Artikkeli
Villa Båtstadin arkkitehtuurissa näkyy läheisen taiteilijakoti Hvitträskin kansallisromantiikka.

Villa Båtstadin arkkitehtuurissa näkyy läheisen taiteilijakoti Hvitträskin kansallisromantiikka.

Mila Pent­ti Ku­vat Riit­ta Sou­ran­der

Rakas talovanhus

Vitträsk-järven rannalla seisoo ylväänä tummasta hirrestä ja graniitista rakennettu ateljeehuvila Villa Båtstad. Se muistuttaa tyyliltään läheistä Hvitträskiä. Myös talon historia pursuaa tarinoita taiteilijoista.

Vil­la Båts­tad II on sa­man su­vun omis­tuk­ses­sa jo vii­den­nes­sä su­ku­pol­ves­sa. Ny­kyi­sen omis­ta­jan eng­lan­ti­lai­nen iso­äi­ti hank­ki hu­vi­lan 1930-lu­vul­la. Hän kai­pa­si suo­ma­lai­sen mie­hen­sä ihai­le­mis­ta ka­ruis­ta saa­ris­to­mai­se­mis­ta jär­ven rau­haan. Kun hu­vi­la siir­tyi hä­nen po­jan­po­jal­leen 1990-lu­vul­la, sen kun­nos­ta­mi­ses­ta ja en­ti­söin­nis­tä tuli uu­del­le isän­näl­le oi­va tapa ren­tou­tua ja pa­e­ta työ­kii­rei­tä.

Paikallinen puuseppä teki aikanaan ateljeen pitkät puupenkit ja -pöydän.

Paikallinen puuseppä teki aikanaan ateljeen pitkät puupenkit ja -pöydän.

– Suu­rin osa ta­lon lat­ti­ois­ta oli huo­no­kun­toi­sia ja sei­nät vaa­le­an maa­lin pei­tos­sa. Nyt kaik­ki al­ku­pe­räi­set puu­lat­ti­at on en­ti­söi­ty. Ala­ker­ran sei­nis­tä löy­tyi nel­jän tai vii­den maa­li­ker­rok­sen al­ta al­ku­pe­räi­nen pu­nai­nen sävy, ny­kyi­nen isän­tä­pa­ri muis­te­lee.

Ta­lo­van­hus on kuin ra­kas, ikään­ty­vä per­heen­jä­sen. Sen oik­ku­ja ym­mär­re­tään ja kramp­pe­ja lie­vi­te­tään par­hai­den tai­to­jen mu­kaan.


Muis­tois­sa tee­het­ket

Ateljeen ikkuna avautuu koilliseen.

Ateljeen ikkuna avautuu koilliseen.

– Puo­li­so­ni on en­ti­söi­nyt huo­lel­li­ses­ti ta­lon kaik­ki huo­neet ja teh­nyt suu­rim­man osan re­mont­ti­töis­tä it­se. Re­mont­ti teh­tiin pie­tee­til­lä, sil­lä em­me ha­lun­neet luo­pua hu­vi­las­ta. Se on per­heem­me lo­ma­ko­ti, jos­sa olem­me viet­tä­neet ke­säm­me ja jou­lum­me. Vil­la Båts­tad on meil­le kai­kil­le to­del­la ra­kas, ta­lon emän­tä tii­vis­tää.

Iso­äi­din yhä elä­es­sä il­ta­päi­vän tee­het­ket oli­vat tär­kei­tä. Sil­loin per­he ko­koon­tui pe­rieng­lan­ti­lai­seen ta­paan kes­kus­te­le­maan. Yh­tei­set ruo­kai­lu­het­ket hu­vi­lal­la ovat yhä per­heel­le tär­keä ri­tu­aa­li. Nii­den vä­lis­sä, jos pai­kal­la on pal­jon su­kua ja ys­tä­viä, ha­jaan­nu­taan lä­hiym­pä­ris­tön luon­toon ui­maan, mar­jas­ta­maan ja sie­nes­tä­mään. Il­lal­li­sen jäl­keen, kun lap­sen­lap­set on pan­tu nuk­ku­maan, pe­la­taan lau­ta­pe­le­jä kynt­ti­län­va­los­sa isos­sa atel­jee­sa­lis­sa.


Veh­reä puu­tar­ha

Puutarhan vehreys säestää kauniisti maanläheisissä sävyissä tunnelmoivaa taloa.

Puutarhan vehreys säestää kauniisti maanläheisissä sävyissä tunnelmoivaa taloa.

Ton­til­la si­jait­se­va kas­vi­huo­ne on ta­lon emän­nän val­ta­kun­taa. Siel­lä hän kas­vat­taa kurk­ku­ja, to­maat­te­ja ja yrt­te­jä. Hä­nen äi­tin­sä oli mai­se­ma-ark­ki­teh­ti ja isä ag­ro­no­mi, jo­ten hyö­ty­kas­vit oli­vat tut­tu­ja jo lap­suu­den­ko­dis­ta. Oma kiin­nos­tus puu­tar­han­hoi­toon he­rä­si kui­ten­kin vas­ta ai­kui­si­äl­lä.

Hu­vi­lan al­ku­pe­räi­sen puu­tar­han suun­nit­te­li ai­koi­naan ar­vos­tet­tu puu­tar­ha-ark­ki­teh­ti Paul Ols­son.

– Pi­ham­me on hie­man vil­liin­ty­nyt nois­ta ajois­ta, ta­lon emän­tä nau­rah­taa.

Kaikki takat ovat alkuperäisiä ja ahkerassa käytössä kylmällä säällä.  Ateljeen sinisen takan taottu kupariosa on myös alkuperäinen. Sen tekijä ei ole tiedossa. Kukalliset nojatuolit ovat kotimaiset, mutta ne  päällystettiin 1930-luvulla englantilaisella kankaalla.

Kaikki takat ovat alkuperäisiä ja ahkerassa käytössä kylmällä säällä. Ateljeen sinisen takan taottu kupariosa on myös alkuperäinen. Sen tekijä ei ole tiedossa. Kukalliset nojatuolit ovat kotimaiset, mutta ne päällystettiin 1930-luvulla englantilaisella kankaalla.

Vil­la Bås­ta­din omis­ta­jien ilok­si hei­dän ai­kui­set lap­sen­sa ovat kiin­nos­tu­neet ta­lon yl­lä­pi­dos­ta ja kor­jaus­töis­tä. To­den­nä­köis­tä siis on, et­tä jäl­ki­pol­vet­kin voi­vat tu­le­vai­suu­des­sa naut­tia rak­kaas­ta ke­sä­pai­kas­ta.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­tin on jul­kais­tu A&D:n nro 8/2025.

Tai­tei­li­ja­e­lä­mää

• 1800- ja 1900-lu­ku­jen vaih­tees­sa jouk­ko tai­tei­li­joi­ta ha­keu­tui ajan tyy­lin mu­kai­ses­ti ha­ke­maan ins­pi­raa­ti­o­ta luon­non rau­haan. Ee­ro Jär­ne­felt ja Pek­ka Ha­lo­nen suun­ta­si­vat Tuu­su­laan, kun tai­de­maa­la­ri Väi­nö Bloms­tedt sekä ark­ki­teh­dit Her­man Ge­sel­lius, Ar­mas Lindg­ren ja Eliel Saa­ri­nen pää­tyi­vät Vit­t­räsk-jär­ven ran­nal­le.

• En­nen atel­jee­ra­ken­nus­ta Väi­nö Bloms­tedt ra­ken­nut­ti Vit­t­räs­kiin asuin­ra­ken­nuk­sen, joka sai ni­mek­seen Vil­la Båts­tad I.

• Tont­ti­kau­pat teh­tiin 1.11.1901 maan­vil­je­li­jä Alf­red Lön­n­ber­gin kans­sa. Sa­mas­sa yh­tey­des­sä Alf­red Lön­n­berg myi naa­pu­ris­ta alu­een Ge­sel­lius–Lindg­ren–Saa­ri­nen ark­ki­teh­ti­kol­mi­kol­le.

• Vil­la Båts­tad I:n val­mis­tu­mi­sen jäl­keen atel­jee­hu­vi­lan ra­ken­ta­mi­nen al­koi. Vil­la Båts­tad I:sta ja atel­jee­hu­vi­la II:sta pi­de­tään Väi­nö Bloms­ted­tin it­sen­sä suun­nit­te­le­ma­na. Atel­jee­hu­vi­lan val­mis­tut­tua Väi­nö Bloms­tedt myi en­sim­mäi­sek­si val­mis­tu­neen hu­vi­lan ap­piu­kol­leen, pro­fes­so­ri Thi­o­dolf Sa­e­la­nil­le, joka toi­mi La­pin­lah­den sai­raa­lan yli­lää­kä­ri­nä.

• Väi­nö Bloms­tedt oli tii­viis­ti te­ke­mi­sis­sä Hvit­t­räs­kin naa­pu­ris­sa asu­van ark­ki­teh­tit­ri­on kans­sa. Hän oli mu­ka­na to­teut­ta­mas­sa Pa­rii­sin maa­il­man­näyt­te­lyn Suo­men pa­vil­jon­gin ko­ris­te­maa­lauk­sia.

• Väi­nö Bloms­tedt asui Vit­t­räs­kis­sä vuo­si­sa­dan alus­sa kes­kel­lä ak­tii­vis­ta tai­tei­li­jau­raan­sa. Tuol­loin hän kävi tiu­haan opis­ke­le­mas­sa Pa­rii­sin Acadé­mie Ju­li­a­nis­sa ja Paul Gau­gui­nin joh­dol­la. Vuon­na 1907 Väi­nö Bloms­tedt muut­ti ta­kai­sin Hel­sin­kiin. Hu­vi­las­sa on kui­ten­kin yhä muis­to­na Väi­nö Bloms­ted­tis­ta hä­nen mai­se­ma­maa­lauk­sen­sa Vit­t­räsk-jär­ves­tä.

• Väi­nö Bloms­tedt oli tai­ta­va viu­lis­ti. Hän pe­rus­ti vuon­na 1893 jou­sit­ri­on Chris­ti­an ja Jean Si­be­liuk­sen kans­sa.

• Jean Si­be­lius jat­koi vie­rai­lu­jaan Båts­ta­diin, sil­lä hu­vi­lan seu­raa­va omis­ta­ja oli tai­tei­li­ja Os­car Par­vi­ai­nen. Tä­män va­ra­kas les­ki­äi­ti hank­ki hu­vi­lan po­jal­leen. Ta­ri­na ker­too, kuin­ka Os­car Par­vi­ai­nen ma­koi­li toi­met­to­ma­na atel­jeen par­vel­la ja am­mus­ke­li koh­ti Fer­di­nan­dik­si ni­met­tyä luu­ran­koa. Väi­nö Bloms­tedt oli jät­tä­nyt sen pro­vo­soi­vas­ti roik­ku­maan ka­tos­ta.

• Os­car Par­vi­ai­sen tuo­tan­nos­ta Båts­ta­dis­sa on säi­ly­nyt maa­lauk­sia ja pii­rus­tuk­sia, jot­ka ku­vaa­a­vat per­he-elä­mää Vit­t­räsk-jär­ven ran­nal­la. Ku­vis­sa esiin­ty­vät usein tai­tei­li­jan ame­rik­ka­lais­nor­ja­lai­nen vai­mo Kris­ti­ne (o. s. Sie­wers) sekä hei­dän kol­me las­taan: Ir­me­li, Leif ja Rolf.

Läh­de: Päi­vi Hovi-Wa­sast­jer­na, Vit­t­räs­kin vil­lat: Hu­vi­la­kult­tuu­ria ja tai­tei­li­ja­e­lä­mää 1900-lu­vun alus­sa (Oma­kus­tan­ne, 2005)

SUOSITTELEMME MYÖS NÄITÄ