Kenen valmistajan mahtaa olla tämä valaisin? Se on 1952 valmistuneessa talossa Lahdessa ja luultavasti ollut katossa 50-luvulta asti. Kuvut ovat valkoista lasia, metalliosat kullanväristä messinkiä. Kattoa vasten oleva kupu on niin tiukasti kiinni, etten tohdi sitä irrottaa.
Huippulaatuisen kattovalaisimen historia vie vuonna 1952 valmistuneeseen taloon Lahdessa. Puntaroin valmistajana sekä Ornoa että Taito Oy:tä juuri ennen Idman-fuusiota. Kallistuin lopulta Ornoon ja Lisa Johansson-Papeen, jonka valaisimia hankittiin 1950-luvuilla useisiin Lahden seudun julkisiin rakennuksiin, esimerkiksi Lahden seurahuoneelle ja Heinolan reumasairaalaan. Myös harkitun tarkoituksenmukainen ja toimiva muotoilu kuuluvat Johansson-Papen tyyliin. Messingin ja opaalilasin hienostuneen yhdistelmän kruunaavat osittain avoimeksi taipuvat kuupat. Muita taidokkaita yksityiskohtia ovat varjostimien kiinnitys ja messinkiputkien koristama kattokuppi. Siitä saattaisi löytyä valmistajan merkintä. Koska valaisinta on luultavasti tehty vain rajallinen sarja ja designlamppujen kauppa käy kuumana, annan kauniin 1950-lukulaisen vakuutusarvoksi 3 500 e. (Tuija Peltomaa)
Jani Laukkanen
Keittiö on kodin sydän, vaikka Oona toteaa sen olevan tiloista epäkäytännöllisin. Pienien muutostöiden ansiosta se on saatu kuitenkin toimivaksi. Avoimen ikkuna-aukon kautta myös kokin on mahdollisuus keskustella ruokapöydän ääressä olevien kanssa.
Keittiön klaffipöytä ja tuolit on keräilty yksittäin Tori.fistä. Keittiön seinät Ninni rappasi savella puukuitulevyn päälle ja maalasi ne itse tekemällään savimaalilla. Sisäeteiseen johtava ovi on kuin taideteos useine vanhoine maalipintoineen ja rosoineen.
Järvinäkymä Saimaalle ei lakkaa ihastuttamasta. Ikkunasta pilkottaa 40-luvulla rakennettu rantamaja, joka kuuluu Janin suvulle. Heidi ja Jani remontoivat majan viitisen vuotta sitten, ja käyttävät sitä kesäisin. Rakennuksessa on sauna, josta pääsee pulahtamaan Saimaan aaltoihin. Puinen sohva on löytö Romuritarista. Kukkahylly löytyi kirpputorilta.
Asunnon jokaisesta ikkunasta on kaunis, vehreä näkymä, vaikka tontti on pieni ja alue tiiviisti rakennettu. Talo on suunniteltu niin, ettei se ole akvaariomainen, vaikka ikkunat ovat suuret. Piha on jouduttu aitaamaan tarkasti koirien vuoksi. Etenkin toyvillakoira Milli on niin pienikokoinen, että se sujahtaa karkuun kapeistakin raoista.
Kori roikkuu ovistopparina, ettei ovenkahva osu herkkään saviseinään. Pullokorin paikka on pöydän alla.
Keittiö on kodin sydän, vaikka Oona toteaa sen olevan tiloista epäkäytännöllisin. Pienien muutostöiden ansiosta se on saatu kuitenkin toimivaksi. Avoimen ikkuna-aukon kautta myös kokin on mahdollisuus keskustella ruokapöydän ääressä olevien kanssa.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT