Tämä Ni­ko­lai Ter­va­kor­ven maa­laus on kul­keu­tu­nut äi­ti­ni kaut­ta mi­nul­le. Tau­lu ku­vaa Laa­tok­kaa ja Sor­tan­lah­tea. Talo on tul­li­var­ti­ja Kus­taa Pär­nä­sen. Hän oli äi­ti­ni isoi­sä. Maa­lauk­sen ta­ka­na on omis­tus­kir­joi­tus Ni­ko­lai Ter­va­kor­vel­ta Lem­pi Mä­ki­sa­lol­le, joka oli äi­ti­ni äi­ti. Ta­ka­na on myös sa­no­ma­leh­ti­kir­joi­tus Sor­tan­lah­des­ta. Sitä en tie­dä, mi­ten Lem­pi Mä­ki­sa­lo ja Ni­ko­lai Ter­va­kor­pi ovat tu­tus­tu­neet. Tau­lu on omis­tus­kir­joi­tuk­si­neen kiin­nos­ta­va, ja oli­si haus­ka tie­tää maa­lauk­sen ra­hal­li­nen ar­vo. Tun­ne­ar­voa sil­lä on pal­jon.

Nov­go­ro­dis­sa Ve­nä­jäl­lä syn­ty­neen Ni­ko­lai Ter­va­kor­ven (1886–1960) al­ku­pe­räi­nen su­ku­ni­mi oli Scher­ba­koff. Ter­va­kor­pi opis­ke­li Pie­ta­rin kei­sa­ril­li­ses­sa tai­de­­aka­te­mi­as­sa. Haa­voi­tut­tu­aan en­sim­mäi­ses­sä maa­il­man­so­das­sa hän muut­ti Ko­ne­vit­san luos­ta­riin Te­ri­jo­el­le, mis­sä hän opet­te­li res­tau­roi­maan fres­ko­ja ja iko­ne­ja. Tai­tei­li­ja avi­oi­tui Ly­dia Kau­ki­sen kans­sa ja pari asui Laa­to­kan ran­nal­la Py­hä­jär­ven Sor­tan­lah­des­sa. Tal­vi­so­dan sy­tyt­tyä Ter­va­kor­pi muut­ti evak­ko­na Ete­lä-Suo­meen. Suu­ri osa hä­nen te­ok­si­aan jäi Sor­tan­lah­teen. Ter­va­kor­pi ke­hit­tyi tai­ta­vak­si jär­vi- ja meri­ku­vaa­jak­si, ku­ten tämä työ il­men­tää – jos­kaan va­lo­ku­va ei ky­ke­ne an­ta­maan to­del­lis­ta kä­si­tys­tä te­ok­sen laa­dus­ta. Kiin­nos­ta­vaa te­ok­ses­sa on se, et­tä se ku­vaa tai­tei­li­jan asuin­paik­kaa Sor­tan­lah­tea, sil­lä pää­o­sa sin­ne jää­neis­tä töis­tä tu­hou­tui. Ter­va­kos­ken me­ri­mai­se­mat oli­vat joi­ta­kin vuo­sia sit­ten ky­syt­ty­jä, mut­ta nyt pe­rin­teis­ten mai­se­mien suo­sio on laan­tu­nut. Ky­sy­myk­ses­tä ei sel­viä te­ok­sen koko, mut­ta se lie­nee noin 40 x 60 cm. Va­kuu­tu­sar­vo on 700 e. (AK)