Löysin vanhalta mökiltäni sievän peilipöytälaatikon. En tiedä, mistä se on peräisin, mutta aloin ihmetellä laatikon sisällä ja pohjassa olevia Kalevala Korun (KK) leimoja.
Laatikollinen peili on Kalevala Korun tuotantoa 1940-luvulta. Yhtiön pääsuunnittelijana toimi vuoteen 1950 Germund Paaer. Hän kehitti sodan aiheuttaman materiaalipulan takia uusia tuotteita esimerkiksi puusta. Yksinomaan puisia esineitä tiedetään olevan runsaat kaksisataa erilaista. Niiden muotokieli kumpusi paljolti Kalevala-aiheista ja talonpoikaisesta esinekulttuurista. Peili on hyvin harvinainen, ja sen vakuutusarvo on hyvinkin 1 000 e. (Veli-Jorma Juusela, Antiikki Maini ja Veli)
Jani Laukkanen
Åströmin perheen sukuryijy on saatu perintönä. ”Se sai uuden kodin meiltä ja iloitsemme siitä joka päivä”, Rainer sanoo. Kalusteet ovat kiinnostavasti eri aikakausilta. Esimerkiksi perintönä saatu sohvapöytä on lähes kitschiä, mutta esineenä rakas.
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
Tärkeintä on maisema. Kesähuoneen katseenvangitsija on päätyseinän merimaisema. Iltaisin ikkunasta näkyvät Hallan sataman valot. Tumma lankkulattia ei varasta huomiota hienolta kattorakenteelta.
Tilan estetiikalla on suuri merkitys sille, miltä tila tuntuu. Kerroksellisuus ja runsaus viehättävät Tinaa. Hän nauttii siitä, kun saa yhdistettyä olemassa olevat esineet harmoniseksi kokonaisuudeksi: ”Kerralla rakennetut sisustukset eivät ole minun juttuni.” Klassisen malliset sohvat löysivät paikkansa vapaa-ajankodista. Rottinkipöytä on hankittu 1980-luvulla Bitcosta. Rintapaneelin päällä oikealla olevassa piirustuksessa on Tinan poikien synnyintalo Helsingin Eirassa.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT