nas­ta tän­ne Ruot­sin, sit­ten Ve­nä­jän kaut­ta. Jo 1700-lu­vun alun pe­run­kir­joi­hin on lis­tat­tu teen­keit­to­vä­li­neis­töä.

– Län­nen kaut­ta tul­lut tee­kult­tuu­ri il­me­ni her­ras­kai­sem­pa­na. Ve­nä­jäl­lä taas oli ta­pa­na, et­tä yh­teis­kun­ta­luo­kas­ta riip­pu­mat­ta sa­mo­vaa­ri heh­kui jat­ku­vas­ti kuu­ma­na ja jo­kai­nen saat­toi am­men­taa sii­tä läm­mi­ket­tä. Tee saa­tet­tiin höys­tää siel­lä sit­ruu­nal­la tai va­del­ma­hil­lol­la – ei niin­kään mai­dol­la ku­ten Eng­lan­nis­sa, Pet­ra Tan­de­felt ku­vai­lee.

Iltapäivätee eli kello viiden tee tarjoillaan runsaiden makeiden ja suolaisten herkkupalojen kera.

Il­ta­päi­vä­tee sel­lai­se­na kuin me sen tun­nem­me ke­hit­tyi Isos­sa-Bri­tan­ni­as­sa 1840-lu­vul­la. Se lii­te­tään Bed­for­din hert­tu­a­tar An­naan, joka koki lou­naan ja päi­väl­li­sen vä­li­sen ajan lii­an pit­käk­si kit­ku­tel­la nä­lis­sään. Niin­pä hän ti­la­si pal­ve­lus­vä­el­tään kan­nul­li­sen tee­tä sekä pien­tä suo­lais­ta ja ma­ke­aa syö­tä­vää sen seu­rak­si. Il­ta­päi­vän tee­kek­ke­rit tar­jo­si­vat myös mah­dol­li­suu­den so­si­aa­li­seen kans­sa­käy­mi­seen.

Kurk­ku­lei­piä ja sa­vu­sil­liä

Il­ta­päi­vä­tee­hen lii­te­tään ny­ky­ään kol­mi­ker­rok­si­nen tar­jo­tin, jol­le pik­ku­syö­tä­vät lai­te­taan esil­le.

– Alim­mal­le ta­sol­le tu­le­vat suo­lai­set syö­tä­vät, ku­ten kurk­ku-, mu­na­sa­laat­ti- ja lo­hi­voi­lei­vät. Seu­raa­val­le ase­tel­laan skons­sit, hil­lo ja ker­ma. Ylim­mäl­le si­joi­te­taan ma­ke­at ka­kut ja lei­vok­set, Pet­ra Tan­de­felt oh­jeis­taa.

Ny­ky­ään muo­dik­kaak­si pon­kais­sut il­ta­päi­vä­tee tai kel­lo vii­den tee, jota tar­joil­laan mo­nis­sa luk­sus­ho­tel­leis­sa, nou­dat­taa juu­ri hert­tu­a­tar An­nan esi­merk­kiä.

– Olen naut­ti­nut il­ta­päi­vä­teen esi­mer­kik­si Lon­toon Rit­zis­sä, jos­sa sii­hen kuu­lui myös la­sil­li­nen samp­pan­jaa. Mie­leen ovat kui­ten­kin jää­neet vah­vem­min pie­net maa­seu­dun tee­huo­neet eri puo­lil­la Bri­tan­ni­aa, Pet­ra Tan­de­felt to­te­aa.

Tee laa­ke­as­ta ku­pis­ta

Yl­lä­tyk­sek­se­ni Pet­ra Tan­de­felt pal­jas­taa, et­tä ny­ky­ään niin tren­di­käs vih­reä tee ran­tau­tui en­sim­mäi­se­nä Eu­roop­paan.

– Mus­ta tee as­tui ku­vi­oi­hin vas­ta myö­hem­min. Se kes­ti pa­rem­min säi­ly­tys­tä kul­je­tuk­sen ajan, hän ki­teyt­tää.

Kiinalaiset teeastiat puhuttelevat antiikkiposliinin keräilijöitä. Teekannu kuuluu kiinalaiseen famille rose -väriperheeseen.

Klas­si­sia tee­laa­tu­ja ovat muun mu­as­sa la­ji­tyyp­pin­sä samp­pan­jak­si kut­sut­tu dar­jee­ling, ber­ga­mo­til­la maus­tet­tu earl grey ja sa­vuis­ta aro­mia huo­ku­va lap­sang souc­hong. Ja­pa­ni­lai­ses­ta tee­kult­tuu­ris­ta meil­le ran­tau­tui vä­hän ai­kaa sit­ten sus­hi­vil­li­tyk­sen myö­tä vih­reä matc­ha.

An­tiik­ki­har­ras­ta­jal­le tee on kiin­toi­sa koh­de, sil­lä mark­ki­noil­la liik­kuu pal­jon kau­nis­ta vä­li­neis­töä: kan­nu­ja, kup­pe­ja ja sii­vi­löi­tä.

– It­se nau­tin kaik­kein mie­luim­min tee­ni Ara­bi­an 1950-lu­vun kau­niis­ta rii­si­pos­lii­ni­ku­peis­ta, Teen Ys­tä­vien pu­heen­joh­ta­ja pal­jas­taa.

Romanttinen teekalusto edustaa uusrokokoota 1800-luvun lopulta. Teekuppi aukeaa laakeana.

Hän pai­not­taa, et­tä tee­ku­pin va­lin­ta on tär­keä asia. Val­koi­ses­sa ku­pis­sa teen väri näyt­tää puh­taim­mal­ta. Ku­pin on hyvä avau­tua laa­ke­a­na, sil­lä sii­nä juo­ma vii­le­nee suu­hun so­pi­vak­si.

Lue li­sää Teen Ys­tä­vät ry:n toi­min­nas­ta, tee­nys­ta­vat.fi.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 9/2024. Pet­ra Tan­de­felt ei ole enää Teen Ys­tä­vät ry:n pu­heen­joh­ta­ja.