Kuvan lasit olivat lainassa helsinkiläisistä antiikkiliikkeistä. Lasi vasemmalla on venäläinen 1800-luvun puolivälistä, Old Times. Keskellä Tapio Wirkkalan Briljant, Bisarri. Oikealla Riihimäen Lasin England-sarjan laakea cocktaillasi, joka sopii myös samppanjalle, Astiataivas. Kuva Pia Inberg
Antti Kaijalainen
Tiesitkö, että kevään juhlat kruunaavan samppanjan keksijänä pidetään ranskalaista benediktiiniläismunkkia Dom Pierre Pérignon’ta 1600-luvun lopulla? Hän antoi nimensä yhdelle maailman maineikkaimmista samppanjamerkeistä. Niistä ajoista samppanja on muuttunut niin paljon, että voimme nykyään puhua liki eri juomasta. Merkittävin kehitys koskee samppanjan kuohuntaa. Munkki pyrki estämään samppanjan kuplien kehittymistä, kun nykyään olemme persoja niiden perään.
Samppanjaa on historiansa aikana nautittu erilaisista laseista – joskus kullatuista pikareistakin. Yhteistä samppanjalalasille on se, että niitä leimaa aina elegantti tyyli. Syytä onkin, sillä niillä nostetaan juhlien malja. Yleisimmät lasityypit ovat korkea ja kapea malli (huilu, flûte) ja laakea, maljamainen malli (coupe) – molemmista perustyypeistä on valmistettu erilaisia variaatioita
Suomalaisessa lasiteollisuudessa coupe-malleja on valmistettu harvoin. Yksi on Mikko Karppasen suunnittelema Nana-lasi. Sitä tuotettiin Iittalassa vuosina 1986–1989. Huilumalli on ollut Suomessa vallitseva lasityyppi, jossa kuplat säilyvätkin paremmin kuin laakeassa lasissa.
Timo Sarpanevan Iittalalle noin vuonna 1980 suunnittelemat Arkipelago-sarjan lasit edustavat modernin tyylikästä näkemystä samppanjalaseista, 157 e/ 8 kpl, Stockholms Auktionsverk.
Ruotsalaisen nykymuotoilija Åsa Jungneliuksen Kosta Bodalle suunnittelema maljamainen Crystal Magic -lasi. 167 e / 12 kpl, Stockholms Auktionsverk.
Messinkinen samppanjanjäähdytin saapuu 1700-luvulta eli ajalta, kun moderni, kuplia suosiva samppanjatyyli kehittyi. Jäähdytin on saattanut olla alun perin hopeoitu. Lähtöhinta 270 e, Bukowskis.
Laseihin kaadettu kuohujuoma täytyy tarjoilla tyylikkäästi. 1800-luvun alun empiretarjottimen reunaa koristaa maalattu viiniköynnös -aihe. 200 e, Hagelstam & Co.
Kullatuilla hopeatikuilla nautittavat cocktailpalat suorastaan ylevöittävät samppanjahetken. Lähtöhinta 200 e / 19 kpl, Bukowskis.
Art nouveaun merkittävimpiin taiteilijoihin luetaan tšekkiläinen Alfons Mucha (1860–1939). Hänen kukkien ympäröimiin naiskuviinsa tiivistyy tyylin aistillinen ilmaisu. Siitä esimerkkinä Muchan luoma Champagne Ruinart Père et Fils Rheims -litografia noin vuodelta 1900. Taideteos myytiin Bukowskisilla vasarahintaan 4 860 e.
Juttu on alun perin julkaistu Antiikki & Designissa 5/2020.
Vaatimattoman näköisen kermakaalin tarina vie viime vuosituhannen alkuun, jolloin ruokaa valmistettiin erityisesti Sveitsin Alpeilla. Varhaiskaali sopii ruokaan erityisen hyvin. Kuorrutteen juustoksi kannattaa valita voimakkaan hienostunut gruyère tai comté. Ruoka maistuu sellaisenaan perunoiden tai hyvän leivän kanssa tai perinteisemmin makkaroiden lisukkeena.
Kori roikkuu ovistopparina, ettei ovenkahva osu herkkään saviseinään. Pullokorin paikka on pöydän alla.
Jani Laukkanen
Helanderilta huudettu maalaus on Riina-Liisalle tärkeä. Vanha mummo istuu siinä koru- ja muistorasia sylissään ja muistelee haikeana menneitä aikoja. Taulu muistuttaa siitä, että pitäisi elää niin, ettei ole vanhana syytä surra mennyttä elämää. Riina-Liisan sylissä Taabe-koira.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT