Poikamiehenä koko elämänsä viettänyt Amos Anderson oli Suomen rikkaimpia miehiä, jonka harrastuksiin kuului muun muassa teatteri.

Hel­sin­ki­läi­ses­sä osoit­tees­sa Yr­jön­ka­tu 27 toi­mi Amos An­der­so­nin tai­de­mu­seo 1960-lu­vul­ta vuo­teen 2017. Alun pe­rin tai­de­mu­se­on ti­lois­sa oli si­jain­nut lii­ke­mie­he­nä, leh­ti­kus­tan­ta­ja­na, kan­san­edus­ta­ja­na ja suu­re­na kult­tuu­rin tu­ki­ja­na tun­ne­tun Amos An­der­so­nin (1878–1961) koti. Muu­ta­ma vuo­si sit­ten se avau­tui hen­ki­lö­his­to­ri­al­li­se­na koti- ja tai­de­mu­se­o­na, Amos An­der­sons He­mi­nä.

Pu­nai­nen sa­lon­ki

Kul­ta ja kus­ta­vi­lai­suus oli­vat An­der­so­nin mie­leen. Pyl­väs­sa­lik­si kut­sut­tua ava­raa huo­ne­ti­laa hal­lit­se­vat mah­ti­pon­ti­set ja kul­la­tut ka­lus­teet, jot­ka Art­tu Brum­mer alun pe­rin suun­nit­te­li At­las Pan­kin kul­tai­seen hal­liin.

Yksityiskohta Arttu Brummerin 1920-luvulla suunnittelemasta kullatusta, art decoa edustavasta tuolista.

Ko­din edus­ta­vin huo­ne oli pu­nai­nen sa­lon­ki. Amos An­der­son si­sus­ti sen 1700-lu­vun lo­pun kus­ta­vi­lai­sel­la ka­lus­tol­la, jon­ka hän os­ti Mus­ti­on kar­ta­non huu­to­kau­pas­ta vuon­na 1929. Har­maak­si maa­la­tut ka­lus­teet oli­vat Amos An­der­so­nin ai­ka­na kul­lat­tu­ja.

Ka­lus­ton al­ku­pe­räi­nen väri oli kus­ta­vi­lais­ten ihan­tei­den mu­kaan har­maa, mut­ta ne oli kul­lat­tu jos­kus 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­sä. Al­ku­pe­räi­seen har­maa­seen vä­riin ne pa­lau­tet­tiin 1980-lu­vul­la, mut­ta sa­mal­la niis­tä hä­vi­si se al­ku­pe­räi­syys, joka liit­ti ne An­der­so­nin ko­dis­saan suo­si­maan kul­lan lois­toon.

Self-made man

Amos An­der­son oli poi­ka­mies, jol­la oli val­ta­van ko­koi­nen koti. Asun­to kä­sit­ti 700 ne­li­ö­tä, ja koti­mu­seo le­vit­täy­tyy 300 ne­li­öön kah­des­sa ker­rok­ses­sa.

Rokokootyylisen lipaston yllä on ruotsalaisen taiteilijan Gustaf Wilhelm Palmin Venetsia-maalaus vuodelta 1849. Lyhdeselustaiset tuolit edustavat kustavilaisuutta.

Mi­ten vaa­ti­mat­to­mis­ta olois­ta tul­lut ja vä­hän kou­lu­ja käy­nyt An­der­son hank­ki val­ta­van omai­suu­ten­sa? En­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan ai­kaan An­der­son ri­kas­tui kiin­teis­tö­kau­poil­la. Nii­tä hän ra­hoit­ti lai­na­ra­hal­la, joka oli tuol­loin hal­paa. Sen li­säk­si An­der­son osa­si las­kea, et­tä so­taa yleen­sä seu­raa kor­kea inf­laa­tio. Niin kävi. An­der­so­nin os­ta­mien ta­lo­jen ar­vo nou­si so­dan jäl­keen ra­ke­tin ta­voin, mikä tar­koit­ti lai­no­jen su­la­mis­ta suh­tees­sa omai­suu­den ar­voon.

Yk­si An­der­so­nin hank­ki­mis­ta ta­lois­ta oli Tam­mi­nie­mi vuon­na 1924. Hän suun­nit­te­li sitä asun­nok­seen, kos­ka Yr­jön­ka­dun koti oli käy­nyt ah­taak­si. Tam­mi­nie­mi si­jait­si kui­ten­kin lii­an syr­jäs­sä, jo­ten vuon­na 1940 An­der­son lah­joit­ti sen Suo­men val­ti­ol­le ta­sa­val­lan pre­si­den­tin vir­ka-asun­nok­si.

Kap­pe­lin har­ras tun­nel­ma

Us­kon­nol­lis­ta An­der­so­nia pu­hut­te­li eri­tyi­ses­ti kes­ki­ai­kai­nen kirk­ko­tai­de. Lem­pi­kau­pun­gis­saan Roo­mas­sa hän ihas­te­li kirk­ko­jen Neit­syt Ma­ria -ku­via. Ma­don­na-ku­via löy­tyy koti­mu­se­os­ta­kin. Yk­si hie­noim­mis­ta, imet­tä­vää ma­don­naa ku­vaa­va teos 1670-lu­vul­ta, on si­joi­tet­tu kun­ni­a­pai­kal­le pu­nai­seen sa­lon­kiin flyy­ge­lin ylä­puo­lel­le. Tai­de­his­to­ri­oit­si­ja Kai Kar­tio pi­tää te­os­ta erit­täin kor­ke­a­ta­soi­se­na.

Punainen salonki on kalustettu kustavilaisilla huonekaluilla, jotka Anderson osti Mustion linnan huutokaupasta. Flyygelin yläpuolella on imettävää madonnaa kuvaava teos 1670-luvulta. Taidehistorioitsija Kai Kartio pitää teosta erittäin korkeatasoisena.

An­der­son pe­rus­ti 1920-lu­vul­la ko­tin­sa yh­tey­teen kap­pe­lin, jota oli­vat An­der­so­nin kans­sa suun­nit­te­le­mas­sa si­sus­tu­sark­ki­teh­dit Wer­ner West ja Har­ry Rö­ne­holm. Kap­pe­li on vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na ko­ke­nut muo­don­muu­tok­sia, mut­ta har­tau­del­le an­tau­tu­mi­nen elää siel­lä edel­leen vah­vas­ti. Kap­pe­li on kuin oma kos­mok­sen­sa.

Kap­pe­lin vie­res­sä on pel­kis­tet­ty ur­ku­huo­ne. Ur­ku­jen il­meik­käät en­ke­li­ai­hei­set ko­ris­te­maa­lauk­set to­teut­ti Hen­ry Erics­son (1898–1933), nuo­re­na au­to-on­net­to­muu­des­sa kuol­lut lah­ja­kas tai­tei­li­ja.

Työhuone on säilynyt alkuperäisessä asussa. Kirjahyllyn päällä on kuvia Andersonin ystävistä. Kalusto edustaa venäläistä empireä.

Kap­pe­lin rin­nal­la ko­ti­mu­seo näyt­täy­tyy hen­ki­lö­koh­tai­sim­mil­laan työ­huo­nees­sa. Va­lo­ku­vat, ku­ten te­at­te­ri­joh­ta­ja Nic­ken Rön­ng­re­nis­tä, näyt­te­li­jä Mona Mår­ten­so­nis­ta ja oop­pe­ra­lau­la­ja Syl­ve­lin ­Lång­hol­mis­ta, ker­to­vat An­der­so­nin lä­him­mäs­tä ys­tä­vä­pii­ris­tä ja har­ras­tuk­sis­ta. An­der­son ra­hoit­ti 1930-lu­vul­la muun mu­as­sa Hel­sin­gin Ruot­sa­lai­sen te­at­te­rin kor­jaus­töi­tä. Siel­lä hän myös oh­ja­si ja la­vas­ti it­se.

Amos An­der­sons Hem, Yr­jön­ka­tu 27, Hel­sin­ki, avoin­na ke klo 16-20, la klo 11–17, ryh­mil­le so­pi­muk­sen mu­kaan, amos­hem.fi.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu A&D:ssa 4/2024.