Joaquín Sorollan maalaus Odaliski (1884) etsii innoitusta Marokon eksotiikasta. Kuva Colección Pedrera Martínez.

Vanhaa es­pan­ja­lais­ta tai­det­ta on näh­ty Suo­mes­sa san­gen har­voin. Mik­si näin?

– Es­pan­jan kul­ta­kau­den eli 1600-lu­vun tai­det­ta on vai­kea saa­da lai­nak­si. Esi­mer­kik­si Ho­vi­nai­set-maa­lauk­ses­ta tun­ne­tun Die­go Veláz­qu­e­zin te­ok­set py­sy­vät mel­ko tiu­kas­ti maan omis­sa mu­se­ois­sa, sa­moin myö­hem­min teh­dyt, Fran­cis­co de Go­yan niin sa­no­tut mus­tat maa­lauk­set, jois­sa kat­so­ja jou­tuu tum­miin ja une­no­mai­siin mie­len­mai­se­miin, ­Si­neb­ryc­hof­fin tai­de­mu­se­on ama­nu­ens­si Sal­la Hei­no va­lai­see.

Goya kui­ten­kin liit­tää myös Si­neb­ryc­hof­fin tai­de­mu­se­on yh­teen es­pan­ja­lai­sen tai­teen pe­rin­nön kans­sa, sil­lä mu­se­on ko­ko­el­mis­sa on tai­tei­li­jan gra­fiik­ka­töi­tä. Nii­tä näh­dään Es­pan­ja myyt­tien ta­kaa -näyt­te­lyssä, joka ker­too sii­tä, mi­ten es­pan­ja­lai­set tai­tei­li­jat ku­va­si­vat maa­taan. Näyt­te­ly avaa lu­kui­sia eri nä­kö­kul­mia Es­pan­jaan. Yk­si niis­tä on mat­kai­lu­mai­nos­mai­nen ro­man­tiik­ka, joka huo­kuu vah­vas­ti esiin esi­mer­kik­si Pab­lo Sa­li­nas Te­ru­e­lin maa­lauk­sis­ta.

Francisco Pradillan maalaus Pitsinnypläystä häitä varten (1908). Teos vie meidät värikylläiseen Etelä-Espanjaan. Kuva Colección Pedrera Martínez.

Kau­not­ta­ria ja elä­män vii­saut­ta

Näyt­te­lys­sä kier­re­tään maan­tie­teel­li­ses­ti isoa Es­pan­jaa laajas­ti. Mat­kal­la mai­se­ma muut­tuu: muka­na on myrs­kyi­siä ran­to­ja, veh­rei­tä met­siä ja kuu­ta­mon al­la ui­nu­via pik­ku­ky­liä.

– Mo­nis­sa te­ok­sis­sa vie­rail­laan myös ul­ko­mail­la. Esi­mer­kik­si 1900-lu­vun en­sim­mäi­sen puo­lis­kon es­pan­ja­lai­sen tai­teen täh­te­nä pi­det­ty Ma­ri­a­no For­tu­ny (1871–1949) mat­kai­li pal­jon niin Ita­li­as­sa kuin Ma­ro­kos­sa­kin. Mei­dän näyt­te­lys­säm­me näh­dään muun mu­as­sa hä­nen vai­kut­ta­va mai­se­man­sa At­las-vuo­ris­tos­ta, Sal­la Hei­no vink­kaa.

Joaquín Agrasotin Alastoman tarkka valmistusmisvuosi ei ole tiedossa. Itämainen matto ja värikäs tyyny tuovat eksotiikkaa klassiseen kehotutkielmaan. Kuva Colección Pedrera Martínez.

Ma­ro­kos­sa mat­kail­les­saan Ma­ri­a­no For­tu­ny ikuis­ti myös pai­kal­li­sia ih­mi­siä. Sa­moin te­ki­vät myös José Be­nil­liur ja Jo­a­quín Ag­ra­sot. Maa­lauk­set ku­vaa­vat niin ek­soot­ti­sia kau­not­ta­ria unel­moi­vi­ne kat­sei­neen kuin vart­tu­nut­ta vä­keä, jos­ta huo­kuu ele­tyn elä­män vii­saus.

Koh­ti mo­der­nis­mia

Sa­moin kuin muu­al­la, myös Es­pan­jas­sa mo­net tai­tei­li­jat kai­ho­si­vat kan­sain­vä­lis­ten is­mien pe­rään. ­Pa­rii­si­lais­maa­lauk­set, ku­ten San­ti­a­go Ru­si­ño­lin kuva ty­tös­tä Mon­ta­mart­rel­la vuo­del­ta 1890 tuo­vat ai­na­kin maal­li­kon mie­leen vaik­ka­pa oman Al­bert ­Edel­fel­tim­me ikuis­ta­mat het­ket.

Näyt­te­ly avaa­kin, mi­ten es­pan­ja­lai­nen tai­de tait­toi tie­tään ro­mant­ti­sis­ta tun­nel­ma­ku­vis­ta koh­ti mo­der­nia il­mai­sua.

– Uu­sim­pien maa­laus­ten tek­nii­kat ku­rot­tau­tu­vat jo koh­ti mo­der­nis­mia, Sal­la Hei­no to­te­aa.

Myös ai­heet muut­tui­vat. Ran­ta ei enää edus­ta­nut pelk­kää mai­se­maa, vaan ajan­viet­to­koh­det­ta, jos­sa har­joi­tet­tiin ter­veel­lis­tä ruu­miin­kult­tuu­ria.

Ramón casasin Pyöräilijöiden lepohetki (1896) kertoo modernisoituvasta maailmasta, jossa naisetkin voivat hypätä pyörän selkään. Kuva Fundación Fran Daurel.

– Ramón Ca­sa­sin maa­lauk­ses­sa le­po­het­keä viet­tä­vis­tä pol­ku­pyö­räi­li­jöis­tä vuo­del­ta 1896 mu­kaan on pääs­syt tasa-ar­voi­ses­ti jopa nais­pyö­räi­li­jä, Sal­la Hei­no päät­tää.

Es­pan­ja myyt­tien ta­kaa 11.1.2026 as­ti Si­neb­ryc­hof­fin tai­de­mu­se­os­sa, Bu­le­var­di 40, Hel­sin­ki, si­neb­ryc­hof­fin­tai­de­mu­seo.fi.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen ar­tik­ke­li on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nin nu­me­ros­sa 7/2025.