Äitini peri joskus 1960-luvulla oheisen taulun, jota isäni ei koskaan suostunut laittamaan seinälle. Kotoa muutettuani sain sen äidiltäni ja siitä asti se on ollut seinälläni. En saa selvää taiteilijasta. Vain vuosiluku -17 on selvä. Kuka on taiteilija, ja mikä voisi olla maalauksen arvo?
Ateljeeasetelmassa huomiota kiinnittää valmistumisvuosi 1917. Samana vuonna Suomi itsenäistyi ja monen nuoren taiteilijan tie katkesi kymmenluvun lopun kuohuviin vuosiin. Vahva sivellintyöskentely ja muotosommitelma vihjaavat, että tämän maalauksen tekijä on tutkinut ranskalaisen Paul Cézannen taidetta. Syvän mehukkaat värit tuovat mieleen Marraskuun taiteilijaryhmän. Sen ensimmäinen näyttely avautui marraskuussa 1917 Salon Strindbergillä Helsingissä, yleislakon ja väkivaltaisten yhteenottojen varjossa. Sommittelua hallitsee veistos naisen torsosta eli vartalosta ilman päätä tai raajoja. Se oli tavallista rekvisiittaa taidekouluissa ja taiteilijoiden ateljeissa. Tekijän ote on sujuva. Häneltä löytyy jo taideopintoja ja kokemusta. Signeeraus on hyvin epäselvä ja näyttää kuin se olisi kirjoitettu ensin ohuesti lyijykynällä ja sitten hieman alemmas mustalla öljyvärillä. Erotan etukirjaimen V. ja sukunimen, joka päättyy ”-nen”. Yksi tärkeä tieto jää puuttumaan. Kuva maalauksen taustapuolelta voisi antaa tekijän jäljille johtavan ratkaisevan vihjeen. Vakuutusarvo on 250–300 e. (Tuija Peltomaa)
Elina Manninen
Pasi Kärkkäisen käsin tekemä ja juuri tähän taloon suunniteltu valaisin on Fasetin valaisintehtaalta.
Keittiö on kodin sydän, vaikka Oona toteaa sen olevan tiloista epäkäytännöllisin. Pienien muutostöiden ansiosta se on saatu kuitenkin toimivaksi. Avoimen ikkuna-aukon kautta myös kokin on mahdollisuus keskustella ruokapöydän ääressä olevien kanssa.
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
Kori roikkuu ovistopparina, ettei ovenkahva osu herkkään saviseinään. Pullokorin paikka on pöydän alla.
Rakastan värejä. Vuokra-asuntomme seinät olen maalannut Savean iki-ihanilla savimaaleilla, ne ovat täysin myrkyttömiä. Seinällä on tekemäni öljyvärimaalaus.
Jani Laukkanen
Keittiön klaffipöytä ja tuolit on keräilty yksittäin Tori.fistä. Keittiön seinät Ninni rappasi savella puukuitulevyn päälle ja maalasi ne itse tekemällään savimaalilla. Sisäeteiseen johtava ovi on kuin taideteos useine vanhoine maalipintoineen ja rosoineen.
Helanderilta huudettu maalaus on Riina-Liisalle tärkeä. Vanha mummo istuu siinä koru- ja muistorasia sylissään ja muistelee haikeana menneitä aikoja. Taulu muistuttaa siitä, että pitäisi elää niin, ettei ole vanhana syytä surra mennyttä elämää. Riina-Liisan sylissä Taabe-koira.
Pasi Kärkkäisen käsin tekemä ja juuri tähän taloon suunniteltu valaisin on Fasetin valaisintehtaalta.
Keittiö on kodin sydän, vaikka Oona toteaa sen olevan tiloista epäkäytännöllisin. Pienien muutostöiden ansiosta se on saatu kuitenkin toimivaksi. Avoimen ikkuna-aukon kautta myös kokin on mahdollisuus keskustella ruokapöydän ääressä olevien kanssa.
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT