Ko­din kan­nus­ta­van ja omaa il­mai­sua tu­ke­van il­ma­pii­rin an­si­os­ta Ant­rei Har­ti­kai­nen (s.1991) sai va­paas­ti et­siä omaa am­ma­til­lis­ta pol­ku­aan jo nuo­re­na.

– Isä­ni työs­ken­te­li puu­sep­pä­nä, äi­ti­ni ku­va­tai­de­te­ra­peut­ti­na. Puu­se­pän am­mat­ti hah­mot­tui am­ma­tik­si jo var­hain. Toi­se­na vaih­to­eh­to­na oli­vat ark­ki­teh­din opin­not, Ant­rei Har­ti­kai­nen muis­te­lee lap­suut­taan ja nuo­ruut­taan Ou­to­kum­mus­sa Poh­jois-Kar­ja­las­sa.

Ny­ky­ään puu­sep­pä­mes­ta­ri, muo­toi­li­ja ja tai­tei­li­ja asuu Fis­kar­sis­sa, jos­ta on muo­dos­tu­nut luo­vien am­mat­ti­lais­ten vi­reä yh­tei­sö.

Ruotsalaiselle maze-brändille suunnitellut Parasol-pöydät (halk. 90 ja 50 cm) saivat kansainvälisen Red Dot -muotoilupalkinnon 2024.

Il­mi­ö­mäis­tä puun­kä­sit­te­lyä

Ant­rei Har­ti­kai­nen ja­los­taa eri­lais­ten työs­tö­jen avul­la ar­ki­ses­ta puus­ta il­luu­si­on toi­ses­ta ma­te­ri­aa­lis­ta tai jos­tain muus­ta odot­ta­mat­to­mas­ta. Hä­net tun­ne­taan­kin ra­jo­jen rik­ko­ja­na, jon­ka te­ke­mäs­sä pöy­däs­sä voi kas­vaa kor­ke­a­var­ti­sia puu­kuk­kia. Hän voi muo­va­ta puus­ta mal­ja­kon, joka muis­tut­taa mus­ta­tor­vi­sien­tä, tai luo­da muo­toi­li­ja Kat­rii­na Nuu­ti­sen kans­sa pul­lon, jos­sa yh­dis­ty­vät lasi ja puu.

Kaik­ki Ant­rei Har­ti­kai­sen työt ei­vät ole ra­jo­ja rik­ko­via. Hän te­kee myös so­vin­nai­sia, toi­mi­via huo­ne­ka­lu­ja, sekä ti­lauk­ses­ta pien­sar­ja­tuo­tan­to­na eri brän­deil­le. Yh­teis­tä tai­teel­li­sil­le, puu­se­pän- ja muo­toi­lu­töil­le on il­mi­ö­mäi­sen tai­ta­va puun­kä­sit­te­ly. Sii­tä esi­merk­ki­nä mai­nit­ta­koon kan­sain­vä­li­ses­ti huo­mi­oi­tu Bas­to­ne-sar­ja.

Ant­rei Har­ti­kai­nen on uran­sa ai­ka­na op­pi­nut ym­mär­tä­mään puun käyt­täy­ty­mis­tä.

– Käy­tän veis­tok­siin eri­tyi­ses­ti leh­mus­ta, joka on peh­me­ää ja hel­pos­ti työs­tet­tä­vää. Se on myös va­kaa ma­te­ri­aa­li. Sitä pys­tyy kui­va­maan pak­sui­na­kin kap­pa­lei­na il­man, et­tä se hal­kei­lee. Leh­muk­ses­sa ei myös­kään ole voi­ma­kas­ta syy­ra­ken­net­ta, Har­ti­kai­nen ku­vai­lee.

– Val­mis­tan huo­ne­ka­lu­ja lä­hin­nä saar­nis­ta ja tam­mes­ta. Ne ovat lu­jia ja kes­tä­viä ma­te­ri­aa­le­ja, jois­ta voi työs­tää myös si­ro­ja muo­to­ja.

Käsin veistetyt SISIN-teokset (kork. 60–140 cm) ovat saaneet inspiraation sienistä. Materiaalina on helposti työstettävä lehmus.

”Tyy­li ke­hit­tyi in­tui­tii­vi­ses­ti”

Vii­me vuo­si­na Ant­rei Har­ti­kai­nen on työs­ken­nel­lyt enem­män veis­tos­ten pa­ris­sa kuin teh­nyt huo­ne­ka­lu­ja tai mui­ta funk­ti­o­naa­li­sia esi­nei­tä. Myös sar­ja­tuo­te­tuis­sa huo­ne­ka­luis­sa nä­kyy veis­tok­sel­li­sia ele­ment­te­jä. Es­teet­ti­set läh­tö­koh­dat ovat niis­sä­kin etu­si­jal­la.

– Pöy­tä voi ol­la veis­tos, mut­ta tar­jo­ta sa­mal­la puit­teet ruo­kai­luun. Es­te­tiik­ka ja funk­ti­o­naa­li­suus täy­den­tä­vät toi­si­aan, Ant­rei Har­ti­kai­nen ko­ros­taa.

Ant­rei Har­ti­kai­sen muo­to­kie­li on tun­nis­tet­ta­va. Hän ku­vai­lee tyy­li­ään lin­jak­kaan or­gaa­ni­sek­si. Ta­voit­tee­na on pyr­kiä sel­key­teen ja tyy­liin, jos­sa mi­ni­ma­lis­ti­suus yh­dis­tyy eksp­res­sii­vi­syy­teen.

– Tyy­li­ni on ke­hit­ty­nyt si­sä­syn­tyi­ses­ti, in­tui­tii­vi­ses­ti. En ota vai­kut­tei­ta tie­toi­ses­ti, mut­ta var­mas­ti töis­tä­ni voi löy­tää viit­tei­tä mo­neen suun­taan.

Suupuhalletut melt-maljakot on tehty yhteistyössä riihimäkeläisen Lasismi-lasistudion kanssa. Jokainen maljakko on uniikki.

Gal­le­ris­ti Kat­ja Ha­gels­ta­min mie­les­tä Ant­rei Har­ti­kai­sen töis­sä nä­kyy suo­ma­lai­nen mo­der­nin muo­toi­lun pe­rin­teen li­säk­si hie­no­va­rai­nen ja­pa­ni­lai­nen es­te­tiik­ka. Ant­rei Har­ti­kai­nen kuu­luu Kat­ja Ha­gels­ta­min Gal­le­ria Lo­ka­lin tai­tei­li­joi­hin.

Lo­ka­kuus­sa myös mu­se­o­kä­vi­jät pää­se­vät ihai­le­maan Ant­rei Har­ti­kai­sen kä­den­jäl­keä, kun hel­sin­ki­läi­seen Did­rich­se­nin tai­de­mu­se­oon avau­tuu hä­nen yk­si­tyis­näyt­te­lyn­sä. Mu­se­on tai­de­sää­tiö on an­ta­nut Ant­rei Har­ti­kai­sel­le mer­kit­tä­vän Pro Ar­te -pal­kin­non. Yk­si­tyis­näyt­te­ly tu­lee esit­te­le­mään nuo­ren tai­tu­rin puu­se­pän työ­tä, mut­ta myös la­siin liit­ty­viä pro­jek­te­ja. Osa töis­tä on suun­ni­tel­tu ti­loi­hin, jois­sa mu­se­on pe­rus­ta­jat Gun­nar ja Ma­rie-Lou­i­se Did­rich­sen ai­koi­naan eli­vät. Näyt­te­ly tu­lee ole­maan esil­lä 17.10.2025–25.1.2026.

Melt-seinämaljakoissa (2023) voi nähdä muodonmuutoksen, jossa jää muuttuu sulaessaan vedeksi. Maljakot on tehty Lasisimissa Riihimäellä.

Ei oi­ko­tie­tä on­neen

Ant­rei Har­ti­kai­sen veis­tok­sel­li­sis­sa töis­sä on help­po näh­dä yh­ty­mä­koh­tia luon­toon. Hän myön­tää sen it­se­kin.

– Saan pal­jon ide­oi­ta luon­nos­ta, var­si­kin vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­luis­ta. On­nek­si ne vie­lä ko­ros­tu­vat Suo­mes­sa.

Ide­an ja­los­tu­mi­nen val­miik­si työk­si al­kaa piir­tä­mi­sel­lä. Ant­rei Har­ti­kai­nen voi tart­tua suo­raan ma­te­ri­aa­liin, kun kyse on veis­tok­ses­ta.

– Tuo­te­puo­lel­la teen mal­lin en­sin pah­vis­ta ja sen jäl­keen va­ne­ris­ta. Mit­ta­suh­teet ja toi­min­nal­li­suu­den nä­kee niis­tä ha­vain­nol­li­ses­ti. Seu­raa­vak­si val­mis­tan vii­meis­tel­lyn mal­lin it­se tai yh­teis­työs­sä brän­din val­mis­ta­jan kans­sa.

Ant­rei Har­ti­kai­sel­la on vä­li­nei­nään sekä pe­rin­tei­siä työ­ka­lu­ja et­tä ny­ky­ai­kai­sia 3D-mal­lin­nu­soh­jel­mia.

– Useim­mi­ten pi­dän kä­sis­sä­ni eri­lai­sia ko­ris­te­veis­to­talt­to­ja. Ne ovat omim­pia työ­ka­lu­ja­ni. Käy­tän te­to­ko­ne­oh­jat­tu­ja työs­tö­ko­nei­ta huo­ne­ka­lu­jen ja mui­den sar­jal­lis­ten esi­nei­den te­ke­mi­ses­sä. Tois­tet­ta­vuus ja mit­ta­tark­kuus ovat nii­den etu­ja.

Luo­va ala vaa­tii näi­nä epä­var­muu­den ai­koi­na us­koa it­seen­sä. Tar­vi­taan si­säis­tä pa­loa, jot­ta jak­saa pus­kea eteen­päin vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta.

– Työ­tun­te­ja tu­lee pal­jon en­kä ha­lua oi­kais­ta mis­sään te­ke­mi­sen vai­hees­sa. Se kyl­lä vaa­tii pit­kää pin­naa ja sin­nik­kyyt­tä.

Pe­rää­nan­ta­mat­to­muu­den an­si­os­ta Ant­rei Har­ti­kai­ses­ta kä­sis­sä syn­tyy töi­tä, jot­ka kes­tä­vät ja tuot­ta­vat iloa su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le.

ant­rei­har­ti­kai­nen.fi

Tämä ar­tik­ke­li on jul­kais­tu alun pe­rin An­tiik­ki & De­sign -leh­des­sä 5/2025.