Tämä Nikolai Tervakorven maalaus on kulkeutunut äitini kautta minulle. Taulu kuvaa Laatokkaa ja Sortanlahtea. Talo on tullivartija Kustaa Pärnäsen. Hän oli äitini isoisä. Maalauksen takana on omistuskirjoitus Nikolai Tervakorvelta Lempi Mäkisalolle, joka oli äitini äiti. Takana on myös sanomalehtikirjoitus Sortanlahdesta. Sitä en tiedä, miten Lempi Mäkisalo ja Nikolai Tervakorpi ovat tutustuneet. Taulu on omistuskirjoituksineen kiinnostava, ja olisi hauska tietää maalauksen rahallinen arvo. Tunnearvoa sillä on paljon.
Novgorodissa Venäjällä syntyneen Nikolai Tervakorven (1886–1960) alkuperäinen sukunimi oli Scherbakoff. Tervakorpi opiskeli Pietarin keisarillisessa taideakatemiassa. Haavoituttuaan ensimmäisessä maailmansodassa hän muutti Konevitsan luostariin Terijoelle, missä hän opetteli restauroimaan freskoja ja ikoneja. Taiteilija avioitui Lydia Kaukisen kanssa ja pari asui Laatokan rannalla Pyhäjärven Sortanlahdessa. Talvisodan sytyttyä Tervakorpi muutti evakkona Etelä-Suomeen. Suuri osa hänen teoksiaan jäi Sortanlahteen. Tervakorpi kehittyi taitavaksi järvi- ja merikuvaajaksi, kuten tämä työ ilmentää – joskaan valokuva ei kykene antamaan todellista käsitystä teoksen laadusta. Kiinnostavaa teoksessa on se, että se kuvaa taiteilijan asuinpaikkaa Sortanlahtea, sillä pääosa sinne jääneistä töistä tuhoutui. Tervakosken merimaisemat olivat joitakin vuosia sitten kysyttyjä, mutta nyt perinteisten maisemien suosio on laantunut. Kysymyksestä ei selviä teoksen koko, mutta se lienee noin 40 x 60 cm. Vakuutusarvo on 700 e. (AK)
Suuri olohuone jakautuu oleskelutilaan ja ruokailutilaan. Keltainen suuri villamatto, jonka punaiset kuviot toistavat kasettikaton sävyä, on löytö Tori.fi:sta. Kattokruunut kuuluivat asuntoon. Olohuoneen keskipisteenä on Artun satsaus kotiinsa, ajaton Togo-sohva, jonka Arttu hankki jo edelliseen kotiinsa. Tamminen senkki on Artun suunnittelema ja valmistama, samoin sivupöytä. Molempia tuottaa Ilme Helsinki tilaustyönä.
Jani Laukkanen
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
Runeberginkakun koristelussa saa olla luova, kunhan varmistaa, että jokaisen palaan osuu riittävästi hilloa ja kuorrutetta.
Elina Manninen
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT