Ku­ka­pa ei oli­si huo­man­nut pu­nai­se­na heh­ku­vaa kivi­ta­loa kä­vel­les­sään Jo­ki­ka­dul­la Van­has­sa Por­voos­sa? Ko­me­an ta­lon piir­si Vi­a­po­rin lin­noi­tu­sark­ki­teh­ti­na ja Por­voon kau­pun­gi­nark­ki­teh­ti­na toi­mi­nut Got­t­hard Flens­borg, ja se val­mis­tui vuon­na 1760 kaup­pi­as ja raa­ti­mies Hen­rik Schrö­de­ril­le. Ra­ken­nus oli mah­dol­li­ses­ti Por­voon en­sim­mäi­nen ki­vi­ta­lo.

– Kaup­pi­as­ta­lon poh­ja­ker­rok­ses­sa oli jo alun pe­rin lii­ke­ti­laa. Asuin­huo­neis­to oli Schrö­de­rin ylel­li­nen koti, joka kä­sit­ti kak­si sa­lia, kuu­si huo­net­ta ja muu­ta­mia ka­ma­rei­ta kah­des­sa ker­rok­ses­sa, Tui­ja Elf­ving ker­too. Hän asuu mie­hen­sä Pert­ti Elf­vin­gin kans­sa ki­vi­ta­lon ylä­ker­ras­sa.

Tuija Elfving nauttii joulussa perheensä läheisyydestä, kiireettömyydestä, rauhasta ja hetkessä nauttimisesta. Myös jouluateria on hänelle tärkeä. Sen hän suunnittelee ja valmistaa tyttäriensä kanssa.

Sisäänkäyntiä sisäpihalla hallitsevat griipit eli aarnikotkat ja obeliskit. Ne olivat muodikkaita koristeita empireajalla 1800-luvun alussa. Griipit edustavat uustuotantoa, mutta obeliskipylväät ovat vanhoja.

Ku­nin­kaal­li­nen re­si­dens­si

Talo oli niin edus­ta­va, et­tä se kel­pa­si it­se Kus­taa III:lle ma­joi­tus­pai­kak­si. Ku­nin­gas sai kul­kea usein Por­voon läpi joh­ta­es­saan Ruot­sin ja Ve­nä­jän ­vä­lis­tä so­taa vuo­si­na 1788–1790 (kut­sut­tu myös Kus­taan so­dak­si) ja sil­loin hän ma­joit­tui ta­loon. Talo maa­lat­tiin pu­nai­sek­si ku­nin­kaan kun­ni­ak­si.

– Sen jäl­keen kau­pun­ki­lai­set al­koi­vat ­kut­sua ta­loa lin­nak­si, Tui­ja Elf­ving sa­noo.

Myö­hem­min ta­los­sa ­vie­rai­li Kus­taa IV Aa­dolf ­(Kus­taa III:n ­poi­ka), ker­ran myös enon­sa Kaar­le-hert­tu­an kans­sa. Kus­taa IV Aa­dolf jäi Suo­men vii­mei­sek­si ku­nin­kaak­si, sil­lä Ruot­si me­net­ti val­ta­kun­nan itä­o­san­sa Ve­nä­jäl­le Suo­men so­das­sa
(1809–10). Suo­mes­ta tuli sen jäl­keen Ve­nä­jän au­to­no­mi­nen suu­ri­ruh­ti­nas­kun­ta.

Hal­lit­si­ja­vie­rai­lut kui­ten­kin jat­kui­vat ­ta­los­sa. Kun Ve­nä­jän kei­sa­ri Alek­san­te­ri I tuli val­ti­o­päi­vil­le Por­voo­seen 1809, hän­kin ma­joit­tui Jo­ki­ka­dun lin­naan.

Kodin sydän on suuri ja juhlava sali, jonne on nyt katettu jouluisia herkkuja. Huoneessa kohtaavat eri aikakaudet, ja vanhinta kerrostumaa henkivät 1700-luvun peilit. Kristallikruunu on empiretyyliä 1900-luvulta. Kodissa käytetään runsaasti itämaisia mattoja.

– Alek­san­te­ri I:n jär­jes­ti en­sim­mäi­se­nä il­ta­na ta­los­sa mit­ta­vat il­lal­li­set. Pal­ve­lus­vä­keä oli pal­jon ja sen edus­ta­jat asui­vat vie­rei­ses­sä ta­los­sa. Sen ja tä­män ta­lon vä­lil­le ra­ken­net­tiin sil­ta, jota pit­kin pal­ve­lus­vä­ki kul­ki ja kan­toi ruo­kia ja juo­mia. Kei­sa­ril­li­set as­ti­at ja vuo­de­vaat­teet oli tuo­tu ­Pie­ta­ris­ta as­ti mu­ka­na.

Pa­lau­tus al­ku­pe­räi­syy­teen

Kol­mas ta­los­sa asu­nut mer­kit­tä­vä hen­ki­lö Remu Aal­to­nen, suo­ma­lai­sen ro­kin legenda. Aal­to­nen asui ta­lon ylä­kerras­sa pa­ri­kym­men­tä vuot­ta. Pert­ti Elf­ving os­ti osan ta­los­ta 2006 ja lo­put 2017, kun Remu muut­ti pois.

– Remu oli pa­ras naa­pu­ri, jon­ka olen ­ta­van­nut, Pert­ti Elf­ving huo­maut­taa.

Salongin uusrenessanssinen istuinryhmä on mahdollisesti valmistettu Pietarissa 1800-luvun lopulla. Jugendhenkinen kattovalaisin ajoittuu 1900-luvun alkuun. Luontoaiheiset kattomaalaukset ovat ukrainalaisen taiteilijan Diana Vasinan käsialaa.

Vuo­den 2004 ul­lak­ko­pa­lon jäl­keen Joki­ka­dun lin­naan teh­tiin mit­ta­va re­mont­ti. Tar­koi­tus oli kor­ja­ta tu­li­pa­lon va­hin­got, saa­da ta­los­ta ko­ko­nai­suus ja pa­laut­taa se 1700- ja 1800-lu­vun vai­heen asuun. Vä­rien va­lin­nas­sa aut­toi por­voo­lai­nen pe­rin­ne­maa­lien ja pe­rin­teis­ten maa­laus­ta­po­jen asi­an­tun­ti­ja Ai­ri Kal­lio.

Uuni on Porvoossa vuosina 1897–1902 toimineen Iris-tehtaan tuotantoa. Tehdas tuli tunnetuksi juuri keramiikastaan. Sen tyypillisiin lasitusväreihin kuuluivat vaalean- ja tummanvihreä, usein toisiinsa yhdistettyinä.

En­ti­söin­ti teh­tiin Mu­se­o­vi­ras­ton val­von­nas­sa, sil­lä talo kuu­luu his­to­ri­al­li­ses­ti ja ark­ki­teh­to­ni­ses­ti ai­ka­kau­den mer­kit­tä­vim­piin ra­ken­nuk­siin Suo­mes­sa. Nyt ta­lon tur­val­li­suut­ta vah­tii pa­lo­hä­ly­tys­jär­jes­tel­mä, joka il­moit­taa mah­dol­li­sen tu­li­pa­lon ­vaa­ras­ta vä­lit­tö­mäs­ti ja suo­raan Por­voon pa­lo­lai­tok­sel­le.

Re­mu­ga­nes Sui­te

Vii­mei­si­nä Por­voon-vuo­si­naan Remu asui kak­si­os­saan, joka si­jait­si ta­lon pää­dys­sä. Hä­nen muut­ton­sa jäl­keen Elf­vin­git muut­ti­vat asun­non Re­mu­ga­nes Sui­tek­si, jota voi kuka ta­han­sa vuok­ra­ta. Asun­nos­sa pää­see ko­ke­maan sa­man al­ku­pe­räi­sen tun­nel­man, joka siel­lä oli Re­mun asu­es­sa. Aal­to­nen tun­ne­taan van­ho­jen esi­nei­den ys­tä­vä­nä ja ais­til­li­se­na si­sus­ta­ja­na, joka osa­si ar­vos­taa myös ta­lon hie­noa his­to­ri­aa.

– Olem­me vä­läy­tel­leet aja­tuk­sis­sam­me, voi­si­ko täs­tä luo­da sa­man­lai­sen koti­mu­se­on kuin ru­noi­li­ja Ru­ne­ber­gil­lä on tääl­lä Por­voos­sa, Tui­ja Elf­ving poh­tii.

Ai­na­kin se on pa­kol­li­nen vie­rai­lu­koh­de Hur­ri­ga­nes-­fa­neil­le.

Las­keu­tu­mi­nen jou­lu­rau­haan

– Olem­me viet­tä­neet jou­lua eri pai­kois­sa elä­män­ti­lan­tei­den mu­kaan. On ko­et­tu jou­lu Vi­ros­sa, Es­pan­jas­sa ja ko­ti­maas­sa niin
kau­pun­gis­sa kuin maal­la eri­lai­sin ko­koon­pa­noin. Iha­nim­pia ovat jou­lut ko­to­na rak­kaim­pien kans­sa, Tui­ja Elf­ving ker­too ja sy­tyt­tää ker­ta toi­sen­sa jäl­keen kynt­ti­löi­tä sa­liin, jot­ka luo­vat sin­ne ai­nut­laa­tui­sen kau­niin va­lon.

Runsas seinälampetti ammentaa lehdyköineen ja C-kaarineen innoitusta rokokoosta.

Jou­lu­tun­nel­ma las­keu­tuu Por­voo­seen ai­to­na ja har­taa­na. Elf­vin­gin pa­ris­kun­ta liit­tyy mui­den por­voo­lais­ten ta­voin kuun­te­le­maan jou­lu­rau­han ju­lis­tus­ta Raa­ti­huo­neen to­ril­le.

– Sen jäl­keen nau­tim­me läm­mit­tä­vät glö­git ja soi­tam­me jou­lu­toi­vo­tuk­set kau­ka­na ole­vil­le su­ku­lai­sil­le. Usein her­kis­tym­me muis­te­le­maan pois­nuk­ku­nei­ta. Jou­lun pe­rim­mäis­tä sa­no­maan vi­rit­täy­dym­me kuun­te­le­maan jou­lu­kir­kos­sa Por­voon
tuo­mi­o­kir­kos­sa, Tui­ja Elf­ving tun­nel­moi.

Yön saa­pu­es­sa Elf­vin­git läh­te­vät lä­hei­si­neen il­ta­kä­ve­lyl­le hil­jai­suu­teen aset­tu­nee­seen Van­haan kau­pun­kiin.

– Tär­kein­tä on lä­hei­syys, kii­reet­tö­myys, jou­lun rau­ha ja het­kes­tä naut­ti­mi­nen.

Re­mu­ga­nes Sui­te, boo­king.com/ho­tel/fi/por­voo-cast­le-apart­ments.fi

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 10/2020.