Suo­men suo­si­tuim­piin mat­kai­lu­koh­tei­siin kuu­lu­va Van­ha Por­voo jou­tui 1900-lu­vun al­ka­es­sa pur­ku-uhan al­le. Tu­hoi­sat suun­ni­tel­mat alu­een uu­dis­ra­ken­ta­mi­ses­ta kui­ten­kin kil­pis­tyi­vät tai­tei­li­ja Lou­is Spar­ren (1863–1964) vas­tus­tuk­seen. Hä­nen työn­sä kes­ki­a­jal­ta pe­riy­ty­vän kau­pun­ki­ku­van säi­lyt­tä­mi­sek­si tun­nus­te­taan ny­kyi­sin yh­dek­si Suo­men his­to­ri­an suu­rim­mis­ta yk­sit­täi­sis­tä kult­tuu­ri­saa­vu­tuk­sis­ta.

Ystävykset Louis Sparre ja Akseli Gallen-Kallela matkustivat yhdessä Kauko-Karjalaan etsimään suomalaisen kulttuurin juuria. Kuva Eric Sparren perhearkisto

Kuka tämä vi­si­o­nää­ri­nen tai­tei­li­ja Spar­re oi­ke­as­taan oli? Krei­vi Pehr Lou­is Spar­re af Söf­de­borg syn­tyi Ita­li­as­sa, mut­ta viet­ti lap­suu­ten­sa Rans­kas­sa ja Ruot­sis­sa. Hän tuli Suo­meen vuon­na 1890 ys­tä­vän­sä Axel Gal­lé­nin kut­sus­ta (vuo­des­ta 1907 ni­mel­lä Ak­se­li Gal­len-Kal­le­la), jon­ka hän oli ta­van­nut opis­kel­les­saan Pa­rii­sin Acadé­mie Ju­li­a­nis­sa. Lou­is Spar­re ihas­tui Suo­meen sii­nä mää­rin, et­tä aset­tui asu­maan Por­voo­seen.

Hän avi­oi­tui tu­le­van mar­salk­ka Carl Gus­taf Man­ner­hei­min si­sa­ren Eva Man­ner­hei­min (1870–1958) kans­sa, joka hän­kin oli mer­kit­tä­vä tai­tei­li­ja. Eva Spar­ren eri­koi­sa­la oli nah­kap­las­tiik­ka, jon­ka edel­lä­kä­vi­jä­nä hän­tä pi­de­tään Poh­jois­mais­sa. Hän oli yk­si en­sim­mäi­siä nais­puo­li­sia opet­ta­jia Tai­de­te­ol­li­suus­kes­kus­kou­lus­sa, ny­kyi­sen Aal­to-yli­o­pis­ton var­hai­ses­sa edel­tä­jäs­sä.

Uraa­uur­ta­va idea

Spar­ret sai­vat vai­kut­tei­ta eng­lan­ti­lai­ses­ta Arts and Crafts -liik­kees­tä, joka edus­ti uut­ta tai­teel­lis­ta ja yh­teis­kun­nal­lis­ta ajat­te­lua 1800-lu­vun lo­pul­la. Ko­neel­li­ses­ti val­mis­te­tut ta­va­rat val­ta­si­vat mark­ki­noi­ta. Pel­ko­na oli, et­tä keh­nos­ti suun­ni­tel­lut mas­sa­tuot­teet syr­jäyt­täi­si­vät yk­si­löl­li­syy­den ja am­mat­ti­tai­don, joi­ta pi­det­tiin län­si­mai­sen kult­tuu­rin vah­vuu­te­na.

Sparren tyylikkäiden huonekalupiirustusten estetiikka kertoo taidemaalarin koulutuksesta. Hänen vuonna 1902 piirtämäänsä astiakaappiin on sijoitettu eri materiaaleista valmistettuja astioita korostamaan kaapin toiminnallisuutta. Kuva Rauno Träskelin / Ornamo / Designmuseo

Lou­is Spar­res­ta ke­hit­tyi suo­ma­lai­sen kä­si­työ­tai­don ja laa­duk­kaan muo­toi­lun puo­les­ta­pu­hu­ja. Ko­ti­kau­pun­gis­saan Por­voos­sa Spar­ret pyö­rit­ti­vät ke­ra­miik­ka- ja huo­ne-ka­lu­teh­das AB Iris­tä vuo­si­na 1897–1900. Ly­hy­ti­käi­ses­tä iäs­tä huo­li­mat­ta teh­taal­la oli kään­teen­te­ke­vä vai­ku­tus Suo­men tai­teen his­to­ri­as­sa.

Iris-teh­taan kon­kurs­sin jäl­keen, vuon­na 1901, Spar­ret pe­rus­ti­vat Suo­men en­sim­mäi­sen muo­toi­lu­y­ri­tyk­sen, pii­rus­tus­kont­to­rin ni­mel­tä Kons­tin­dust­riell rit­by­rån Eva och Lou­is Spar­re. Suun­nit­te­lu kä­sit­ti huo­ne­ka­lu­jen li­säk­si me­tal­lis­ta ja teks­tii­leis­tä val­mis­tet­tu­ja si­sus­tus­tuot­tei­ta. Mo­der­nin suo­ma­lai­sen muo­toi­lun pe­rus­tajan voi­daan näin pi­tää Lou­is Spar­rea, ita­li­a­lai­säi­din poi­kaa, joka vart­tui Rans­kas­sa ja Ruot­sis­sa.

Vi­sa­koi­vua ja pu­na­sa­vea

Iris-teh­taan puu­työ­pa­ja oli oma­na ai­ka­naan mo­der­ni ja ras­kaat työt teh­tiin ko­neel­li­ses­ti. Ide­o­lo­gi­an­sa mu­kai­ses­ti Spar­re käyt­ti tuot­teis­sa myös suo­ma­lai­sia puu­laa­tu­ja, ku­ten koi­vua ja vi­sa­koi­vua, sekä kan­sa­tie­teel­lis­tä ko­ris­te­lua.

Nojatuoli petsattua ja lakattua vaahteraa. Uusi villaverka päällinen on kirjottu Suomen Käsityön Ystävissä Sparren vuonna 1901 tehdyn alkuperäispiirustuksen mukaisesti. Kuva Jan Lindroth / Porvoon museo

Louis Sparren suunnittelemat huonekalut edustavat tyyliltään jugendia. Kuvassa osa Sparren vuonna 1901 muotoilemaa kalustoa. Kuva Porvoon museo.

Tai­de­maa­la­ri ja ke­raa­mik­ko Alf­red Wil­li­am Finch (1854–1930) syn­tyi Brys­se­lis­sä eng­lan­ti­lais­taus­tai­seen per­hee­seen, mut­ta päät­tyi töi­hin Iris-teh­taal­le vuon­na 1897. Hä­nel­le ko­ti­mai­nen pu­na­sa­vi oli luon­nol­li­nen va­lin­ta ke­ra­miik­ka­tuo­tan­toon. Hänes­tä tuli ai­ka­naan Tai­de­te­ol­li­suus­kes­kus­kou­lun ke­ra­miik­ka­o­sas­ton en­sim­mäi­nen pää­o­pet­ta­ja. Hä­nen op­pi­laan­sa, jot­ka oli­vat pää­a­si­as­sa suo­men­ruot­sa­lai­sia ylä­luo­kan tyt­tö­jä, saat­toi­vat kan­sal­li­suus­aat­teen in­noit­ta­mi­na opet­ta­jan­sa ta­voin kai­ver­taa Fin­land-sa­nan drei­jat­tu­jen kip­po­jen­sa poh­jaan. Eng­lan­ti­lais-bel­gi­a­lais­ta A. W. Finc­hia pi­de­tään ny­ky­ään suo­ma­lai­sen ke­ra­miik­ka­tai­teen isä­nä.

Laa­tu tör­mä­si tuot­ta­vuu­den vaa­ti­muk­siin

Sparren tuo­tan­to oli ti­laus­töi­tä niin yk­si­tyis­ko­tei­hin kuin jul­ki­siin ti­loi­hin, min­kä täh­den hän jou­tui väis­tä­mät­tä te­ke­mään komp­ro­mis­se­ja ja tin­ki­mään yhä enem­män puh­da­sop­pi­sis­ta ihan­teis­taan. Kun AB Iris meni nu­rin vuon­na 1902, syy­nä oli – ku­ten mo­nes­ti ny­ky­ään­kin – yh­teen­so­vit­ta­mat­to­muus ai­kaa vie­vän kä­si­työ­tä vaa­ti­van tuo­tan­non, tai­teel­li­sen kun­ni­an­hi­mon ja osak­kee­no­mis­ta­jien tuot­ta­vuus­vaa­ti­mus­ten vä­lil­lä.

Huo­mat­ta­vim­pia AB Iris -teh­taan tai­de­te­ol­li­suus­ko­ko­el­mia on Por­voon mu­se­os­sa. Sii­hen kuu­luu yli 300 Lou­is Spar­ren ja A.W. Finc­hin suun­nit­te­le­maa esi­net­tä.

Por­voon mu­seo, Vä­li­ka­tu 11, por­voon­mu­seo.fi

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa nro 8/2023.