Ranskalainen sohva on peräisin ruotsalaisesta Rosendalin kartanosta Helsingborgista. Sohvalla on selkeä arkkitehtoninen muoto. Kullatut käsinojat ovat joutsenen muotoiset. Lähtöhinta 1 830 e, Bukowskis.

Em­pi­ren kat­so­taan syn­ty­neen Rans­kas­sa jo ai­van 1700-lu­vun lo­pus­sa. Kun kor­si­ka­lai­ses­ta ­Na­po­le­on Bo­na­par­tes­ta ­(1769–1821), joka ai­em­min tun­net­tiin ni­mel­lä Na­po­le­o­ne di Buo­na­par­te tuli Rans­kan kei­sa­ri Na­po­le­on I vuon­na 1804, oli tyy­li jo ole­mas­sa. Kei­sa­rin kak­si ho­vi­ark­ki­teh­tia Pier­re-Fran­çois-­Léo­nard Fon­tai­ne (1762–1853) ja Char­les Per­cier (1764–1838), jul­kai­si­vat mal­li­kir­jo­ja si­sus­tuk­sis­ta ja esi­neis­tä. Ne le­vi­si­vät kaik­ki­al­le Eu­roop­paan ja Ame­rik­kaan.

Roo­ma­lai­nen an­tiik­ki ko­ho­si läh­tö­koh­dak­si ark­ki­teh­tuu­ris­sa ja tai­tees­sa. Ajan so­tai­suu­des­ta joh­tu­en kes­kei­siä ai­hei­ta oli­vat laa­ke­ri­köyn­nök­set ja -sep­pe­leet, nuo­let, kei­häät, kot­kat ja so­ta­pääl­li­kön tel­tat. Na­po­le­o­nin Egyp­tin ret­ken jäl­keen myös obe­lis­kit, sfink­sit, py­ra­mi­dit ja muut egyp­ti­soi­vat ai­heet tu­li­vat muo­tiin. Eri­tyi­ses­ti Itä­val­las­sa em­pi­ren huo­ne­ka­lut saat­t­toi­vat saa­da hy­vin mo­der­nin, mil­tei avant­gar­dis­ti­sen il­meen.

Muo­di­kas ma­hon­ki

Kun Suo­mes­ta tuli osa Ve­nä­jän kei­sa­ri­kun­taa, uu­den suu­ri­ruh­ti­nas­kun­nan ra­ken­ta­mi­ses­sa nä­kyi sel­väs­ti em­pi­re uu­te­na tyy­li­nä. Meil­lä esiin­tyi kak­si suun­taus­ta: rans­ka­lais–pie­ta­ri­lai­nen sekä ke­vy­em­pi eng­lan­ti­lais–skan­di­naa­vi­nen. Toi­si­naan huo­ne­ka­luis­sa­kin voi näh­dä mo­lem­pia vai­kut­tei­ta. Län­ti­ses­sä Suo­mes­sa ja ran­ni­kol­la esi­mer­kik­si ho­pe­an muo­toi­lus­sa ­nä­ky­vät aluk­si sel­vem­min ruot­sa­lai­set vai­kut­teet. Ne kui­ten­kin vä­hi­tel­len se­koit­tui­vat pie­ta­ri­lai­seen tyy­liin. Täl­löin voi­tai­siin pu­hua ni­me­no­maan suo­ma­lai­ses­ta em­pi­res­tä. Kiil­lo­tet­tu ma­hon­ki ja päh­ki­nä­puu oli­vat muo­ti­ma­te­ri­aa­le­ja. Vaa­le­ak­si kiil­lo­tet­tu koi­vu tuli muo­tiin 1830-lu­vul­la.

Pöytäkello 1800-luvun alusta on polttokullattua pronssia, mahdollisesti Ranskasta. Kelloja koristivat usein antiikin mytologiset aiheet, kuten tässä maanviljelyksen jumalatar Ceres runsaudensarvineen. Lähtöhinta 730 e, Bukowskis.

Griip­pe­jä ja ruu­su­ja

Em­pi­ren pei­lit ovat usein kul­lat­tu­ja. Niis­sä on puo­li­kaa­ren ko­ris­ta­ma ot­sa­lau­ta. Sitä ko­ris­ta­vat eri­lai­set, usein tum­mak­si pa­ti­noi­dut, an­ti­ki­soi­vat ai­heet: uh­raa­vat hen­get­tä­ret, grii­pit, pa­la­vat kan­de­laa­be­rit ja lei­jo­nat. Pei­lien al­la oli ta­val­li­ses­ti kon­so­li­pöy­tä, jota saat­toi kan­nat­taa Apol­lon lyy­ra, kot­ka, run­sau­den­sar­vet tai grii­pit. Ajan ylei­sin va­lai­sin­tyyp­pi on ket­ju­jen kan­nat­ta­ma amp­pe­li. Kris­tal­lik­ruu­nut muut­tui­vat pus­si­mai­sik­si ja tyy­lin lop­pu­vai­hees­sa ka­peik­si ja kor­keik­si. Va­lai­sin­ten uu­tuusk­ris­tal­li oli kol­mi­kul­mai­sen pris­man muo­toi­nen. Polt­to­kul­la­tut prons­sie­si­neet, kat­tok­ruu­nut, sei­nä- ja pöy­tä­kynt­te­li­köt, pöy­tä­kel­lot ja ko­ris­teu­ur­nat kuu­lui­vat hie­noi­hin si­sus­tuk­siin. Ho­pe­as­sa em­pi­re nä­kyy klas­si­soi­vi­na muo­toi­na, voi­mak­kai­na god­ron­noin­tei­na eli ku­pu­ra­pa­ko­tuk­si­na ja eri­lai­si­na nau­ha­ko­ris­tei­na.

Kermakon kypärän muoto tuli muotiin kustavilaisena aikana ja oli suosittu 1800-luvulle. C. Gestrin, Vaasa 1815. Vasarahinta 480 e, Hagelstam & Co.

Valtioneuvoston linnan Presidentin esittelysali on Suomen hienoimpia empirekokonaisuuksia. C.L. Engelin suunnitteli linnan sisustukset 1820-luvulla pietarilaisen empiren hengessä. Mahonkiset nojatuolit tilattiin Pietarista. Presidentti Sauli Niinistön muotokuvamosaiikin on tehnyt taiteilijaryhmä.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tik­ki & De­sig­nin nro 10 / 2025.