Äi­ti­ni peri jos­kus 1960-lu­vul­la ohei­sen tau­lun, jota isä­ni ei kos­kaan suos­tu­nut lait­ta­maan sei­näl­le. Ko­toa muu­tet­tu­a­ni sain sen äi­dil­tä­ni ja sii­tä as­ti se on ol­lut sei­näl­lä­ni. En saa sel­vää tai­tei­li­jas­ta. Vain vuo­si­lu­ku -17 on sel­vä. Kuka on tai­tei­li­ja, ja mikä voi­si ol­la maa­lauk­sen ar­vo?

Atel­jee­a­se­tel­mas­sa huo­mi­o­ta kiin­nit­tää val­mis­tu­mis­vuo­si 1917. Sa­ma­na vuon­na Suo­mi it­se­näis­tyi ja mo­nen nuo­ren tai­tei­li­jan tie kat­ke­si kym­men­lu­vun lo­pun kuo­hu­viin vuo­siin. Vah­va si­vel­lin­työs­ken­te­ly ja muo­to­som­mi­tel­ma vih­jaa­vat, et­tä tä­män maa­lauk­sen te­ki­jä on tut­ki­nut rans­ka­lai­sen Paul Cézan­nen tai­det­ta. Sy­vän me­huk­kaat vä­rit tuo­vat mie­leen Mar­ras­kuun tai­tei­li­ja­ryh­män. Sen en­sim­mäi­nen näyt­te­ly avau­tui mar­ras­kuus­sa 1917 Sa­lon Strind­ber­gil­lä Hel­sin­gis­sä, yleis­la­kon ja vä­ki­val­tais­ten yh­tee­not­to­jen var­jos­sa. Som­mit­te­lua hal­lit­see veis­tos nai­sen tor­sos­ta eli var­ta­los­ta il­man pää­tä tai raa­jo­ja. Se oli ta­val­lis­ta rek­vi­siit­taa tai­de­kou­luis­sa ja tai­tei­li­joi­den atel­jeis­sa. Te­ki­jän ote on su­ju­va. Hä­nel­tä löy­tyy jo tai­de­o­pin­to­ja ja ko­ke­mus­ta. Sig­nee­raus on hy­vin epä­sel­vä ja näyt­tää kuin se oli­si kir­joi­tet­tu en­sin ohu­es­ti lyi­jy­ky­näl­lä ja sit­ten hie­man alem­mas mus­tal­la öl­jy­vä­ril­lä. Ero­tan etu­kir­jai­men V. ja su­ku­ni­men, joka päät­tyy ”-nen”. Yk­si tär­keä tie­to jää puut­tu­maan. Kuva maa­lauk­sen taus­ta­puo­lel­ta voi­si an­taa te­ki­jän jäl­jil­le joh­ta­van rat­kai­se­van vih­jeen. Va­kuu­tu­sar­vo on 250–300 e. (Tui­ja Pel­to­maa)