Pian koit­taa jäl­leen se het­ki, jol­loin val­koi­seen pu­kuun ja pu­nai­seen vyö­hön pu­keu­tu­nut Lu­cia-nei­to kynt­ti­läk­ruu­nus­saan tuo va­loa pi­mey­teen. Jou­lu­kuun 13. päi­vä­nä vie­tet­tä­vä Lu­ci­an päi­vä on le­vin­nyt ruot­sin­kie­li­sis­tä ran­nik­ko­kau­pun­geis­ta eri puo­lil­le Suo­mea. Sitä vie­te­tään niin päi­vä­ko­deis­sa, kou­luis­sa, sai­raa­lois­sa, kah­vi­lois­sa ja eh­kä työ­pai­koil­la­kin tuo­maan hy­vää tah­toa ja jou­lu­no­do­tus­ta. Tun­nel­maa ko­hot­taa en­ti­ses­tään kau­nis Pyhä Lu­cia -lau­lu.

Viime vuonna Suomen Luciaksi valittiin kirkkonummelainen Daniela Owasu. Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Kuva Henrik Schütt/Folkhälsan

Lu­ci­an päi­vän pää­ta­pah­tu­ma jär­jes­te­tään Hel­sin­gis­sä, jos­sa Tuo­mi­o­kir­kos­sa kruu­nat­tu Va­lon­tuo­ja las­keu­tuu por­tai­ta kul­ku­ei­neen Se­naa­tin­to­ril­le. Lu­ci­an kynt­ti­lä­kul­ku­et­ta saa­puu ihai­le­maan jopa yli kym­me­nen­tu­hat­ta ih­mis­tä.

Kris­tit­ty hy­vän­te­ki­jä

Kris­til­lis­ten kir­joi­tus­ten mu­kaan Lu­cia oli his­to­ri­al­li­nen hen­ki­lö. Hän syn­tyi ylä­luok­kai­seen ja va­rak­kaa­seen per­hee­seen Si­si­li­an Sy­ra­ku­sas­sa vuon­na 283. Hä­nen ni­men­sä juon­taa juu­ren­sa la­ti­nan sa­naan lux, joka tar­koit­taa va­loa.

Lu­ci­an syn­ty­män ai­kaan kris­ti­nus­ko oli Roo­man val­ta­kun­nas­sa jo yleis­ty­mäs­sä, mut­ta sil­lä ei ol­lut vie­lä vi­ral­lis­ta ase­maa. Päin­vas­toin, kris­ti­tyt jou­tui­vat ajoit­tain vai­non koh­teik­si. Täs­tä huo­li­mat­ta Lu­cia tun­nus­tau­tui jo nuo­re­na kris­ti­tyk­si. Hä­nen us­kon­sa vah­vis­tui, kun hä­nen äi­tin­sä koki ih­me­pa­ran­tu­mi­sen ve­ren­vuo­to­tau­dis­ta tä­män py­hiin­va­el­lus­mat­kal­la Ca­ta­ni­aan, neit­syt­mart­tyy­ri Agat­han py­häin­jään­nös­ten ää­rel­le. Lu­cia päät­ti omis­taa elä­män­sä hä­dä­na­lais­ten aut­ta­mi­seen ja lah­joit­ti osan en­nak­ko­pe­rin­nös­tään köy­hil­le.

Pyhän Lucian symbolit ovat palmun oksa ja silmät vadilla. Lucia on näkemisen suojeliatar ja silmäsairauksien parantaja. Espanjalainen maalaus 1500-luvulta. Myyty huutokaupassa 1 130 eurolla, auctionet.com

Sil­mät va­dil­la

Ruotsalaisen taiteilija Einar Nermanin (1888-1983) teoksessa Lucia tarjoilee perinteen mukaisesti aamuvarhaisella kahvia ja pullaa. Lähtöhinta 270 e, Bukowskis.

Lu­ci­an elä­mä sai kau­his­tut­ta­van kään­teen, kun hä­net vas­ten­tah­toi­ses­ti kih­lat­tiin ei-kris­ti­tyl­le nuo­ru­kai­sel­le. Nuo­ru­kai­nen rai­vos­tui Lu­ci­an kään­ty­mi­ses­tä kris­ti­nus­koon ja il­mi­an­toi hä­net Si­si­li­an ku­ver­nöö­ri Pasc­ha­siuk­sel­le vuon­na 303. Ti­lan­ne oli tuol­loin Lu­ci­al­le eri­tyi­sen vaa­ral­li­nen, sil­lä Roo­man kei­sa­ri Di­oc­le­ti­a­nus oli pan­nut toi­meen kris­tit­ty­jen vai­not. Le­gen­dan mu­kaan ih­me pe­las­ti Lu­ci­an elä­väl­tä polt­ta­mi­sel­ta, mut­ta hä­net sur­mat­tiin lo­pul­ta lä­vis­tä­mäl­lä kau­la ti­ka­ril­la 13. jou­lu­kuu­ta vuon­na 304. Lu­cia koki mart­tyy­ri­kuo­le­man ja hä­net ju­lis­tet­tiin myö­hem­min ka­to­li­sen kir­kon py­hi­myk­sek­si, Py­häk­si Lu­ci­ak­si. Mo­nis­sa Lu­ci­aa esit­tä­vis­sä veis­tok­sis­sa ja maa­lauk­sis­sa hän pi­te­lee va­tia, jol­la le­pää kak­si sil­mää. Tämä häm­men­tä­vä ku­vaus­ta­pa liit­tyy le­gen­daan, jos­sa pa­ka­na­nuo­ru­kai­nen ihas­tui Lu­ci­an kau­nii­siin sil­miin. Pyy­tee­tön Lu­cia re­päi­si sil­mät pääs­tään ja an­toi ne nuo­ru­kai­sel­le. Neit­syt Ma­ria an­toi hä­nel­le uu­det, en­tis­tä kau­niim­mat sil­mät merk­ki­nä epäit­sek­kyy­des­tä ja ih­me­pa­ran­tu­mi­ses­ta.

Pa­ka­nal­li­nen Lus­si

Suomen ensimmäiseksi Lucia-neidoksi valittiin vuonna 1950 Barbro Reihe. Kuva Museovirasto/Hugo Sundström

Kuva Museovirasto / Bror Brandt

Suo­ma­lai­ses­sa kan­san­ru­nou­des­sa Lu­ci­aa on kut­sut­tu muun mu­as­sa ni­mil­lä Luk­ka, Lus­si, Lut­tu ja Luu­sia. Ni­miin liit­tyy ri­paus pa­ka­nuut­ta. Eli­as Lön­n­rot mer­kit­si 1820-lu­vul­la Poh­jois-Kar­ja­las­sa muis­tiin kau­la­ku­vun pa­ran­nus­loit­sun, jos­sa Lu­cia mai­ni­taan ni­mil­lä ”Kuk­ki kuu­ter­nei­to, ku­vu­tar”. Il­mai­sut viit­taa­vat sii­hen, et­tä Lu­cia oli struu­man eli kau­la­ku­vun pa­ran­ta­ja­nei­to. Kuk­ki-nimi on ru­nos­sa al­ku­soin­nul­li­nen vään­nös sa­nas­ta Luk­ki eli Lu­cia.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nin nro 10/2025.