Artikkeli
Kotimaiset 1700-luvun alkupuolen hopeaesineet ovat harvinaisia.

Kotimaiset 1700-luvun alkupuolen hopeaesineet ovat harvinaisia.

Mikä, missä, milloin

Ho­pei­nen tar­joi­lu­lu­sik­ka 1700-lu­vul­ta

Toi­voi­sin tie­to­ja täs­tä isos­ta lu­si­kas­ta, kai­ke­ti puu­ro­lu­si­kas­ta (pit. 36 cm, pai­no 260 gr). Lei­moi­na Tu­run kau­pun­ki­lei­ma, iso G, DH sekä sa­ha­lai­ta.

Ko­me­an puu­ro­lu­si­kan tai tar­joi­lu­lu­si­kan on teh­nyt tun­net­tu ho­pe­a­sep­pä Da­niel Hall, joka toi­mi mes­ta­ri­na Tu­rus­sa vuo­si­na 1732–1779 (1780). G-mer­kin­nän pe­rus­teel­la Hall on teh­nyt lu­si­kan vuon­na 1740. Ro­ko­koo al­kaa nä­kyä kah­van har­jan­tees­sa ja sii­nä, et­tä kah­va on hie­man tai­vu­tet­tu ylös­päin. Sa­ha­lai­tai­nen vii­va on niin sa­not­tu ol­ter­man­nin vii­va. Se on jää­nyt esi­nee­seen näyt­tee­no­tos­ta, jol­la on tar­kis­tet­tu ho­pe­a­pi­toi­suus. 1700-lu­vul­la lu­si­kat ka­tet­tiin niin sa­no­tus­ti vää­rin­päin, et­tei lu­si­kan pe­sään pääs­syt ros­kia. Sa­mal­la mah­dol­li­nen mo­nog­ram­mi nä­kyi kah­van pääs­sä. Tai­vu­te­tun kah­van­pään an­si­os­ta lu­sik­ka py­syi hy­vin ta­sa­pai­nos­sa ol­les­saan alas­suin. Va­kuu­tu­sar­vo on 500 eu­roa. (AK)


Jut­tu on alun­pe­rin jul­kais­tu A&D:n nu­me­ros­sa 2/2023.

SUOSITTELEMME MYÖS NÄITÄ