Wie­nis­sä kyti 1800- ja 1900-lu­ku­jen vaih­tees­sa ka­pi­na. Nuo­ren pol­ven tai­tei­li­jat ha­lu­si­vat ra­vis­tel­la kau­pun­gin tai­de­aka­te­mi­an tai­de­kä­si­tyk­siä ja ope­tus­ta, joi­ta he pi­ti­vät van­hen­tu­nei­na ja kon­ser­va­tii­vi­si­na. Ka­pi­nas­ta syn­tyi vuon­na 1897 tai­tei­li­joi­den ja ark­ki­teh­tien muo­dos­ta­ma yh­teen­liit­ty­mä, ­Wie­ner Se­zes­si­on. Ryh­män tun­ne­tuim­pia jä­se­niä oli­vat ­Gus­tav Klimt (1862–1918) sekä ark­ki­teh­dit Jo­sef Hof­f­mann (1870–1956) ja J.M. Olb­rich (1867–1908). Se mer­kit­si uu­den es­teet­ti­sen tyy­lin eli ju­gen­din tai rans­ka­lai­sit­tain art nou­ve­aun syn­ty­mis­tä.

Akseli Gallen-Kallelan Omakuva freskossa (1894). Yksityiskokoelma. Kuva Kansallisgalleria.

Suo­ma­lai­sit­tain on kiin­nos­ta­vaa, et­tä se­ses­si­o­nis­tien pii­ris­sä liik­kui ko­ti­mai­sia tai­tei­li­joi­ta. Var­sin­kin Ak­se­li Gal­len-Kal­le­la (1865–1931) naut­ti Wie­nis­sä eri­tyis­tä suo­si­o­ta.

Ate­neu­min tai­de­mu­seon näyt­te­ly va­lai­see se­ses­si­o­nis­tien tai­de­kä­si­tyk­siä. Näyt­te­lys­sä näh­dään ku­va­tai­det­ta ja muo­toi­lua se­ses­si­o­nin pii­ris­sä toi­mi­neil­ta tai­tei­li­joil­ta, jois­ta mai­nit­ta­koon Gus­tav Klim­tin ohel­la Emi­lie ­Flöge, ­Fer­di­nand Hod­ler, Ko­lo­man Mo­ser ja Ed­vard Munch.

Ta­voit­tee­na uu­den­lai­nen elä­mä

Näyt­te­lyn ku­raat­to­ri, in­ten­dent­ti Anu ­Ut­ri­ai­nen to­te­aa, et­tä se­ses­si­o­nis­mi ei ol­lut yh­te­näi­nen ­tai­de­suun­ta tai -tyy­li.

– Se­ses­si­o­nis­tit ja esi­mer­kik­si Ak­se­li ­Gal­len-Kal­le­la ja­koi­vat yh­tei­siä ta­voit­tei­ta. Nii­tä oli­vat tai­teen ja tai­teel­li­sen il­mai­sun uu­dis­ta­mi­nen sekä ko­ko­nais­tai­de­te­ok­sen luo­mi­nen.

Tai­tei­li­jat pyr­ki­vät luo­maan uu­den­lais­ta tai­det­ta, joka ku­vas­tai­si mo­der­nia elä­mää. Par­haim­mil­laan se nä­kyi­si ko­ko­nais­tai­de­te­ok­ses­sa, joka yh­dis­ti tasa-­ar­voi­ses­ti eri tai­teen­la­je­ja, ku­ten mu­siik­kia, te­at­te­ria, ark­ki­teh­tuu­ria ja kir­jal­li­suut­ta.

Gustav Klimtin Beethoven-friisin Vihamieliset voimat -paneeli (1901–1902), Belvedere. Teos on pysyvästi lainassa Secession-rakennuksessa Wienissä. Ateneumin näyttelyssä on seinämaalauksista esillä kopiot.

– Se­ses­si­o­nis­mia voi pi­tää eri­tyi­se­nä suun­tauk­se­na sii­nä mie­les­sä, et­tä ryh­män ta­voit­tee­na ei ol­lut pel­käs­tään tai­teen ja tai­teen te­ke­mi­sen uu­dis­ta­mi­nen, vaan ko­ko­nai­sen uu­den elä­män­ta­van ke­hit­tä­mi­nen.

Oma­pe­räi­nen Klimt ja ult­ra­mo­der­ni Gal­len-Kal­le­la

Wie­nin se­ses­si­o­nis­tien joh­to­hah­moi­hin nous­sut ­Gus­tav Klimt kuu­luu maa­il­man tai­teen his­to­ri­an tun­ne­tuim­piin tai­tei­li­joi­hin. Hän loi oma­pe­räi­sen tyy­lin, jol­le tyy­pil­li­siä oli­vat kul­lan­vä­ri­set taus­tat ja kak­si­ulot­teis­ta pin­taa ko­ros­ta­va mo­sai­ik­ki­mai­nen esi­tys­ta­pa. Mo­net hä­nen te­ok­sen­sa ovat myös eroot­ti­ses­ti la­tau­tu­neit

Vaik­ka Ak­se­li Gal­len-Kal­le­la kut­sui it­se­ään kor­pien mö­rö­köl­lik­si, hän oli kan­sain­vä­li­ses­ti ver­kos­toi­tu­nut kos­mo­po­liit­ti. Wie­ner Se­zes­si­on -tai­tei­li­jat ylis­ti­vät Ak­se­li Gal­len-Kal­le­laa jopa ult­ra­mo­der­nin tai­teen pi­o­nee­ri­na.

– Tämä voi mei­dän nä­kö­kul­mas­tam­me tun­tua eri­koi­sel­ta, kos­ka Gal­len-Kal­le­la on is­kos­tu­nut suo­ma­lai­sen tai­dey­lei­sön ta­jun­taan niin voi­mak­kaas­ti suo­ma­lais­kan­sal­li­se­na hee­rok­se­na ja ta­ri­nan­ker­to­ja­na, Anu Ut­ri­ai­nen sa­noo.

Gustav Klimtin ikuisti valokuvaan Mozir Nähr noin vuonna 1911. Wien Museum. Kuva CCO

Ut­ri­ai­sen mu­kaan kau­kaa erä­mais­ta eu­roop­pa­lai­sen si­vis­tyk­sen pa­riin pon­nista­nut­ta tai­tei­li­jaa pi­det­tiin var­mas­ti tie­tyis­sä wie­ni­läispii­reis­sä ek­soot­ti­se­na.

Hen­gen­hei­mo­lai­set

Akseli Gallen-Kallela: Keitele (1904), yksityiskokoelma. Kuva Gallen-Kallela/Jukka Paavola

Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan tai­teen vä­ke­vä kan­sal­lis­tun­ne ja elin­voi­mai­suus te­ki­vät vai­ku­tuk­sen Gus­tav Klim­tiin. Gal­len-Kal­le­la puo­les­taan ihai­li Klim­tin tai­teen ark­ki­teh­to­nis­ta an­ka­ruut­ta ja tyy­lit­te­lyä. Ne ovat pal­jol­ti sa­mo­ja tyy­li­seik­ko­ja, jot­ka kiin­nit­ti­vät se­ses­si­o­nis­tien huo­mi­on Gal­len-Kal­le­las­sa.

Se­ses­si­o­nis­tit jät­ti­vät Ak­se­li Gal­len-Kal­le­laan läh­te­mät­tö­män jäl­jen, mut­ta vai­kut­teet vir­ta­si­vat myös toi­seen suun­taan. Tai­tei­li­jat oli­vat hen­gen­hei­mo­lai­sia, jot­ka pyr­ki­vät tai­teel­laan ikuis­ta­maan jo­tain sel­lais­ta, jota ei ole ais­tein ha­vait­ta­vis­sa: si­säi­sen maa­il­man mai­se­mia.

Gal­len-Kal­le­la, Klimt & Wien -näyt­te­ly esil­lä 1.2. as­ti Ate­neu­min tai­de­mu­se­os­sa, Kai­vo­ka­tu 2, Hel­sin­ki, ate­neum.fi.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 8/2025.