– Pai­no­kan­kaat ovat sa­maan ai­kaa sekä käyt­tö­teks­tii­le­jä et­tä teks­tii­li­tai­det­ta. Suun­nit­te­li­joi­den tai­to nä­kyy hei­dän ky­vys­tään yh­dis­tää tai­de, muo­toi­lu ja ar­ki sau­mat­to­mas­ti, Ver­hol­la-näyt­te­lyn ku­raat­to­ri, Es­poon mo­der­nin tai­teen mu­se­on EM­MAn ko­ko­el­ma-ama­nu­ens­si Au­ra Vil­ku­na ker­too.

– Pai­no­kan­kai­ta voi ver­ra­ta tai­deg­ra­fiik­kaan. Mo­lem­piin liit­tyy kes­kei­ses­ti saa­vu­tet­ta­vuu­den aja­tus.

EM­MA-mu­se­on Ver­hol­la-näyt­te­ly tar­jo­aa nos­tal­gi­sen mat­kan suo­ma­lai­sen pai­no­kan­kai­den tai­tee­seen. Esil­lä on pai­no­kuo­se­ja 1930-lu­vul­ta tä­hän päi­vään.

– Näyt­te­lyn in­noit­ta­ja­na toi­mi­vat Rut Bry­kin unoh­de­tut pai­no­kan­kaat 1930- ja 1940-lu­vun tai­tees­ta. Näyt­te­ly esit­te­lee myös tä­män päi­vän teks­tii­le­jä.

Pie­niä ku­vi­oi­ta

Au­ra Vil­ku­nan mu­kaan pai­no­kan­kai­den es­te­tiik­kaan ovat vai­kut­ta­neet pait­si kun­kin ajan tai­de- ja muo­ti-il­mi­öt mut­ta myös tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys. Suun­nit­te­li­jan mer­ki­tys ja nimi al­koi­vat ko­ros­tua vah­vem­min 1930-lu­vun jäl­keen. Sitä en­nen suo­ma­lai­set teh­taat käyt­ti­vät pää­a­si­as­sa ul­ko­mai­sia kuo­si­mal­le­ja.

Nana Sunin kuoseja 1960–1970-luvuilta. Vaatteet ovat Tampereen historiallisten museoiden ja Marian Jerkvistin kokoelmista. Kankaiden valmistajia ovat Suomen trikoo ja E. Helenius Oy.

Pie­net kuo­sit ja ka­pea vä­ri­maa­il­ma oli omi­nai­sia 1930- ja 1940-lu­vun pai­no­kan­kail­le. Syy­nä tä­hän oli­vat tek­ni­set ja ta­lou­del­li­set ra­joi­tuk­set.

– Toi­saal­ta ra­jal­li­set mah­dol­li­suu­det kan­nus­ti­vat luo­vien rat­kai­su­jen in­no­voin­tiin. Sel­keä kään­ne ta­pah­tui 1950-lu­vul­la, kun yh­teis­kun­ta ja teh­taat al­koi­vat mo­der­ni­soi­tua, Vil­ku­na huo­maut­taa.

Ma­ri­mek­koa ja muu­ta

Maija Isola suunnitteli Vaarallisen planeetan Marimekolle vuonna 1969. Kangas kuuluu Maria Jernkvistin kokoelmaan.

– 1950-lu­vul­la al­koi Ma­ri­me­kon maa­il­man­kuu­lu ta­ri­na. Ar­mi Ra­ti­an nä­ke­myk­sel­li­ses­ti ja roh­ke­as­ti luot­saa­ma yri­tys, ja esi­mer­kik­si Vuok­ko Nur­mes­nie­men ja Mai­ja Iso­lan en­nak­ko­luu­lo­ton työ oh­ja­si­vat kuo­si­suun­nit­te­lua koh­ti roh­ke­am­paa il­mai­sua ja suu­rem­pia ku­vi­oi­ta. Sa­maan ai­kaan esi­mer­kik­si Fin­la­y­son pe­rus­ti oman suun­nit­te­lu­a­tel­jeen.

Suo­ma­lais­ten pai­no­kan­kai­den klas­sik­ko­jen rin­nal­le näyt­te­lys­sä pää­see esil­le vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le jää­nei­den tai­tei­li­joi­den ja val­mis­ta­jien töi­tä. Täl­lai­siin kuu­lu­vat suun­nit­te­li­jois­ta muun mu­as­sa Ed­ward Ter­zi­bai­sy­an, Saa­ra Hir­vi­sa­lo, Ho­ward Smith ja An­ja Ter­ho. Val­mis­ta­jis­ta esil­lä ovat Val­li­la, Tik­ku­ri­lan Silk­ki ja E. He­le­nius.

Vuokko Nurmesniemi suunnitteli ikonisen Pyörre-kuosin vuonna 1964. Tämä kangas on taiteilijan omistuksessa ja sen valmistaja on Vuokko.

– Pai­no­kan­gas­näyt­te­lyä ei voi jär­jes­tää il­man Ma­ri­mek­koa. Se on niin kes­kei­nen osa pai­no­kan­kaan his­to­ri­aa. Olem­me li­säk­si ha­lun­neet ko­ros­taa pai­no­kan­kaan tai­teen laa­ja-alai­suut­ta, Au­ra Vil­ku­na huo­maut­taa.

”Kä­sis­sä­ni oli ko­ne­si­vel­lin”

1960-lu­vun pai­no­kan­kai­ta lei­ma­si­vat suu­ret kuk­ka­ku­vi­ot. Ma­ri­me­kon ja Vuo­kon myö­tä pai­no­kan­kais­ta tuli kes­kei­nen osa uut­ta, ilois­ta ar­kea. Kuo­sien ja vä­rien jouk­ko näyt­täy­tyi kir­ja­va­na. Mu­kaan mah­tui mur­teel­lis­ten vä­rien slaa­vi­lai­suut­ta, kirk­kai­den vä­rien hip­pi­kuo­se­ja, pop-tai­teen is­ke­vyyt­tä ja op-tai­teen jyrk­kiä kont­ras­te­ja.

Fujiwo Ishimoton Helle tuli Marimekon valikoimiin vuonna 1985. Tämä kangas kuuluu EMMAn kokoelmiin.

Ajan hen­ki tii­vis­tyi Timo Sar­pa­ne­van Am­bien­te-­kan­kaa­seen, joka syn­tyi kuin va­hin­gos­sa. Idea läh­ti, kun Timo Sar­pa­ne­va oli pai­na­mas­sa suun­nit­te­le­maan­sa hyl­ly­pa­pe­ria. Kone rik­koon­tui ja tuot­ti psy­ke­dee­li­sen jäl­jen. Se in­noit­ti Timo Sar­pa­ne­vaa luo­maan ku­vi­os­ta pai­no­kan­kaan. Am­bien­ten jo­kai­nen kuo­si on ta­val­laan uniik­ki. Sar­pa­ne­va ku­vai­li ide­aan­sa in­nos­tu­nees­ti.

– Kä­sis­sä­ni oli suu­ri ko­ne­si­vel­lin, hän to­te­si.

Koh­ti uu­sia il­mai­su­muo­to­ja

Matti Pikkujämsän Puuhevonen syntyi 2024 ja edustaa näin näyttelyn uusinta kuosikuunnittelua. Yksityiskokoelma.

Pas­tel­li­vä­rit, mus­ta­val­koi­suus, pie­net ku­vi­ot ja mo­neen suun­taan sä­tei­le­vä post­mo­der­nis­mi lei­ma­si­vat pai­no­kan­kai­den kuo­se­ja 1980-lu­vul­la. Suun­nit­te­lus­sa et­sit­tiin uu­sia il­mai­su­muo­to­ja. Kuo­seis­sa voi näh­dä sel­viä vai­kut­tei­ta maa­laus­tai­tees­ta. Ita­li­a­lai­sen Memp­his-muo­toi­li­ja­ryh­män post­mo­der­nis­mi jät­ti jäl­ken­sä suo­ma­lai­siin print­tei­hin puo­les­taan leik­ki­syy­del­lään. Ajan kuo­seis­sa ko­ros­tui vi­su­aa­li­nen rik­kaus ja ek­soot­ti­suus. Sa­mal­la tek­ni­siä mah­dol­li­suuk­sia ve­ny­tet­tiin ää­rim­mil­leen.

Raili Konttisen nimeämätön kuosi syntyi 1960–1970-lukujen vaihteessa. Se on taiteilijan omistuksessa. Valmistajana oli Porin puuvilla.

– Suo­ma­lai­set vin­ta­ge­kan­kaat he­rät­tä­vät mie­len­kiin­toa edel­leen myös kan­sain­vä­li­ses­ti esi­mer­kik­si Ruot­sis­sa ja Ja­pa­nis­sa. Pai­no­kan­kaat kuu­lu­vat osa­na mei­dän yh­tei­seen, vi­su­aa­li­seen his­to­ri­aam­me. Ne ei­vät ole vain ko­ris­tei­ta, vaan kul­ke­vat mu­ka­nam­me su­ku­pol­vien yli.

Ver­hol­la – Pai­no­kan­kai­den tai­de 14.3.2027 as­ti EM­MA – Es­poon mo­der­nin tai­teen mu­se­os­sa, Näyt­te­ly­kes­kus Wee­Gee, Aher­ta­jan­tie 5, Ta­pi­o­la, Es­poo, em­ma­mu­seum.fi

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu 3/2025.