ACTION STORIES -teos koostuu lukuisista lasilangoista. Se on kuin action paintingia lasista.
ANTTI KAIJALAINEN KUVAT MARJAANA MALKAMÄKI ja markku salon arkisto
Nuutajärveä kutsutaan suomalaisen lasin kodiksi. Siellä on myös taiteilija ja muotoilija Markku Salon koti. Hän asuu yhdessä vaimonsa, tietokirjailija ja toimittaja Marja-Leena Salon kanssa suuressa punaisessa hirsitalossa keskellä Lasikylää.
Salon pariskunta tunnetaan aktiivisena Nuutajärven Lasikylän puolestapuhujana. Markku ja Marja-Leena Salo ovat kunnostaneet Nuutajärvellä kodikseen vanhan puutalon, Lasaretin.
Arkkitehtuuriltaan nikkarihenkinen talo on toiminut lasitehtaan työntekijöiden asuntona ja 1800-luvulla lasitehtaan sairaalana. Siksi talo tunnetaan Lasarettina. Salot remontoivat talon kodikseenMuseoviraston ohjeiden mukaan.
Inspiroiva työhuone
Heti kotitalon pihalla seisoo Markku Salon ylpeyden aihe, viime vuonna työhuoneeksi ja galleriaksi valmistunut hallirakennus. Se on Markku Salon suunnittelema ja pääosin myös rakentama.
Tilava työpaja erilaisine koneineen ja kaasupulloineen tuo mieleen metalliverstaan. Pian hyllyiltä hahmottuu tutunnäköisiä lasikappaleita.
– Ne ovat aihioita, joista rakennan eri tekniikoilla teoksiani. En puhalla itse, mutta kylmäkäsittelen töitäni hiomalla ja hiekkapuhaltamalla, Markku Salo selventää.
Eräässä työpisteessä Salo valaa pronssia, joka on hänelle tuore materiaalivaltaus. Täällä on syntynyt muun muassa Pirkanmaan liiton vuosipalkintona jaettava Valkohäntä-veistos. Viime vuonna palkinto myönnettiin rock-yhtye Popedalle.
Markku Salolle lasi on materiaali muiden joukossa. ”Tärkeintä on ilmaisu, mutta materiaalikin on hallittava".
Hallin toinen osa eli galleria esittelee Markku Salon muotoilua ja taidetta. Näkymä avautuu täydellisen inspiroivana värien, muotojen, rakenteiden, oivallusten ja huumorin rikkaana kudelmana.
Toiminnallista maalaamista
Huomio kiinnittyy suureen ja värikkääseen taideteokseen seinällä. Tämä Action Stories -sarjan teos koostuu lukuisista erivärisistä lasilangoista. Se on kuin lasista tehtyä action paintingia eli toiminnallista maalaamista. Hurja työ pakottaa katsomaan ja ihmettelemään sitä läheltä, kaukaa ja eri kulmista.
Lasi on Markku Salolle materiaali muiden joukossa.
– Tärkeintä on ilmaisu. Materiaali on kuitenkin hallittava niin muotoilussa kuin taiteen tekemisessä. Lasissa on paljon hyviä ominaisuuksia kuten läpinäkyvyys, Salo korostaa.
Nautilus-sarja vuodelta 1983 oli Markku Salon ensimmäisiä lasistosuunnitelmia Nuutajärvellä.
Se tosiasia, että valo tulee lasin värin läpi, luo esineisiin aivan omanlaisensa laadun. Se on erilaista kuin esimerkiksi öljymaalauksissa, joissa valo heijastuu väripinnasta.Salo ei ole koskaan tuntenut omakseen Kaj Franckin ihannetta koristeiden tarpeettomuudesta, vaan tuntee enemmän sukulaisuutta Oiva Toikkaan. Toikka kuvaili itseään kurittomaksi koloristiksi ja visuaaliseksi liruttelijaksi.
Salorasta Nuutajärvelle
Lapsuuden haaveena oli kuvataiteilijan ammatti. Hän kuitenkin huomasi, että hänellä on enemmän taipumuksia kuvanveistoon kuin kaksiulotteiseen ilmaisuun. Tie johti lopulta Taideteollisen korkeakoulun teollisen muotoilun linjalle. Valmistuttuaan teolliseksi muotoilijaksi vuonna 1979 hänet palkattiin elektroniikkayritys Saloran muotoiluosastolle. Markku Salo suunnitteli muun muassahifi-laitteita ja televisioita, mutta mieli veti vapaampaan muotoiluun. Se toteutui, kun hänelle avautui paikka Nuutajärven lasitehtaan muotoilijana vuonna 1983.
Klassikoksi muodostuneiden Diva-sarjan lasien malja puhalletaan verkkomuottiin. Lasit kestävät astianpesukoneen.
Ensimmäisiä sarjatöitä olivat Nautilus-lasisto ja maljakoista tunnettu Cumulus-sarja vuonna 1983. Sen jälkeen syntyi mittava määrä käyttö- ja uniikkilasia esimerkiksi taiteellisestivirittyneeseen ja kunnianhimoiseen Pro Arte -sarjaan.
Nykyään Nuutajärvellä ei ole omia muotoilijoita. Nuutajärven Lasikylä elää kuitenkin yhä elinvoimaisena siellä työskentelevien ja asuvien lasintekijöiden, taidekäsityöläisten ja muotoilijoiden ansiosta. Markku Salo perusti vuonna 1991 Nuutajärvelle oman, muotoiluun ja graafiseen suunnitteluun keskittyneen Muotohuone Oy -yrityksen. Markku ja Marja-Leena Salo tunnetaan myös aktiivisina Nuutajärven Lasikylän puolestapuhujina.
Samppanjan kuohuja
Taide on parikymmentä vuotta ollut Salon tekemisissä etusijalla, mutta ei hän ole muotoiluakaan hylännyt. Tunnetuimpiin sarjatöihin kuuluu jo klassikoksi muodostunut Diiva-sarja. Tämä persoonallinen lasisarja syntyi, kun Saloa pyydettiin suunnittelemaan kuohuviinilasi vuonna 2005 pidettyyn samppanja-aiheiseen näyttelyyn. Myöhemmin se laajentui kokonaiseksi lasistoksi. Lasit tunnistaa verkkomaisesta pinnasta.
– Sarjan nimi tuli siitä, kun kuvittelin, että diiva voisi seisoa jotenkin samaan tapaan kuin samppanjalasi, Markku Salo avaa.
Tuoreimpiin sarjatöihin kuuluvat hauskat ja värikkäät Shiba-lasikoirat (kuvassa yllä), jotka syntyivät syksyllä 2023. Koira-aihe on kulkenut Markku Salon matkassa jo 1990-luvulta. Koiran muotoisia karahveja, viina-koiria, puhallettiin Nuutajärvellä jo 1800-luvulla. Lasin tekemisen perinteet siis jatkuvat Lasikylässä.
Juttu on lyhennetty. Alkuperäinen teksti on julkaistu numerossa 1/2024.
Taiteilija ja muotoilija
MARKKU SALO syntyi Nokialla vuonna 1954.
VALMISTUI kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 1974 ja teolliseksi muotoilijaksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1979.
TYÖSKENTELI Salora Oy:ssä elektroniikkalaitteiden muotoilijana ja muotoiluosaston päällikkönä vuosina 1979–1983.
TOIMI Nuutajärven lasitehtaalla käyttö- ja uniikkilasin muotoilijana sekä teki graafista ja näyttelysuunnittelua vuosina 1983–1991.
LÄPIMURTO Nuutajärven muotoilijana Nautilus-lasisto vuonna 1983.
DEBYTOI taiteilijana yksityisnäyttelyssä
Galleria Brondassa Helsingissä vuonna 1987. Lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyjä Suomessa ja ulkomailla.
PERUSTI oman muotoiluun ja graafiseen suunnitteluun keskittyneen Muotohuone Oy -yrityksen Nuutajärvelle vuonna 1991.
SUUNNITELLUT freelancerina muun muassa Lundialle, Aarikalle ja Iittalalle.
PALKINNOT 1. palkinto Philips-valaisinsuunnittelukilpailussa vuonna 1981, Valtion taideteollisuuspalkinto vuonna 1989, Georg Jensen -palkinto vuonna 1990 ja
Kaj Franck -palkinto vuonna 2015.
HARRASTAA purjehtimista. ”On erityisen sykähdyttävä hetki, kun on päässyt veneellä merelle ja voi vetää purjeet ylös. Moottorin häly loppuu ja purjeet lähtevät kuljettamaan venettä.”
Kori roikkuu ovistopparina, ettei ovenkahva osu herkkään saviseinään. Pullokorin paikka on pöydän alla.
Riitta Sourander
Asunnon jokaisesta ikkunasta on kaunis, vehreä näkymä, vaikka tontti on pieni ja alue tiiviisti rakennettu. Talo on suunniteltu niin, ettei se ole akvaariomainen, vaikka ikkunat ovat suuret. Piha on jouduttu aitaamaan tarkasti koirien vuoksi. Etenkin toyvillakoira Milli on niin pienikokoinen, että se sujahtaa karkuun kapeistakin raoista.
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
Jani Laukkanen
Keittiön klaffipöytä ja tuolit on keräilty yksittäin Tori.fistä. Keittiön seinät Ninni rappasi savella puukuitulevyn päälle ja maalasi ne itse tekemällään savimaalilla. Sisäeteiseen johtava ovi on kuin taideteos useine vanhoine maalipintoineen ja rosoineen.
Vaatimattoman näköisen kermakaalin tarina vie viime vuosituhannen alkuun, jolloin ruokaa valmistettiin erityisesti Sveitsin Alpeilla. Varhaiskaali sopii ruokaan erityisen hyvin. Kuorrutteen juustoksi kannattaa valita voimakkaan hienostunut gruyère tai comté. Ruoka maistuu sellaisenaan perunoiden tai hyvän leivän kanssa tai perinteisemmin makkaroiden lisukkeena.
Kori roikkuu ovistopparina, ettei ovenkahva osu herkkään saviseinään. Pullokorin paikka on pöydän alla.
Riitta Sourander
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT