Minua on kauan mietityttänyt tämä tekstiili. Toistuvana kuviona on Timo Sarpanevan Iittalalle suunnittelema Festivo-sarjan lasi. Reunaan on painettu myös Valto Kokon nimi. Onko tekstiili harvinainen, ja mikä voisi olla sen arvo?
Muotoilija Timo Sarpaneva (1926–2006) oli monipuolinen taideteollisuusalan toimija. Hän opetti painokangassuunnittelua Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1953–1957 ja toimi Porin Puuvilla Oy:n taiteellisena johtajana vuosina 1955–1956. Sarpaneva kehitti niin sanotut Ambiente-kankaat (1964), joissa saman värin eri sävyt ikään kuin liukuvat toisiinsa ilman selviä rajoja. Tässä on kuitenkin kyseessä Iittalan lasitehtaan Juhlalasi-kangas. Idea lasikuviointiin oli lasitehtaan johtaja Valto Kokon. Hän pyysi Sarpanevaa suunnittelijaksi vuonna 1969. Kangas painettiin oletettavasti Heleniuksen kangaspainossa Hämeessä. Sitä käytettiin somisteena Iittalan lasitehtaan erilaisissa myynti-, näyttely- ja juhlatapahtumissa koti- ja ulkomailla. Ensimmäisen kerran sitä oli esillä Iittalan Lontoon-myyntikonttorissa vuonna 1969, jossa oli Kokon suunnittelema Iittalan näyttely. Kangasta on painettu pinkin lisäksi myös oliivinvihreänä, mustana ja beigenä. Pohjakangas on korkealaatuista tukevaa satiinia. Festivo on Timo Sarpanevan lasisarjan nimi, joka on kankaan kuvioaihe. Vastaava kangas on painettu myös Tapio Wirkkalan Ultima Thule -laseista. Pieniä määriä kangasta voi löytyä Lasikammari-liikkeestä Helsingistä hintaan 49 e / metri. (Päikki Priha)
Riitta Sourander
Suuri olohuone jakautuu oleskelutilaan ja ruokailutilaan. Keltainen suuri villamatto, jonka punaiset kuviot toistavat kasettikaton sävyä, on löytö Tori.fi:sta. Kattokruunut kuuluivat asuntoon. Olohuoneen keskipisteenä on Artun satsaus kotiinsa, ajaton Togo-sohva, jonka Arttu hankki jo edelliseen kotiinsa. Tamminen senkki on Artun suunnittelema ja valmistama, samoin sivupöytä. Molempia tuottaa Ilme Helsinki tilaustyönä.
Helanderilta huudettu maalaus on Riina-Liisalle tärkeä. Vanha mummo istuu siinä koru- ja muistorasia sylissään ja muistelee haikeana menneitä aikoja. Taulu muistuttaa siitä, että pitäisi elää niin, ettei ole vanhana syytä surra mennyttä elämää. Riina-Liisan sylissä Taabe-koira.
Rakastan värejä. Vuokra-asuntomme seinät olen maalannut Savean iki-ihanilla savimaaleilla, ne ovat täysin myrkyttömiä. Seinällä on tekemäni öljyvärimaalaus.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT