Dek­ka­ri­kir­jai­li­ja Ou­ti Pak­ka­nen ihas­tui art deco -tyy­liin ja ke­räi­lee sitä mat­koil­taan. Oli­sin voi­nut ol­la edel­li­ses­sä elä­mäs­sä­ni ka­ba­ree­tans­si­ja 1920-lu­vun Ber­lii­nis­sä, hän sa­noo.

Outi Pakkasen olohuoneeseen tuo väriä Lumas-galleriasta hankittu Saksan Voguen kevätmuotinumeron 1929 kansijuliste.

Ou­ti Pak­ka­nen ra­kas­taa Ber­lii­niä ja viet­tää siel­lä usein ai­kaa kir­joit­ta­mas­sa.

− Kau­pun­gin mo­ni­ker­rok­si­suus ja ro­soi­suus ovat lu­mon­neet mi­nut. En­sim­mäi­sen ker­ran vie­rai­lin Ber­lii­nis­sä ke­säl­lä 1990, muu­rin mur­tu­mi­sen jäl­keen.

– En us­ko jäl­leen­syn­ty­mi­seen – muu­ten ku­vit­te­li­sin ol­lee­ni edel­li­ses­sä elä­mäs­sä­ni ta­ka­ri­vin kol­mas tans­si­tyt­tö va­sem­mal­ta jos­sa­kin 1920-lu­vun de­ka­den­tis­sa ber­lii­ni­läis­ka­ba­rees­sa.

Mat­kus­tel­les­sa Pak­ka­sen kiin­nos­tus art deco -tyy­liä koh­taan on sy­ven­ty­nyt in­to­hi­mok­si.

− Lap­suu­den­ko­dis­sa­ni suo­sit­tiin fun­kis­ta: Ar­te­kia ja Har­ry Ber­toi­aa, jon­ka suun­nit­te­le­ma verk­ko­tuo­li kul­keu­tui siel­tä sit­tem­min omaan etei­see­ni. Ai­kuis­tut­tu­a­ni asuin pit­kään Ee­ri­kin­ka­dun ja Aab­ra­ha­min­ka­dun kul­mas­sa vih­re­äs­sä ju­gend­ta­los­sa, jol­loin miel­sin sen tyy­lik­se­ni.

– Kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten Wie­nis­sä sil­mä­ni avau­tui­vat art de­con tyy­lik­kyy­del­le, vaik­ka jo vuon­na 1980 tui­jo­tin nis­ka ki­pe­ä­nä en­sim­mäi­sel­lä New Yor­kin -mat­kal­la­ni Chrys­ler Buil­din­gin kat­to­ra­ken­tei­ta.

Art deco -ajan elä­mää Pak­ka­sel­le on avan­nut eten­kin maa­il­man­so­tien kor­vil­la ke­hit­ty­nyt tai­de.

− Igor Stra­vins­kin ko­his­tun Ke­vä­tuh­rin en­sie­si­tys Pa­rii­sis­sa vuon­na 1913 oli uu­den ajan al­ku­soit­to. En­sim­mäi­nen maa­il­man­so­ta kui­ten­kin muut­ti mo­nen elä­män ja loi ka­do­te­tun su­ku­pol­ven. Sen ki­pu­koh­tia tul­kit­se­vis­ta ro­maa­neis­ta mi­nus­ta kieh­to­vin on F. Scott Fitz­ge­ral­din Yö on hel­lä (1934) ja sii­tä juu­ri Pent­ti Saa­ri­kos­ken suo­men­nos.

Lempikoruihin kuuluvat Berliinistä hankittu näyttävä 1920-luvun kaulanauha ja massiiviset bakeliittirannerenkaat.

Eni­ten Ou­ti Pak­kas­ta kiin­nos­taa va­paa­mie­li­sen ja de­ka­den­tin Wei­ma­rin ta­sa­val­lan elä­mä. Nämä vil­lit vuo­det ovat kan­nus­ta­neet vin­ta­ge-os­tok­siin Ber­lii­nis­sä.

− Useim­mat han­kin­ta­ni ovat ko­ru­ja. Yk­si Ber­lii­nin suo­sik­ki­liik­keis­tä­ni on nyt jo sul­jet­tu. Se oli iki­van­han, ele­gan­tin juu­ta­lais­rou­van pi­tä­mä Bleib­treu-An­tik Char­lot­ten­bur­gis­sa. Olen löy­tä­nyt siel­tä muun mu­as­sa näyt­tä­viä 1930-lu­vun ba­ke­liit­ti­ran­ne­ko­ru­ja.

Kir­jai­li­jan ko­ko­el­ma on myös kart­tu­nut 1920−1930-lu­ku­jen stras­si­rin­ta­ko­ruil­la Pa­rii­sis­sa. Ou­ti Pak­ka­nen on kui­ten­kin va­li­koi­va ke­räi­li­jä. Mus­ta­val­koi­nen koti Hel­sin­gin Laut­ta­saa­res­sa si­jait­se­vas­sa 1960-lu­vun ta­lo­yh­ti­ös­sä ei saa peit­tyä ta­va­raan.

− Se­koi­tan mie­luum­min mo­nia tyy­le­jä kes­ke­nään. Mi­nul­le riit­tää ra­joi­tet­tu mää­rä viit­tauk­sia art de­coon.

Yk­si näis­tä viit­tauk­sis­ta on Ber­lii­nis­tä han­kit­tu Mar­le­ne Diet­rich -ju­lis­te.

− Hän oli tyy­lin yli­ju­ma­la­tar, jol­le jäi kak­ko­sek­si jopa suu­res­ti ihai­le­ma­ni Lau­ren Ba­call. Diet­ric­hin and­ro­gyy­ni kau­neus ja ujos­te­le­mat­to­mat ka­ba­ree-esi­tyk­set te­ki­vät hä­nes­tä Ber­lii­nin vil­lien vuo­sien sym­bo­lin. Olen käy­nyt las­ke­mas­sa hä­nen hau­dal­leen pu­nai­sen ruu­sun sii­tä kii­tok­sek­si.

Rémy Martin -tuhkakuppi kuului 1931 avatun Hotelli Tornin sisustukseen. Outi Pakkaselle sen antoi edesmennyt rakastettu, näyttelijä Jussi Jurkka, joka oli saanut sen hotellilta.

Vink­ke­jä ke­räi­li­jäl­le

Tu­tus­tu ai­ka­kau­teen tai­teen kaut­ta. Elo­ku­vat ja kir­jat avaa­vat kau­neus­kä­si­tys­ten taus­to­ja.

Näyt­te­ly­ju­lis­teet ovat ke­vyi­tä mat­ka­muis­to­ja.

Älä ta­voit­te­le pelk­kää täy­del­li­syyt­tä. Mo­nis­ta Pa­rii­sis­ta os­ta­mis­ta­ni rin­ta­neu­lois­ta on ir­ron­nut stras­se­ja, mut­ta se ker­too vain ko­ru­jen käy­tös­tä.

Myös uu­det tul­kin­nat su­los­tut­ta­vat ar­jen elä­mää ja pu­keu­tu­mis­ta. Mi­nul­la on jouk­ko 1980-lu­vun rin­ta­neu­lo­ja, jot­ka tois­ta­vat art deco -tyy­lin tee­mo­ja.

Kirjeteline voisi kaunistaa Hercule Poirot’n työpöytää. Outi Pakkanen sai sen lahjaksi jo menehtyneeltä ystävältä, lastenkirjailija Kaarina Helakisalta.

Jut­tu on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 8/2016.