Harri Koskinen pitelee nojatuolia, joka kuuluu Chroma-sarjaan. Hän suunnitteli sarjan amerikkalaiselle Memo Furniture -yritykselle vuonna 2019.
Antti Kaijalainen Kuvat Jani Laukkanen ja Teollisuuden Ystävät Oy
Harri Koskinen on kotoisin pienestä keskisuomalaisesta Karstulan kunnasta. Kotitalon pelloista ja metsistä lienee tarttunut se juurevuus, joka Koskiseen usein liitetään. Muotoilu tuntui maalaispojalle kaukaiselta. Jotakin siihen liittyvää kuitenkin syttyi, kun hän nuorena miehenä työskenteli monena kesänä kirvesmiessetänsä apuna rakentamassa hirsitaloja.
– Se oli rankkaa fyysistä työtä. Nostimme isoja hirsiä käsin. Siitä syntyi kipinä käsillä tekemiseen, muotoilija muistelee.
Block-valaisin oli Harri Koskisen läpimurto vuonna 1996. Valaisin on MoMA:n kokoelmissa. Kuva Olivia Jeczmyk
Lukion jälkeen Harri Koskinen päätti hakea Lahden muotoiluinstituuttiin. Hän valmistui puuartenomiksi vuonna 1993. Armeijan jälkeen hän haki ja pääsi Taideteollisen korkeakoulun teollisen muotoilun osastolle.
– Siellä muotoilun käsite syveni pelkkiä esineitä laajemmalle.
Huipulle nuorena
Taideteollisen lasikurssin opiskelijat saivat vuonna 1996 Markku Salon ja Oiva Toikan johdolla toteuttaa Iittalan lasitehtaalla muotoilutyön, jonka teema oli hopeahääpäivälahja. Harri Koskinen mietti aluksi lasista pakkausta, jonka sisällä odottaisi kaksi ryyppylasia. Pian snapsilasien tilalle vaihtui hehkulamppu. Se oli vallankumouksellinen idea, josta myöhemmin syntyi Block-valaisin.
K-tuoli kotimaiselle Woodnotesille oli aluksi putkijalkainen (2004). Laippajalkainen ja käsinojallinen versio syntyi vuonna 2015. Kuva Sameli Rantanen
Iittalalla ei tuolloin ollut valaisintuotantoa, joten Block päättyi Design House Stockholmin tuotantoon. Blockista tuli muotoilun klassikko ja päättyi muun muassa amerikkalaisen Museum of Modern Art -museon kokoelmiin.
Nousiko menestys nuoren Koskisen hattuun?
– Varmaan vartiksi, Harri Koskinen sanoo hymyillen.
– Suurempi juttu oli se, kun Iittala palkkasi minut suunnittelijaksi vuonna 1998. Olin Iittalan lasitehtaalla neljä vuotta.
Vähäeleistä käyttö edellä
Harri Koskisesta huomaa pian, että maanläheinen juurevuus ei ole tietoisesti rakennettu brändi vaan aitoa vaatimattomuutta. Samaan aikaan hän on tietysti maailmanluokan suunnittelija, joka on tehnyt töitä tunnetuille muotoiluyrityksille Suomessa ja ulkomailla.
Harri Koskisen kansainvälisiin klassikoihin kuuluu japanilaiselle Issey Miyakelle vuonna 2003 suunniteltu Vakio-kello.
Harri Koskinen tunnetaan myös ahkerana muotoilijana. Ehkä korkea työmoraali periytyy lapsuuskodin arvoista. Hän työskentelee myös monien materiaalien kanssa, on toiminut teollisen muotoilun parissa ja suunnitellut huonekaluja, valaisimia, pakkauksia, näyttelyjä ja sisustuksia. Lisäksi hän on luonut uniikkia lasia niin Muranossa kuin Iittalan Pro Arte -sarjaan.
"Tämä on tiimityötä"
Henkilökohtaista julkisuutta Harri Koskinen ei tavoittele – paitsi silloin, kun se auttaa yhteistyökumppania.
– Tämä on tiimityötä, johon osallistuvat oman toimistoni väki ja kulloinenkin asiakasyritys. Annan nimeni ja kasvoni markkinointiin, jos yritys hyötyy siitä. Minulla ei ole tarvetta esitellä lehdissä kotiani tai yksityiselämääni.
Harri Koskisen muotoilua on luonnehdittu funktionaaliseksi ja estetiikaltaan pelkistetyksi. Itse hän tuntuu karttavan sellaista näkemystä, että teollisella muotoilijalla olisi tunnistettava ja persoonallinen kädenjälki.
Korona-valaisimessa (kupari ja polypropeeni) on 1970-luvun henkeä. Koskinen suunnitteli sen kotimaiselle Valoarte-yritykselle vuonna 2014.
– Klassisesti teollisessa muotoilussa lähtökohtana on yleensä käyttötarkoitus, ei niinkään estetiikka. Muotojen kauneutta voi syntyä myös vahingossa. Pidän kovasti ajatuksesta, että muodot hioutuvat tuotekehityksen aikana loogisesti kohdilleen.
Juttu on lyhennetty. Alkuperäinen teksti on julkaistu Antiikki & Design -lehden numerossa 10/2022.
Monen materiaalin taitaja
Harri Koskinen syntyi Karstulassa vuonna 1970.
Läpimurto oli Block-valaisin vuonna 1996.
MoMAn kokoelmissakin oleva valaisin kuuluu
ruotsalaisen Design House Stockholmin valikoimiin.
Hän opiskeli Lahden muotoiluinstituutissa vuosina 1989–1993 ja Taideteollisessa korkeakoulussa vuosina 1994–1998.
Työskenteli Iittalan suunnittelijana vuosina 1998–2002.
Perusti oman Friends of Industry- eli Teollisuuden ystävät -yrityksen vuonna 2000.
Nimitettiin Iittala-brändin muotoilujohtajaksi vuonna 2012.
Muotoilu- ja suunnittelutöitä: Vakio-kello (Issey Miyake, 2003), kaiutin 6040A (Genelec, 2002), grillivälinesetti (Hackman, 2000), K-tuoli (Woodnotes, 2004), Maja (Maja Hotel, Kioto 2019), Still/Life – Tapio Wirkkala Retrospective -näyttely (Korundi, Rovaniemi 2015).
Villa Tildassa vanhaa näkyvissä on enää keskimmäinen osa talosta. Uusi lasiterassi korvasi vanhan sisäänkäynnin ja sen vastakkaiselle puolelle saatiin kahteen kerrokseen lisää asuintilaa mansardikaton alle. Lyhtyikkunat ovat sympaattinen lisäys, vaikka ne näyttävät siltä kuin olisivat olleet paikoillaan pidempäänkin. Lasiruutuinen ovi on kopioitu maalauksesta, joka esittää taloa, josta Villa Tildan hirsikehikon hirret ovat peräisin.
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
Elina Manninen
Laiskemman leipurin kahvikakku valmistetaan helposta sekoitettavasta taikinasta. Oliiviöljy ja omenasose tekevät kakusta mehevän ja kostean. Kananmunat korvataan kaurajogurtilla, jolloin kakku sopii myös vegaanille.
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT