Meillä on 1848 rakennettu talo. Poistimme sänkykamarihuoneen lattiasta kokolattiamaton ja sen alla olevat lastulevyt. Alkuperäinen puulattia, jossa on muun muassa naulojen reikiä, kaipaa mielestämme ehostusta. Mitä siis tehdä sille, tai mikä voisi olla uusi lattiamateriaali, joka kunnioittaisi talon alkuperäistä henkeä? Lattia on tarkoitus myös eristää.
1840-luvun talojen lattiat tehtiin laudasta, joka oli 20–30 cm leveää. Materiaali oli tavallisesti mänty tai kuusi. Vauraammissa taloissa lattiat voitiin jo maalata, usein harmaiksi tai ruskeiksi. Tosinaan niissä saattoi olla sabluunalla tehtyjä koristemaalauksiakin tai ne voitiin jopa ootrata parkettia jäljitellen. Tavallista oli kuitenkin jättää lattiat maalaamatta. Juhliin lattiat pestiin luudalla tai harjalla hiekalla ja vedellä. Kokemukseni mukaan kuusilauta pysyy helposti puhtaana ja vaaleana ilman käsittelyäkin. Kuvien perusteella lattia on tehty hienoista leveistä lankuista. Jos lattia olisi minun, hioisin sen. Jos reiät häiritsevät, ne voi kitata ja sitten maalata. Viisainta olisi nyt tarkistaa ammatti-ihmisen kanssa, voiko vanhan lattian kunnostaa. Vanhat lankut on usein myös mahdollista irrottaa eristystä varten ja asentaa takaisin. Alkuperäinen on aina oikeampi ja mielenkiintoisempi vaihtoehto. (Kari-Paavo Kokki)
Riitta Sourander
Keittiön klaffipöytä ja tuolit on keräilty yksittäin Tori.fistä. Keittiön seinät Ninni rappasi savella puukuitulevyn päälle ja maalasi ne itse tekemällään savimaalilla. Sisäeteiseen johtava ovi on kuin taideteos useine vanhoine maalipintoineen ja rosoineen.
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
Suuri olohuone jakautuu oleskelutilaan ja ruokailutilaan. Keltainen suuri villamatto, jonka punaiset kuviot toistavat kasettikaton sävyä, on löytö Tori.fi:sta. Kattokruunut kuuluivat asuntoon. Olohuoneen keskipisteenä on Artun satsaus kotiinsa, ajaton Togo-sohva, jonka Arttu hankki jo edelliseen kotiinsa. Tamminen senkki on Artun suunnittelema ja valmistama, samoin sivupöytä. Molempia tuottaa Ilme Helsinki tilaustyönä.
Helanderilta huudettu maalaus on Riina-Liisalle tärkeä. Vanha mummo istuu siinä koru- ja muistorasia sylissään ja muistelee haikeana menneitä aikoja. Taulu muistuttaa siitä, että pitäisi elää niin, ettei ole vanhana syytä surra mennyttä elämää. Riina-Liisan sylissä Taabe-koira.
Keittiö on kodin sydän, vaikka Oona toteaa sen olevan tiloista epäkäytännöllisin. Pienien muutostöiden ansiosta se on saatu kuitenkin toimivaksi. Avoimen ikkuna-aukon kautta myös kokin on mahdollisuus keskustella ruokapöydän ääressä olevien kanssa.
Riitta Sourander
Keittiön klaffipöytä ja tuolit on keräilty yksittäin Tori.fistä. Keittiön seinät Ninni rappasi savella puukuitulevyn päälle ja maalasi ne itse tekemällään savimaalilla. Sisäeteiseen johtava ovi on kuin taideteos useine vanhoine maalipintoineen ja rosoineen.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT