Henry Ericsson suunnitteli Paavalinkirkon alttarille seitsemän hopeista kynttilänjalkaa. Ne ovat jatkuvasti kirkkokansan katseltavina – toisin kuin harvinaisten hetkien ehtoollisvälineet.
Juhani Tolvanen Kuvat Fabian Björk
Kun piispa tulee vierailulle tai seurakunnalla on jokin suuri juhla, suntio Ritva Linnajärvi tai joku hänen kollegoistaan menee Paavalinkirkon kassakaappiholviin ja nostaa esiin Paavalinkirkon suurimmat maalliset aarteet: taiteilija Henry Ericssonin muotoilemat ehtoollisvälineet.
Paavalinkirkon puisen krusifiksin teki Jalasjärveltä lähtöisin ollut kuvanveistäjä Elias Ilkka. Kynttilänjalat ovat Henry Ericssonin muotoilemat. Kirkon peruskorjauksessa vuosina 2003–2004 Greta Skogsterin vuonna 1931 suunnittelemat tekstiilit tekivät tilaa tekstiilitaiteilija Helena Vaarin myöhemmin suunnitelluille tekstiileille.
– Näin tapahtuu muutaman kerran vuodessa, Paavalin seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra Jorma Parviainen kertoo.
Kunniaa Espanjassa
Hopeisten ehtoollisvälineiden matka Pitkänsillan pohjoispuolelle on ollut pitkä, sillä ne ovat tulleet Vallillaan Barcelonan kautta.
Suomalaisen 1920-luvun muotoilun ykkösnimiin kuulunut Henry Ericsson oli alusta asti mukana 1929–1930 pidetyn Barcelonan maailmannäyttelyn Suomen osaston suunnittelussa. Näyttelyssä Suomen osasto esitteli maatamme modernina eurooppalaisena valtiona ja korosti taideteollisuutta. Suomi sai Barcelonassa 11 Grand Prix -palkintoa.
Bertel Liljequistin vuonna 1929 suunnittelema punatiilinen Vallilan kirkko, joka sai valmistuttuaan vuonna 1931 nimensä apostoli Paavalin mukaan.
Henry Ericssonin Barcelonaa varten suunnittelemia esineitä olivat ehtoollisvälineiden lisäksi Barcelona-pokaali, joka oli Suomen kaupunkiliiton lahja Barcelonalle, sekä kunnialahja eli suuri kannellinen lasimalja kuningas Alfonso XIII:lle. Espanjan kuningatar Victoria Eugenielle annettiin Karhulan kristallimaljakko. Myös kuningas sai karhunkaatoaiheisen hopeamaljan.
Ericssonin Barcelonan maailmannäyttelyyn suunnittelemaan ehtoollishannuun on kuvattu kaksi kohtausta Jeesuksen kärsimyksistä.
– Muut esineet jäivät Espanjaan, mutta ehtoollisvälineet siirrettiin Suomeen. Täällä alettiin sitten miettiä niille sijoituspaikkaa, Parviainen valottaa.
Vallilaan oli valmistunut 1931 Bertel Liljequistin suunnittelema punatiilinen Paavalinkirkko, johon ehtoollisvälineet sijoitettiin. Niin Henry Ericssonin taide pääsi Gunnar Finnen, Antti Salmenlinnan ja Greta Skogsterin art deco -henkisten teosten seuraan.
Hopeat kirkkokansan nähtävillä
Henry Ericssonin muotoilema ehtoolliskalusto on Taito Oy:n (1918–1953) valmistama. Yritys tunnetaan erityisesti sen taiteellisen johtajan Paavo Tynellin valaisimista ja kynttilänjaloista.
Ericssonon ehtoolliskalustoon kuuluvan leipärasian kuusi kuvaa keskittyvät ehtoollisen asettamiseen.
Paavalinkirkon seitsemän hopeista kynttilänjalkaa ovat myös Henry Ericssonin suunnittelemat, ja ne ovat kaiken aikaa kirkkokansan ihailtavissa.
– Ehtoollisessa on aina jotain erityistä. Siinä on aina mukana enemmän kuin vain sanoja, Paavalin seurakunnan nykyinen kirkkoherra Kari Kanala arvioi.
– Alttari on idässä. Kun se kylpee sisään tulevassa valossa messun aikana, kyse ei ole tavallisesta tapahtumasta, vaan jostakin ainutlaatuisesta.
Juttu on lyhennetty. Alkuperäinen teksti on julkaistu A&D:n numerossa 8/2022.
Ehtoollismaljan jalkaosassa kuvataan ensimmäisen ehtoollisen jälkeisiä tapahtumia.
Pyhää muotoilua
Ehtoollinen on pyhä toimitus: muistoateria, jossa leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Sen jakamiseen kuuluvat ehtoollisvälineet ovat pateeni eli ehtoollisleipälautanen, kalkki eli ehtoollismalja,
leipärasia leipien säilytykseen ja viinikannu viinin säilytykseen.
Aluksi ehtoollisastiat olivat kuparia, pronssia tai tinaa. Myöhemmin niitä alettiin valmistaa jalometalleista. Nykyään ne voivat olla keramiikasta tai useimmin teräksestä tehtyjä. Ehtoollisvälineitä tilattiin suomalaisilta muotoilijoita erityisesti 1910–1930-luvulla ja 1950–1970-luvulla. Viimeinen merkittäviä määriä ehtoollisvälineitä suunnitellut muotoilija oli Bertel Gardberg.
Aikaisemmin ehtoollinen jaettiin yhteismaljasta, jonka reunan pappi pyyhki liinalla puhtaaksi. Sitten siirryttiin yksittäispikareihin, jotka ovat terästä, hopeaa tai jotain muuta arvokasta materiaalia. Nykyään jokaiselle ehtoollisvieraalle varataan oma, erillinen pikarinsa, josta hän nauttii ehtoollisen. Sen jälkeen pikarit pestään.
Aikansa supertähti
Henry Ericsson syntyi vuonna 1898 Mikkelissä.
Hän oli 1920-luvun suomalaisen muotoilun supertähti, joka hallitsi materiaaleina niin lasin kuin hopeankin. Hän oli myös taitava graafikko, taidemaalari, lasimaalari, sisustussuunnittelija ja arkkitehti.
Ericssonin ura kesti vain 14 vuotta, sillä hän menehtyi vuonna 1933 liikenneonnettomuudessa.
Henry Ericssonin töitä voi nähdä Paavalinkirkon ohella muun muassa Töölön kirkossa, Designmuseossa ja Suomen Lasimuseossa. Kansallisgalleriassa on hänen grafiikkaansa sekä maalauksia. Helsingin Kulosaaressa, osoitteessa Hopeasalmentie 9, sijaitsee hänen perheelleen piirtämänsä talo.
Tärkeintä on maisema. Kesähuoneen katseenvangitsija on päätyseinän merimaisema. Iltaisin ikkunasta näkyvät Hallan sataman valot. Tumma lankkulattia ei varasta huomiota hienolta kattorakenteelta.
Asunnon jokaisesta ikkunasta on kaunis, vehreä näkymä, vaikka tontti on pieni ja alue tiiviisti rakennettu. Talo on suunniteltu niin, ettei se ole akvaariomainen, vaikka ikkunat ovat suuret. Piha on jouduttu aitaamaan tarkasti koirien vuoksi. Etenkin toyvillakoira Milli on niin pienikokoinen, että se sujahtaa karkuun kapeistakin raoista.
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT