Moni var­maan muis­taa mum­mo­lan put­ki­ra­di­on. Sen, jon­ka va­lin­ta­pai­nik­keet oli­vat kuin pi­a­non kos­ket­ti­met. Kuin­ka peh­meä ja miel­lyt­tä­vä ää­ni sii­tä tuli.

– Ää­ni on ra­di­ois­sa tär­ke­ää, ra­di­oi­ta ke­rää­vä Juha Lah­ti­nen ko­ros­taa.

En­sim­mäi­sen ra­di­on­sa Juha Lah­ti­nen sai lah­jak­si kum­mi­se­däl­tään 1970-lu­vun alus­sa. Se oli Asa vuo­del­ta 1956. Ra­di­on ää­reen hän­tä ve­ti­vät kuun­nel­mat. Myö­hem­min hän kiin­nos­tui niis­tä sy­väl­li­sem­min.

– Pi­dän van­ho­jen ra­di­oi­den ul­ko­a­sus­ta, mut­ta myös nii­den tek­niik­ka kiin­nos­taa mi­nua pal­jon, Juha Lah­ti­nen sa­noo.

Put­ket kuu­mi­na

Van­ho­jen ra­di­oi­den kes­kei­nen osa on ra­di­o­put­ki. Tämä lasi­nen put­ki toi­mii vah­vis­ti­me­na, ja juu­ri se an­taa mum­mo­lan­kin ra­di­oon sen hie­man hy­ri­se­vän ja läm­pi­män ää­ni­maa­il­man. Put­ken toi­min­ta pe­rus­tuu elekt­ro­nien liik­ku­mi­seen tyh­ji­ös­sä. Put­kien on­gel­mi­na ovat nii­den vaa­ti­ma suu­ri jän­ni­te ja läm­pe­ne­mi­nen. Put­ki­ra­di­ot al­koi­vat­kin väis­tyä 1960-lu­vul­la, kun tran­sis­to­ri­ra­di­ot yleis­tyi­vät.

Saksalainen Loewe OE333 -radio on vuosilta 1926–1928. Se oli historiallinen laite, sillä siinä kolme putkea oli integroitu yhteen. Koko radio oli siis yhdessä putkessa. Putki toimii radiossa vahvistimena

Juha Lah­ti­nen ker­too os­ta­van­sa ra­di­oi­ta kirp­pu­to­reil­ta, huu­to­kau­pois­ta ja toi­sil­ta ke­räi­li­jöil­tä. Har­ras­tus on laa­jen­tu­nut myös näyt­te­lyi­den pi­tä­mi­seen. Hä­nen ra­di­oi­taan on ol­lut esil­lä näyt­te­lyis­sä muun mu­as­sa Es­poon mu­se­os­sa ja Gårds­kul­lan maa­ta­lous­mu­se­os­sa Siun­ti­os­sa.

– Olen pyr­ki­nyt pi­tä­mään ra­di­o­näyt­te­lyi­tä, jot­ka pu­hut­te­le­vat kä­vi­jöi­tä. Mi­nus­ta on myös kiva ju­tel­la kä­vi­jöi­den kans­sa ja muis­tel­la van­ho­ja ai­ko­ja. Ra­di­oi­hin liit­tyy pal­jon nos­tal­gi­aa.

Tyy­lit nä­ky­vil­lä

Ra­di­ot ovat es­poo­lai­ses­sa ko­dis­sa har­vi­nai­sen kau­niis­ti esil­lä.

– Minä en ke­rää ra­di­oi­ta, se on puh­taas­ti Ju­han har­ras­tus, mut­ta osal­lis­tun sii­hen ot­ta­mal­la ra­di­ot osak­si ko­tim­me si­sus­tus­ta, An­nuk­ka Lah­ti­nen sel­ven­tää.

Pehmeälinjainen Bambi oli Salossa toimineen Salora-yrityksen ensimmäinen transistoreilla toiminut matkaradio. Se tuli tuotantoon vuonna 1959. Radiota mainostettin kevyenä, kauniina ja kestävänä.

– Olen kiin­nos­tu­nut de­sig­nis­ta ja kiin­ni­tän ra­di­ois­sa­kin huo­mi­o­ni nii­den muo­toi­luun. Pi­dän var­sin­kin 1930-lu­vun Bau­haus-tyy­li­sis­tä ja 1960-lu­vun de­sign­ra­di­ois­ta.

Brittiläisessä 1930-luvun Ekco AC76 -radiossa näkyvät art decon tyylipiirteet. Kuoren materiaali on tuolloin muodissa ollut bakeliitti.

Sen jäl­keen, kun ra­di­ot yleis­tyä ko­deis­sa, ne muut­tui­vat sa­lon­ki­kel­poi­sik­si. Ra­di­ois­ta tuli ko­tien tär­kei­tä ka­lus­tei­ta, jois­sa nä­kyi­vät eri ai­ko­jen muo­ti­vir­tauk­set. Lah­tis­ten ko­dis­sa ra­di­oi­den tyy­lit ker­to­vat 1920-lu­vun klas­sis­mis­ta, 1930-lu­vun art de­cos­ta ja funk­ti­o­na­lis­mis­ta, 1950-lu­vun har­mo­ni­as­ta ja peh­meis­tä muo­dois­ta sekä 1960-lu­vun mi­ni­ma­lis­mis­ta.

Kuin osa­ke­mark­ki­noil­la

Tek­niik­kaan ja kult­tuu­riin liit­ty­vän his­to­ri­al­li­sen ar­von li­säk­si ra­di­oil­la on myös ra­hal­lis­ta mer­ki­tys­tä. Lah­ti­sen mu­kaan an­tiik­ki­ra­di­oi­den ke­räi­lyä voi ver­ra­ta osa­ke­mark­ki­noi­hin. Vä­lil­lä nii­den hin­nat nou­se­vat, vä­lil­lä las­ke­vat.

Saksalainen Loewe EB100 -radio on noin vuodelta 1930. Laitteesta voi nähdä, kuinka radiot kehittyivät osaksi kodin sisustusta. Kaiuttimien kankaita ei kannata pyyhkiä millään märällä. Pölyt voi puhdistaa pölyhuiskulla

– Pi­dän ra­di­oi­ta si­joi­tuk­si­na. Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten an­tiik­ki­ra­di­oi­den hin­nat oli­vat kor­ke­al­la, mut­ta nyt ne ovat tul­leet alas. Toi­saal­ta on ole­mas­sa iki­suo­sik­ke­ja, joi­hin hin­ta­hei­lah­te­lut ei­vät pal­jon vai­ku­ta.

Tänä päi­vä­nä ky­sy­tyim­piä ovat de­sign­ra­di­ot, ku­ten sak­sa­lai­sen Brau­nin mal­li Klein­su­per SK2, jon­ka Ar­tur Braun ja Fritz Eich­ler suun­nit­te­li­vat vuon­na 1955.

Ke­räil­ty­jä ovat myös so­ti­las­ra­di­ot, ku­ten kyy­ne­leek­si kut­sut­tu suo­ma­lai­nen le­gen­daa­ri­nen kau­ko­par­ti­o­ra­dio.

– Ne ei­vät ole ko­vin es­teet­ti­siä, mut­ta ke­räi­li­jät käy­vät niis­tä ko­vaa kil­pai­lua. Kyy­ne­leen hin­ta ki­pu­aa huu­to­kau­pas­sa hel­pos­ti 1 000–2 000 eu­roon ja yli­kin.

Lah­ti­sen ko­ko­el­mis­sa on nyt noin sata ra­di­o­ta.

Annukka ja Juha Lahtisen kodissa vanhat radiot ovat kaunis ja luonteva osa sisustusta.

– Se al­kaa ol­la mak­si­mi­mää­rä, kun huo­mi­oi ko­din ti­lat. On ter­vet­tä myös myy­dä ra­di­oi­ta, jot­ta voi ja­los­taa ko­ko­el­man oman nä­köi­sek­seen, Juha Lah­ti­nen huo­maut­taa.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 7/2022.