Artikkeli
1950-luvun värimaailmaa Rivan kojelaudassa. Turkoosi väri oli suosittu aikakauden keittiöissäkin. Metalliosat ovat kromattua messinkiä. Varaosia  saadaan vanhoista jenkkiautoista.

1950-luvun värimaailmaa Rivan kojelaudassa. Turkoosi väri oli suosittu aikakauden keittiöissäkin. Metalliosat ovat kromattua messinkiä. Varaosia saadaan vanhoista jenkkiautoista.

Mir­va Sjö­roos ku­vat Pia In­berg

Ikonisen Riva-veneen eleganssi syntyy peilinkirkkaasta lakkapinnasta

Loistoveneet lumoavat vuosikymmenestä toiseen. Teemu Virtanen kunnostaa veneveis­tä­mössään upeita aluksia, jotka huokuvat menneen ajan charmia.

Teemu Virtanen löysi unelmatyönsä veneenkorjaajana. Ammattitaitoiselle on töitä, mutta alan kouluja alettiin sulkea viitisen vuotta sitten. ”20 vuoden päästä tilanne voi olla tosi ikävä, jos uusia tekijöitä ei tule.”

Teemu Virtanen löysi unelmatyönsä veneenkorjaajana. Ammattitaitoiselle on töitä, mutta alan kouluja alettiin sulkea viitisen vuotta sitten. ”20 vuoden päästä tilanne voi olla tosi ikävä, jos uusia tekijöitä ei tule.”

Vers­taas­ta kuu­luu kil­ka­tus­ta, höy­län jyn­ky­tys­tä ja sa­han uli­naa. Il­mas­sa tuoksuu tuo­re lak­ka. Olem­me Lo­pel­la, mut­ta vers­taas­sa le­pää­vät vie­ri vie­res­sä suo­ma­lai­set luot­to­ve­neet ja Vä­li­me­ren ele­gan­tit kau­not­ta­ret. Tääl­lä Tee­mu Vir­ta­nen kun­nos­taa vir­ta­vii­vai­set vin­ta­ge­ve­neet uu­teen us­koon en­nen li­pu­mis­ta ve­sil­le. Vaik­ka ol­laan­kin kes­kel­lä Hä­met­tä, pää­sen ihai­le­maan le­gen­daa­ri­sia Riva-ve­nei­tä, joi­ta Ri­vie­ran suih­ku­seu­ra­pii­rit suo­si­vat. Ar­vok­kaat ve­neet vaa­ti­vat osaa­van kun­nos­ta­jan, ja sik­si ne jou­tu­vat­kin mat­kaa­maan tän­ne Poh­jo­laan pääs­täk­seen asi­an­tun­te­viin kä­siin.

Vir­ta­nen ker­too, et­tä eni­ten hä­nel­le tuo­daan kor­jat­ta­vik­si eri­tyi­ses­ti ret­ki- ja hu­vi­ve­nei­tä.

– Läh­dem­me liik­keel­le hah­mot­ta­mal­la pa­him­mat, puu­kor­jaus­ta vaa­ti­vat työt. Ne teh­dään en­sin. Tar­vit­ta­es­sa maa­lit pois­te­taan poh­jas­ta, jot­ta nä­em­me, mis­sä kun­nos­sa se on. Py­rim­me pi­tä­mään la­kan mah­dol­li­sim­man pit­kään ve­neen pin­nas­sa. Kun la­kan tai maa­lin pois­taa, pin­ta on pal­jon alt­tiim­pi kui­vu­mi­sel­le ja hal­ke­a­mi­sel­le. Säh­kö­työt teh­dään lop­pu­vai­hees­sa, Tee­mu Vir­ta­nen ker­too.

Peilinkirkas flyygelipinta vaatii 17 kerrosta lakkaa. Sitä hiotaan kuudella eri karkeudella ja lopuksi vielä kolmella kiillotustahnalla. Kuivaus eri lakkakerrosten välillä saattaa kestää kuukausia.

Peilinkirkas flyygelipinta vaatii 17 kerrosta lakkaa. Sitä hiotaan kuudella eri karkeudella ja lopuksi vielä kolmella kiillotustahnalla. Kuivaus eri lakkakerrosten välillä saattaa kestää kuukausia.

– Nä­ky­viin osiin käytäm­me pal­jon ma­hon­kia, iro­ko-puu­ta taas palk­kei­hin ja mui­hin tu­ki­ra­ken­tei­siin. Pää­o­sin käy­täm­me mas­sii­vi­puu­ta. Toki va­ne­ri­a­kin käy­te­tään oi­keis­sa koh­dis­sa.

Suomessa on arviolta parikymmentä Riva-venettä. Samantyylisiä amerikkalaisia Chris-Crafteja on enemmän. Muutama Hacker-Craftkin löytyy.

Suomessa on arviolta parikymmentä Riva-venettä. Samantyylisiä amerikkalaisia Chris-Crafteja on enemmän. Muutama Hacker-Craftkin löytyy.

Ve­neen­kun­nos­ta­jan tär­keim­mät työ­vä­li­neet ovat pe­rin­tei­set kä­si­työ­ka­lu­ja, ku­ten talt­ta, höy­lä jaja­pa­nin­sa­ha. Jos­kus työ vaa­tii ny­ky­ai­kai­sia työ­ka­lu­ja, vaik­ka­pa säh­köi­siä jyr­si­miä.

Tee­mu Vir­ta­sen suo­sik­ki­ve­nei­siin kuu­lu­vat ita­li­a­lai­set Riva-luk­sus­ve­neet.

– Ne ovat mi­nul­le mie­lui­sia, kos­ka nii­tä kun­nos­ta­es­sa saa lu­van kans­sa hie­roa ­lop­pu­tu­lok­sen vii­meis­te­lyn tyy­lik­kääk­si.

Teemu Virtanen sivelee pintaan Riva-firman käyttämää lakkapetsiä, joka sävytetään tarvittaessa Suomessa.

Teemu Virtanen sivelee pintaan Riva-firman käyttämää lakkapetsiä, joka sävytetään tarvittaessa Suomessa.

Ve­ne­ve­si­tä­mö T. Vir­ta­nen, Jyl­hän­tie 5, Lau­no­nen (Lop­pi), veis­ta­mo­vir­ta­nen.fi

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Teks­ti on jul­kais­tu alun pe­rin An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 5/2022.

Vink­ke­jä ve­neen hoi­toon

Puu­ve­neen lak­ka­pin­ta on tär­keä pi­tää ­kun­nos­sa. Jos sitä lai­min­lyö pit­kään, vesi pää­see la­kan al­le te­ke­mään tu­ho­jaan. Lak­ka­pin­ta on hyvä suo­ja­ta peit­teel­lä. Se aut­taa pi­den­tä­mään huol­to­vä­liä.

Ma­hon­ki on ar­ka ma­te­ri­aa­li, mi­kä­li se on mär­kä vie­lä syk­syl­lä pak­kas­ten tul­les­sa. ­­Ma­hon­ki­ve­ne on syy­tä nos­taa hie­man ai­kai­sem­min ve­des­tä kuin män­ty­ve­ne.

Vene kan­nat­taa ai­na pi­tää ­puh­taa­na. Näin kos­teus ei pää­se ­tii­vis­ty­mään ja syö­mään ra­ken­tei­ta.

Myös la­si­kui­tu­ve­ne ha­per­tuu, jos huol­to­vä­li on lii­an pit­kä.

SUOSITTELEMME MYÖS NÄITÄ