Muotoilijalegendojen Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan yhteistyönä syntynyt lasimalja on harvinaisuus.
Malja on Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan yhteistyötä
Minulla on lasimalja, joka on toiminut yli 50 vuotta kastemaljana. Mitään signeerausta ei ole. Olisin kiitollinen, jos malja tunnistettaisiin.
Mielenkiintoinen malja. Se on tehty Iittalan lasitehtaalla melko varmasti vuonna 1946. Suomen lasimuseolla on ollut tallenteena samantapainen malja, ja sen tallentaja, Iittalan lasituotannon asiantuntija, tiesi että muodon oli suunnitellut Kaj Franck ja koristelun Tapio Wirkkala. Maljasta oli tehty koekappaleita K 123/ 20.9.1946. Suomen lasimuseon kokoelmissa on nykyisin kolme samantyyppistä maljaa, jotka ovat peräisin Iittalan omistaneen Ahlströmin myyntiedustajana jo 1940-luvulla toimineelta henkilöltä. Maljoja on tehty erikokoisina, ja lehtikuvio on osittain kaiverrettu, osittain hiekkapuhallettu, lisäksi hapotettu. Kaikki näkemäni maljat ovat olleet signeeraamattomia. (Kaisa Koivisto)
Vakuutusarvo on 600 e. Arvio Antiikki Maini ja Veli.
Juttu on alun perin julkastu Antiikki & Designissa 1/2018.
Helanderilta huudettu maalaus on Riina-Liisalle tärkeä. Vanha mummo istuu siinä koru- ja muistorasia sylissään ja muistelee haikeana menneitä aikoja. Taulu muistuttaa siitä, että pitäisi elää niin, ettei ole vanhana syytä surra mennyttä elämää. Riina-Liisan sylissä Taabe-koira.
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
Keittiö on kodin sydän, vaikka Oona toteaa sen olevan tiloista epäkäytännöllisin. Pienien muutostöiden ansiosta se on saatu kuitenkin toimivaksi. Avoimen ikkuna-aukon kautta myös kokin on mahdollisuus keskustella ruokapöydän ääressä olevien kanssa.
Keittiön klaffipöytä ja tuolit on keräilty yksittäin Tori.fistä. Keittiön seinät Ninni rappasi savella puukuitulevyn päälle ja maalasi ne itse tekemällään savimaalilla. Sisäeteiseen johtava ovi on kuin taideteos useine vanhoine maalipintoineen ja rosoineen.
Kori roikkuu ovistopparina, ettei ovenkahva osu herkkään saviseinään. Pullokorin paikka on pöydän alla.
Jani Laukkanen
Helanderilta huudettu maalaus on Riina-Liisalle tärkeä. Vanha mummo istuu siinä koru- ja muistorasia sylissään ja muistelee haikeana menneitä aikoja. Taulu muistuttaa siitä, että pitäisi elää niin, ettei ole vanhana syytä surra mennyttä elämää. Riina-Liisan sylissä Taabe-koira.
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT