Villa Båtstadin arkkitehtuurissa näkyy läheisen taiteilijakoti Hvitträskin kansallisromantiikka.
Mila Pentti Kuvat Riitta Sourander
Villa Båtstad II on saman suvun omistuksessa jo viidennessä sukupolvessa. Nykyisen omistajan englantilainen isoäiti hankki huvilan 1930-luvulla. Hän kaipasi suomalaisen miehensä ihailemista karuista saaristomaisemista järven rauhaan. Kun huvila siirtyi hänen pojanpojalleen 1990-luvulla, sen kunnostamisesta ja entisöinnistä tuli uudelle isännälle oiva tapa rentoutua ja paeta työkiireitä.
Paikallinen puuseppä teki aikanaan ateljeen pitkät puupenkit ja -pöydän.
– Suurin osa talon lattioista oli huonokuntoisia ja seinät vaalean maalin peitossa. Nyt kaikki alkuperäiset puulattiat on entisöity. Alakerran seinistä löytyi neljän tai viiden maalikerroksen alta alkuperäinen punainen sävy, nykyinen isäntäpari muistelee.
Talovanhus on kuin rakas, ikääntyvä perheenjäsen. Sen oikkuja ymmärretään ja kramppeja lievitetään parhaiden taitojen mukaan.
Muistoissa teehetket
Ateljeen ikkuna avautuu koilliseen.
– Puolisoni on entisöinyt huolellisesti talon kaikki huoneet ja tehnyt suurimman osan remonttitöistä itse. Remontti tehtiin pieteetillä, sillä emme halunneet luopua huvilasta. Se on perheemme lomakoti, jossa olemme viettäneet kesämme ja joulumme. Villa Båtstad on meille kaikille todella rakas, talon emäntä tiivistää.
Isoäidin yhä eläessä iltapäivän teehetket olivat tärkeitä. Silloin perhe kokoontui perienglantilaiseen tapaan keskustelemaan. Yhteiset ruokailuhetket huvilalla ovat yhä perheelle tärkeä rituaali. Niiden välissä, jos paikalla on paljon sukua ja ystäviä, hajaannutaan lähiympäristön luontoon uimaan, marjastamaan ja sienestämään. Illallisen jälkeen, kun lapsenlapset on pantu nukkumaan, pelataan lautapelejä kynttilänvalossa isossa ateljeesalissa.
Vehreä puutarha
Puutarhan vehreys säestää kauniisti maanläheisissä sävyissä tunnelmoivaa taloa.
Tontilla sijaitseva kasvihuone on talon emännän valtakuntaa. Siellä hän kasvattaa kurkkuja, tomaatteja ja yrttejä. Hänen äitinsä oli maisema-arkkitehti ja isä agronomi, joten hyötykasvit olivat tuttuja jo lapsuudenkodista. Oma kiinnostus puutarhanhoitoon heräsi kuitenkin vasta aikuisiällä.
Huvilan alkuperäisen puutarhan suunnitteli aikoinaan arvostettu puutarha-arkkitehti Paul Olsson.
– Pihamme on hieman villiintynyt noista ajoista, talon emäntä naurahtaa.
Kaikki takat ovat alkuperäisiä ja ahkerassa käytössä kylmällä säällä. Ateljeen sinisen takan taottu kupariosa on myös alkuperäinen. Sen tekijä ei ole tiedossa. Kukalliset nojatuolit ovat kotimaiset, mutta ne päällystettiin 1930-luvulla englantilaisella kankaalla.
Villa Båstadin omistajien iloksi heidän aikuiset lapsensa ovat kiinnostuneet talon ylläpidosta ja korjaustöistä. Todennäköistä siis on, että jälkipolvetkin voivat tulevaisuudessa nauttia rakkaasta kesäpaikasta.
Juttu on lyhennetty. Alkuperäinen tekstin on julkaistu A&D:n nro 8/2025.
Taiteilijaelämää
• 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa joukko taiteilijoita hakeutui ajan tyylin mukaisesti hakemaan inspiraatiota luonnon rauhaan. Eero Järnefelt ja Pekka Halonen suuntasivat Tuusulaan, kun taidemaalari Väinö Blomstedt sekä arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen päätyivät Vitträsk-järven rannalle.
• Ennen ateljeerakennusta Väinö Blomstedt rakennutti Vitträskiin asuinrakennuksen, joka sai nimekseen Villa Båtstad I.
• Tonttikaupat tehtiin 1.11.1901 maanviljelijä Alfred Lönnbergin kanssa. Samassa yhteydessä Alfred Lönnberg myi naapurista alueen Gesellius–Lindgren–Saarinen arkkitehtikolmikolle.
• Villa Båtstad I:n valmistumisen jälkeen ateljeehuvilan rakentaminen alkoi. Villa Båtstad I:sta ja ateljeehuvila II:sta pidetään Väinö Blomstedtin itsensä suunnittelemana. Ateljeehuvilan valmistuttua Väinö Blomstedt myi ensimmäiseksi valmistuneen huvilan appiukolleen, professori Thiodolf Saelanille, joka toimi Lapinlahden sairaalan ylilääkärinä.
• Väinö Blomstedt oli tiiviisti tekemisissä Hvitträskin naapurissa asuvan arkkitehtitrion kanssa. Hän oli mukana toteuttamassa Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongin koristemaalauksia.
• Väinö Blomstedt asui Vitträskissä vuosisadan alussa keskellä aktiivista taiteilijauraansa. Tuolloin hän kävi tiuhaan opiskelemassa Pariisin Académie Julianissa ja Paul Gauguinin johdolla. Vuonna 1907 Väinö Blomstedt muutti takaisin Helsinkiin. Huvilassa on kuitenkin yhä muistona Väinö Blomstedtista hänen maisemamaalauksensa Vitträsk-järvestä.
• Väinö Blomstedt oli taitava viulisti. Hän perusti vuonna 1893 jousitrion Christian ja Jean Sibeliuksen kanssa.
• Jean Sibelius jatkoi vierailujaan Båtstadiin, sillä huvilan seuraava omistaja oli taiteilija Oscar Parviainen. Tämän varakas leskiäiti hankki huvilan pojalleen. Tarina kertoo, kuinka Oscar Parviainen makoili toimettomana ateljeen parvella ja ammuskeli kohti Ferdinandiksi nimettyä luurankoa. Väinö Blomstedt oli jättänyt sen provosoivasti roikkumaan katosta.
• Oscar Parviaisen tuotannosta Båtstadissa on säilynyt maalauksia ja piirustuksia, jotka kuvaaavat perhe-elämää Vitträsk-järven rannalla. Kuvissa esiintyvät usein taiteilijan amerikkalaisnorjalainen vaimo Kristine (o. s. Siewers) sekä heidän kolme lastaan: Irmeli, Leif ja Rolf.
Lähde: Päivi Hovi-Wasastjerna, Vitträskin villat: Huvilakulttuuria ja taiteilijaelämää 1900-luvun alussa (Omakustanne, 2005)
Tilan estetiikalla on suuri merkitys sille, miltä tila tuntuu. Kerroksellisuus ja runsaus viehättävät Tinaa. Hän nauttii siitä, kun saa yhdistettyä olemassa olevat esineet harmoniseksi kokonaisuudeksi: ”Kerralla rakennetut sisustukset eivät ole minun juttuni.” Klassisen malliset sohvat löysivät paikkansa vapaa-ajankodista. Rottinkipöytä on hankittu 1980-luvulla Bitcosta. Rintapaneelin päällä oikealla olevassa piirustuksessa on Tinan poikien synnyintalo Helsingin Eirassa.
Riitta Sourander
Ruokapöytä on ostettu Mimmin työkaverilta. Pöydän mukana tuli myös tuolit, mutta ne odottavat nyt varastossa, sillä Mimmi haluaa yhdistellä eri-ikäisiä ja -tyylisiä kalusteita. Näin kokonaisuudesta tulee kiinnostavampi. Vaatekaappi on ostettu tuttavalta, joka tyhjensi vanhaa taloa. After Eightin nuoret ovat raaputtaneet kaapista maalit. Lattia on laatoitettu Pukkilan laatoilla. Kauniisti valoa siilaava vekkivalaisin on Le Klint -vintagevalaisin.
Vuohelainen Arto
Mökin edustalla kasvaa kauniin liilana kukkiva kärhö, joka puskee esiin betonilaattojen väleistä. Kesän ajaksi Fiia virittää sille tukisiimat, joita pitkin kärhö saa kasvaa ikkunan eteen. Kasvun hillitsemiseksi Fiia leikkaa sen vuosittain alas. Puutarhakalusto on kirppislöytö.
Tärkeintä on maisema. Kesähuoneen katseenvangitsija on päätyseinän merimaisema. Iltaisin ikkunasta näkyvät Hallan sataman valot. Tumma lankkulattia ei varasta huomiota hienolta kattorakenteelta.
Tilan estetiikalla on suuri merkitys sille, miltä tila tuntuu. Kerroksellisuus ja runsaus viehättävät Tinaa. Hän nauttii siitä, kun saa yhdistettyä olemassa olevat esineet harmoniseksi kokonaisuudeksi: ”Kerralla rakennetut sisustukset eivät ole minun juttuni.” Klassisen malliset sohvat löysivät paikkansa vapaa-ajankodista. Rottinkipöytä on hankittu 1980-luvulla Bitcosta. Rintapaneelin päällä oikealla olevassa piirustuksessa on Tinan poikien synnyintalo Helsingin Eirassa.
Riitta Sourander
Ruokapöytä on ostettu Mimmin työkaverilta. Pöydän mukana tuli myös tuolit, mutta ne odottavat nyt varastossa, sillä Mimmi haluaa yhdistellä eri-ikäisiä ja -tyylisiä kalusteita. Näin kokonaisuudesta tulee kiinnostavampi. Vaatekaappi on ostettu tuttavalta, joka tyhjensi vanhaa taloa. After Eightin nuoret ovat raaputtaneet kaapista maalit. Lattia on laatoitettu Pukkilan laatoilla. Kauniisti valoa siilaava vekkivalaisin on Le Klint -vintagevalaisin.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT