Artikkeli
Henry Ericsson suunnitteli Paavalinkirkon alttarille seitsemän hopeista kynttilänjalkaa. Ne ovat jatkuvasti kirkkokansan katseltavina – toisin kuin harvinaisten hetkien ehtoollisvälineet.

Henry Ericsson suunnitteli Paavalinkirkon alttarille seitsemän hopeista kynttilänjalkaa. Ne ovat jatkuvasti kirkkokansan katseltavina – toisin kuin harvinaisten hetkien ehtoollisvälineet.

Ju­ha­ni Tol­va­nen Ku­vat Fa­bi­an Björk

Paavalinkirkko yllättää moderneilla aarteillaan

Helsinkiläinen työläis­kau­pun­ginosa kätkee suomalaisen muotoilun aarteen:Henry Ericssonin suunnittelemat ehtool­lis­vä­lineet.

Kun piis­pa tu­lee vie­rai­lul­le tai seu­ra­kun­nal­la on jo­kin suu­ri juh­la, sun­tio Rit­va Lin­na­jär­vi tai joku hä­nen kol­le­gois­taan me­nee Paa­va­lin­kir­kon kas­sa­kaap­pi­hol­viin ja nos­taa esiin Paa­va­lin­kir­kon suu­rim­mat maal­li­set aar­teet: tai­tei­li­ja Hen­ry Erics­so­nin muo­toi­le­mat eh­tool­lis­vä­li­neet.

Paavalinkirkon puisen krusifiksin teki Jalasjärveltä lähtöisin ollut kuvanveistäjä Elias Ilkka. Kynttilänjalat ovat Henry Ericssonin muotoilemat. Kirkon peruskorjauksessa vuosina 2003–2004 Greta Skogsterin vuonna 1931 suunnittelemat tekstiilit tekivät tilaa tekstiilitaiteilija Helena Vaarin myöhemmin suunnitelluille tekstiileille.

Paavalinkirkon puisen krusifiksin teki Jalasjärveltä lähtöisin ollut kuvanveistäjä Elias Ilkka. Kynttilänjalat ovat Henry Ericssonin muotoilemat. Kirkon peruskorjauksessa vuosina 2003–2004 Greta Skogsterin vuonna 1931 suunnittelemat tekstiilit tekivät tilaa tekstiilitaiteilija Helena Vaarin myöhemmin suunnitelluille tekstiileille.

– Näin ta­pah­tuu muu­ta­man ker­ran vuo­des­sa, Paa­va­lin seu­ra­kun­nan eläk­keel­lä ole­va kirk­ko­her­ra Jor­ma Par­vi­ai­nen ker­too.


Kun­ni­aa Es­pan­jas­sa

Ho­peis­ten eh­tool­lis­vä­li­nei­den mat­ka Pit­kän­sil­lan poh­jois­puo­lel­le on ol­lut pit­kä, sil­lä ne ovat tul­leet Val­lil­laan Bar­ce­lo­nan kaut­ta.

Suo­ma­lai­sen 1920-lu­vun muo­toi­lun yk­kösni­miin kuu­lu­nut Hen­ry Erics­son oli alus­ta as­ti mu­ka­na 1929–1930 pi­de­tyn Bar­ce­lo­nan maa­il­man­näyt­te­lyn Suo­men osas­ton suun­nit­te­lus­sa. Näyt­te­lys­sä Suo­men osas­to esit­te­li maa­tam­me mo­der­ni­na eu­roop­pa­lai­se­na val­ti­o­na ja ko­ros­ti tai­de­te­ol­li­suut­ta. Suo­mi sai Bar­ce­lo­nas­sa 11 Grand Prix -pal­kin­toa.

Bertel Liljequistin vuonna 1929 suunnittelema punatiilinen Vallilan kirkko, joka sai valmistuttuaan vuonna 1931 nimensä apostoli Paavalin mukaan.

Bertel Liljequistin vuonna 1929 suunnittelema punatiilinen Vallilan kirkko, joka sai valmistuttuaan vuonna 1931 nimensä apostoli Paavalin mukaan.

Hen­ry Erics­so­nin Bar­ce­lo­naa var­ten suun­nit­te­le­mia esi­nei­tä oli­vat eh­tool­lis­vä­li­nei­den li­säk­si Bar­ce­lo­na-po­kaa­li, joka oli Suo­men kau­pun­ki­lii­ton lah­ja Bar­ce­lo­nal­le, sekä kun­ni­a­lah­ja eli suu­ri kan­nel­li­nen la­si­mal­ja ku­nin­gas Al­fon­so XIII:lle. Es­pan­jan ku­nin­ga­tar Vic­to­ria Eu­ge­niel­le an­net­tiin Kar­hu­lan kris­tal­li­mal­jak­ko. Myös ku­nin­gas sai kar­hun­kaa­to­ai­hei­sen ho­pe­a­mal­jan.

Ericssonin Barcelonan maailmannäyttelyyn suunnittelemaan ehtoollishannuun on kuvattu kaksi kohtausta Jeesuksen kärsimyksistä.

Ericssonin Barcelonan maailmannäyttelyyn suunnittelemaan ehtoollishannuun on kuvattu kaksi kohtausta Jeesuksen kärsimyksistä.

– Muut esi­neet jäi­vät Es­pan­jaan, mut­ta eh­tool­lis­vä­li­neet siir­ret­tiin Suo­meen. Tääl­lä alet­tiin sit­ten miet­tiä niil­le si­joi­tus­paik­kaa, Par­vi­ai­nen va­lot­taa.

Val­li­laan oli val­mis­tu­nut 1931 Ber­tel Lil­je­quis­tin suun­nit­te­le­ma pu­na­tii­li­nen Paa­va­lin­kirk­ko, johon eh­tool­lis­vä­li­neet si­joi­tet­tiin. Niin Hen­ry Erics­so­nin tai­de pää­si Gun­nar Fin­nen, Ant­ti Sal­men­lin­nan ja Greta Skogs­te­rin art deco -hen­kis­ten te­os­ten seu­raan.


Ho­pe­at kirk­ko­kan­san näh­tä­vil­lä

Hen­ry Erics­so­nin muo­toi­le­ma eh­tool­lis­ka­lus­to on Tai­to Oy:n (1918–1953) val­mis­ta­ma. Yri­tys tun­ne­taan eri­tyi­ses­ti sen tai­teel­li­sen joh­ta­jan Paa­vo Ty­nel­lin va­lai­si­mis­ta ja kynt­ti­län­ja­lois­ta.

Ericssonon ehtoolliskalustoon kuuluvan leipärasian kuusi kuvaa keskittyvät ehtoollisen asettamiseen.

Ericssonon ehtoolliskalustoon kuuluvan leipärasian kuusi kuvaa keskittyvät ehtoollisen asettamiseen.

Paa­va­lin­kir­kon seit­se­män ho­peis­ta kynt­ti­län­jal­kaa ovat myös Hen­ry Erics­so­nin suun­nit­te­le­mat, ja ne ovat kai­ken ai­kaa kirk­ko­kan­san ihail­ta­vis­sa.

– Eh­tool­li­ses­sa on ai­na jo­tain eri­tyis­tä. Sii­nä on ai­na mu­ka­na enem­män kuin vain sa­no­ja, Paa­va­lin seu­ra­kun­nan ny­kyi­nen kirk­ko­her­ra Kari Ka­na­la ar­vi­oi.

– Alt­ta­ri on idäs­sä. Kun se kyl­pee si­sään tu­le­vas­sa va­los­sa mes­sun ai­ka­na, kyse ei ole ta­val­li­ses­ta ta­pah­tu­mas­ta, vaan jos­ta­kin ai­nut­laa­tui­ses­ta.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu A&D:n nu­me­ros­sa 8/2022.

Ehtoollismaljan jalkaosassa kuvataan ensimmäisen ehtoollisen jälkeisiä tapahtumia.

Ehtoollismaljan jalkaosassa kuvataan ensimmäisen ehtoollisen jälkeisiä tapahtumia.

Py­hää muo­toi­lua

Eh­tool­li­nen on pyhä toi­mi­tus: muis­to­a­te­ria, jos­sa lei­pä ja vii­ni muut­tu­vat Kris­tuk­sen ruu­miik­si ja ve­rek­si. Sen ja­ka­mi­seen kuu­lu­vat eh­tool­lis­vä­li­neet ovat pa­tee­ni eli eh­tool­lis­lei­pä­lau­ta­nen, kalk­ki eli eh­tool­lis­mal­ja,
lei­pä­ra­sia lei­pien säi­ly­tyk­seen ja vii­ni­kan­nu vii­nin säi­ly­tyk­seen.

Aluk­si eh­tool­li­sas­ti­at oli­vat ku­pa­ria, prons­sia tai ti­naa. Myö­hem­min nii­tä alet­tiin val­mis­taa jalo­me­tal­leis­ta. Ny­ky­ään ne voi­vat ol­la ke­ra­mii­kas­ta tai useim­min te­räk­ses­tä teh­ty­jä. Eh­tool­lis­vä­li­nei­tä ti­lat­tiin suo­ma­lai­sil­ta muo­toi­li­joi­ta eri­tyi­ses­ti 1910–1930-lu­vul­la ja 1950–1970-lu­vul­la. Vii­mei­nen mer­kit­tä­viä mää­riä eh­tool­lis­vä­li­nei­tä suun­ni­tel­lut muo­toi­li­ja oli Ber­tel Gard­berg.

Ai­kai­sem­min eh­tool­li­nen ja­et­tiin yh­teis­mal­jas­ta, jon­ka reu­nan pap­pi pyyh­ki lii­nal­la puh­taak­si. Sit­ten siir­ryt­tiin yk­sit­täis­pi­ka­rei­hin, jot­ka ovat te­räs­tä, ho­pe­aa tai jo­tain muu­ta ar­vo­kas­ta ma­te­ri­aa­lia. Ny­ky­ään jo­kai­sel­le eh­tool­lis­vie­raal­le va­ra­taan oma, eril­li­nen pi­ka­rin­sa, jos­ta hän naut­tii eh­tool­li­sen. Sen jäl­keen pi­ka­rit pes­tään.

Ai­kan­sa su­per­täh­ti

Hen­ry Erics­son syn­tyi vuon­na 1898 Mik­ke­lis­sä.

Hän oli 1920-lu­vun suo­ma­lai­sen muo­toi­lun su­per­täh­ti, joka hal­lit­si ma­te­ri­aa­lei­na niin la­sin kuin ho­pe­an­kin. Hän oli myös tai­ta­va graa­fik­ko, tai­de­maa­la­ri, la­si­maa­la­ri, si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja ja ark­ki­teh­ti.

Erics­so­nin ura kes­ti vain 14 vuot­ta, sil­lä hän me­neh­tyi vuon­na 1933 lii­ken­ne­on­net­to­muu­des­sa.

Hen­ry Erics­so­nin töi­tä voi näh­dä Paa­va­lin­kir­kon ohel­la muun mu­as­sa Töö­lön kir­kos­sa, De­sign­mu­se­os­sa ja Suo­men Lasi­mu­se­os­sa. Kan­sal­lis­gal­le­ri­as­sa on hä­nen gra­fiik­kaan­sa sekä maa­lauk­sia. Hel­sin­gin ­Ku­lo­saa­res­sa, osoit­tees­sa Ho­pe­a­sal­men­tie 9, si­jait­see hä­nen per­heel­leen piir­tä­män­sä talo.

SUOSITTELEMME MYÖS NÄITÄ