Itä­mai­nen ran­ne­ko­ru

Ran­ne­ko­rus­sa ei ole lei­maa, mut­ta osai­sit­te­ko ker­toa sii­tä jo­tain? Ar­vo­kin kiin­nos­taa.

Ran­ne­ko­rus­ta ei ky­sy­jän mu­kaan ole löy­ty­nyt lei­mo­ja. Se ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta, et­tei­kö se voi­si ol­la ho­pe­aa. Mo­nis­ta itä­mai­sis­ta ko­ruis­ta puut­tu­vat lei­mat. Jos koru on os­tet­tu vaik­ka tu­ris­ti­na suo­raan kä­si­työ­läi­sel­tä, ei ko­rua to­den­nä­köi­ses­ti ole ol­lut tar­peen lei­ma­ta. Tämä voi­si ol­la sel­lai­nen. Mah­dol­li­sen ho­pe­a­pi­toi­suu­den voi­si toki tes­ta­ta. On vai­kea täs­mäl­li­sem­min sa­noa, mis­tä ran­ne­ko­ru on pe­räi­sin. Tyy­lin pe­rus­teel­la se voi­si ajoit­tua 1950–1960-lu­vuil­le. Ki­vet ovat tur­koo­se­ja. Nii­den huo­koi­ses­ta ra­ken­tees­ta huo­li­mat­ta täs­sä ko­rus­sa ki­vet ovat säi­ly­neet mel­ko kau­niin tai­vaan­si­ni­si­nä. Nimi tur­koo­si tar­koit­ti alun pe­rin turk­ki­lais­ta ki­veä, kos­ka sen kaup­pa­reit­ti kul­ki ai­koi­naan Tur­kin kaut­ta. Tur­koo­sia esiin­tyy Ira­nis­sa, Af­ga­nis­ta­nis­sa, Aust­ra­li­as­sa, Is­ra­e­lis­sa ja lou­nai­ses­sa Yh­dys­val­lois­sa. Tur­koo­si­ko­ru­ja kan­nat­taa suo­ja­ta ve­del­tä, li­al­ta ja muil­ta ul­ko­puo­li­sil­ta ke­mi­kaa­leil­ta. Jos koru on ho­pe­aa, sen va­kuu­tu­sar­vo on 100 eu­roa. (Mari Wile­nius, A&D, Mikä, mis­sä, mil­loin 7/2023)