Tal­vi­nen Hei­no­la näyt­täy­tyy har­maa­na. Leh­ten­sä pu­dot­ta­neet puut sei­so­vat hil­jaa ja yk­si­näi­si­nä puis­tos­sa. Hie­man ape­ak­si­kin miel­ty­vä mai­se­ma pyyh­kiy­tyy sil­mis­tä ja mie­les­tä het­kes­sä, kun as­tum­me ku­vaa­jan kans­sa Sir­pa ja Mart­ti Nis­si­län ko­tiin. Se tun­tuu ja tuok­suu jou­lul­ta.

Salonkinsa sohvalle istuutuneet Martti ja Sirpa Nissilä nauttivat valoisasta asunnostaan Heinolassa. Turussa syntynyt Sirpa Nissilä pyöritti vuosikymmeniä kenkäkauppaa edesmenneen miehensä Reino Virtasen kanssa Heinolassa. Viipurissa syntynyt ja Lahteen evakkona perheineen muuttanut professori Martti Nissilä puolestaan työskenteli tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin erikoistuneessa Reuman sairaalassa Heinolassa ja toimi muun muassa sen ylilääkärinä.

Ko­dis­ta huo­kuu myös vä­lit­tä­mi­sen ja yh­des­sä­o­lon kau­neus, jota vart­tu­neel­la iäl­lä toi­sen­sa koh­dan­nees­ta avi­o­pa­ris­ta sä­tei­lee. Sir­pa ja Mart­ti Nis­si­lä oli­vat mo­lem­mat les­kiä, kun tu­tus­tui­vat toi­siin­sa seit­se­män vuot­ta sit­ten. Nai­mi­siin­me­non ai­ka koit­ti vii­si vuot­ta sit­ten.

Yh­tei­nen koti löy­tyi ark­ki­teh­ti Un­to Ojo­sen (1909–1997) piir­tä­mäs­tä ker­ros­ta­los­ta. Tämä 1960-lu­vun lo­pul­la val­mis­tu­nut, ark­ki­teh­to­ni­ses­ti huo­mi­o­ta he­rät­tä­vä talo si­jait­see luon­non­kau­niil­la pai­kal­la Hei­no­las­sa Jy­rän­gön­vir­ran ran­nal­la.

An­tiik­kia ker­ros­ta­los­sa

Nis­si­löi­den koti yl­lät­tää. Mo­der­nis­ta ker­ros­ta­lo­huo­neis­tos­ta pal­jas­tuu jo etei­ses­tä al­ka­en täys­ve­ri­nen an­tiik­ki­ko­ti. Sir­pa Nis­si­län kiin­nos­tus an­tiik­kiin ja ko­din­si­sus­ta­mi­seen juon­taa juu­ren­sa 1960-lu­vul­le. Tuol­loin an­tiik­ki oli Suo­mes­sa har­vo­jen har­ras­tus

Salongin sohvaryhmän kustavilaisen seinäkellon on valmistanut tukholmalaismestari Johan Nyberg 1780-luvulla. Messinkiset seinä- kyntteliköt ovat kustavilaista tyyppiä. Niiden malli on ollut Suomessa erityisen suosittu.

– Hel­sin­gin ja Por­voon ym­pä­ris­tös­sä jär­jes­tet­tiin 1960- ja 1970-lu­vuil­la kiin­nos­ta­via huu­to­kaup­po­ja, jois­ta saat­toi teh­dä hie­no­ja löy­tö­jä. Yk­si le­gen­daa­ri­nen huu­to­kaup­po­jen pi­tä­jä oli Mik­ko Rep­polt. Ei sel­lai­sia huu­to­kaup­po­ja enää jär­jes­te­tä, Sir­pa Nis­si­lä muis­te­lee.

Nis­si­lät ovat ra­ken­ta­neet si­sus­tuk­sen, jos­ta huo­kuu vä­rien ja muo­to­jen ta­sa­pai­no sekä hel­lä ko­dik­kuus. An­tiik­ki­si­sus­tus so­pii mo­der­niin ker­ros­ta­loon, kun sen te­kee hy­väl­lä maul­la ja tai­ten.

Jou­lu on ko­din juh­la

Var­sin­kin Sir­pa Nis­si­lä tun­nus­tau­tuu jou­luih­mi­sek­si.

– Val­mis­tau­dun jou­luun kun­nol­la. Lei­von pal­jon, si­sus­tan ku­kil­la sekä tuon kynt­ti­lät ja eri­lai­set tar­joi­lu­mal­jat pöy­tään. En ha­lua ko­tiin lii­kaa pu­nais­ta tai ko­ris­tei­ta. Par­vek­keel­la on kä­te­vä te­ko­kuu­si, Sir­pa Nis­si­lä sa­noo hy­myil­len

Jou­lu­a­sui­nen koti ei to­si­aan­kaan pu­nas­te­le lii­ko­ja, vaan hur­maa hie­nos­tu­neen hil­lit­ty­nä ja läm­min­hen­ki­se­nä. Myös Mart­ti Nis­si­lä ker­too naut­ti­van­sa jou­lun tun­nel­mas­ta.

Talviaikaan pariskunta nauttii höyryävää ja lämmittävää glögi usein parvekkeella. Se nautitaan perinteisistä venäläisistä teelaseista, joihin kuuluu pitkävartinen lusikka. Lasinpidikkeet ovat uushopeaa 1900-luvulta.

– Jou­lu on lap­suu­des­ta läh­tien ol­lut vuo­den isoin ta­pah­tu­ma. En ole ko­vin us­kon­nol­li­nen, mut­ta kyl­lä jou­lu py­säyt­tää. Vie­täm­me jou­lun ai­na ko­to­na. Mo­net läh­te­vät viet­tä­mään jou­lua ul­ko­mail­le tai muu­al­le ko­toa pois, mut­ta mi­nul­le jou­lu on ko­din juh­la, Mart­ti Nis­si­lä ko­ros­taa.

Aa­ton kul­kuun kuu­lu­vat las­ten vie­rai­lut, sau­na ja tie­tys­ti rau­hoit­tu­mi­nen. Juh­la-ate­ri­al­la Nis­si­lät naut­ti­vat eri­tyi­ses­ti ka­lo­ja ja mä­tiä ty­kö­tar­pei­neen. Kink­ku­kin tuo­daan pöy­tään, mut­ta sen koko on vuo­si vuo­del­ta pie­nen­ty­nyt. Jou­lu­herk­ku­jen jäl­keen Nis­si­lät suun­taa­vat ulos kä­ve­le­mään.

– Me olem­me täl­lai­sia kä­ve­li­jöi­tä. Lää­kä­ri­nä voin sa­noa, et­tä sau­va­kä­ve­ly luon­to­po­luil­la on pa­ras­ta lii­kun­taa, Mart­ti Nis­si­lä opas­taa.

Kes­ken kai­ken, kuin jou­lu­sa­dus­sa kon­sa­naan, ul­ko­na al­kaa sa­taa lun­ta. Hei­no­la saa lu­mi­vai­pan, ja sii­tä tu­lee oi­kea tal­vi­kau­pun­ki.

Kynttilöiden elävä tuli luo aitoa joulutunnelmaa. Sirpa Nissilä sytyttää keittiössä vanhoihin messinkisiin kynttilänjalkoihin.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sign -leh­des­sä 10/2023.