Ita­li­a­lais­syn­tyi­sen Vit­to­rio Gi­an­ni­nin in­to­hi­moi­nen pyö­räi­ly­har­ras­tus syt­tyi jo lap­se­na.

– Sain Fi­ren­zes­sä äi­dil­tä­ni hä­nen van­han Mo­roz­zi­-merk­ki­sen pol­ku­pyö­rän­sä. Olin vie­lä niin pie­ni, et­tä en edes yl­tä­nyt ajaa ja jar­rut­taa kun­nol­la. Yh­täk­kiä kes­ken ajon pyö­rä kat­ke­si kes­kel­tä, Vit­to­rio Gi­an­ni­ni muis­te­lee ko­to­naan Hel­sin­gis­sä.

Vittorio Giannini on pyrkinyt säilyttämään pyörät alkuperäisinä aina, kun se on ollut mahdollista. Lähikuva puisesta ohjaustangon kahvasta.

En­sim­mäi­sen oman pyö­rän Vit­to­rio Gi­an­ni­ni sai 17-vuo­ti­aa­na. Se oli ita­li­a­lai­nen Ata­la-merk­ki­nen te­räs­run­koi­nen kil­pa­pyö­rä, jol­la Vit­to­rio osal­lis­tui myös kil­pai­lui­hin.

– Kil­pa­pyö­räi­li­jän ura­ni jäi sii­hen, kun huo­ma­sin, et­tä ka­ve­rit me­ni­vät ko­vem­paa.

Keulamerkit kertovat pyörän merkin ja valmistajan. Suomessa on 1900-luvun aikana valmistettu ja koottu noin tuhat eri pyörämerkkiä.

Kil­pa­pyö­räi­ly jäi, mut­ta in­to­hi­mo pol­ku­pyö­riin säi­lyi ke­räi­ly­nä. Vit­to­rio Gi­an­ni­nin vuo­si­kym­me­niä kes­tä­nyt ke­räi­ly joh­ti sii­hen, et­tä hän pe­rus­ti 2000-lu­vun al­ku­puo­lel­la oman pol­ku­pyö­rä­mu­se­on Hy­vin­kääl­le. Pyö­riä on rei­lus­ti sata. Van­hin on 1800-lu­vun ­lo­pul­ta, tuo­rein 1990-lu­vul­ta.

Vaa­rin Ja­gu­aa­ri

Ko­ko­el­man­sa rak­kaim­mak­si pyö­räk­si Vit­to­rio Gi­an­ni­ni nos­taa Ai­no-merk­ki­sen nais­ten­pyö­rän 1930–40-lu­vul­ta. Keu­la­mer­kis­sä po­see­raa kan­sal­lis­pu­kui­nen ja -hen­ki­nen nais­hah­mo. Vit­to­ri­on ko­ko­el­mis­ta löy­tyy myös keu­la­merk­ki, jos­sa Ai­no-hah­mo kei­kis­te­lee alas­to­ma­na. Se ker­too vie­lä sel­vem­min kan­sal­lis­ro­mant­ti­ses­ta tyy­lis­tä ja yh­tey­des­tä Ka­le­va­lan Ai­noon.

Ta­val­li­ses­ti emä­put­keen kiin­ni­te­tyt keu­la­mer­kit ker­to­vat pyö­rän mer­kin sekä usein sen val­mis­tus- tai myyn­ti­pai­kan. Suo­mes­sa on 1900-lu­vun ai­ka­na ol­lut myyn­nis­sä noin tu­hat eri­lais­ta pyö­rä­merk­kiä. Eni­ten pol­ku­pyö­riä val­mis­tet­tiin Tu­rus­sa ja Vaa­sas­sa.

Lsten kolmipyöräinen on 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Seinällä riippuu Vittorio Gianninin nuoruuden ajan pyöräilypaita Firenzestä.

Ko­ti­mai­sen pol­ku­pyö­rä­te­ol­li­suu­den ja -pa­jo­jen kul­ta-ai­ka ajoit­tuu 1920–1950-lu­vul­le. Hy­vin käy­nyt­tä pyö­rä­kaup­paa saa­tet­tiin ryy­dit­tää näin­kin haus­kal­la leh­ti­mai­nok­sel­la: Ket­te­räs­ti pol­kee vaa­ri, vaa­ril­la on Ja­gu­aa­ri.

Ruot­sa­lai­nen fi­as­ko

Ko­ko­el­man eri­koi­suuk­sia on ruot­sa­lainen pol­ku­pyö­rä Ite­ra. Kun tämä muo­vi­pyö­rä lan­see­rat­tiin 1980-lu­vul­la, se osoit­tau­tui to­del­li­sek­si pan­nu­ka­kuk­si. Se myy­tiin osis­sa, ku­ten Ike­an ka­lus­teet, mut­ta pa­ke­tis­ta jäi usein uu­pu­maan tär­kei­tä osia. Nii­tä ei saa­nut os­tet­tua erik­seen. Li­säk­si muo­vi­nen run­ko tai­pui ajet­ta­es­sa kuin piz­za­tai­ki­na. Vit­to­rio kir­joit­ti Ite­ras­ta ita­li­a­lai­seen pyö­räi­ly­leh­teen ar­tik­ke­lin ot­si­kol­la Il fi­as­ko Sve­de­se.

Ruotsalainen, muovista valmistettu Itera lanseetattiin 1980-luvulla. Pyörä osoittautui fiaskoksi.

Yk­si ko­ko­el­man hel­mis­tä on tans­ka­lai­nen las­ten­pyö­rä. Tämä Aku Ank­ka -nuo­ri­so­pyö­rä ei si­näl­lään ole har­vi­nai­suus. Nii­tä tuo­tiin Suo­meen 1950-lu­vul­la. Eri­koi­suus pii­lee Akun pään muo­toi­ses­sa keu­la­mer­kis­sä, joka on si­joi­tet­tu etu­lo­ka­suo­jaan. Vit­to­rio ei ole näh­nyt tois­ta pyö­rää, jos­sa se oli­si ol­lut.

– Epäi­len, et­tä merk­ke­jä on pois­tet­tu sii­tä syys­tä, et­tä nii­tä on pi­det­ty vä­hän no­loi­na ja lap­sel­li­si­na. Mut­ta nyt merk­ki te­kee pyö­räs­tä ar­vok­kaan.

Lamb­ret­tal­la pit­kin Eu­roop­paa

Fi­ren­zes­sä syn­ty­nyt Vit­to­rio Gi­an­ni­ni tuli Suo­meen 1960-lu­vun alus­sa suo­ma­lai­sen nei­don pe­räs­sä. Aluk­si nuo­ru­kai­nen toi­mi tis­ka­ri­na Ka­las­ta­ja­tor­pal­la.

– Opin hil­jal­leen suo­mea. Tas­kus­sa­ni oli pu­nai­nen sa­na­kir­ja, jos­ta opet­te­lin joka päi­vä pari sa­naa suo­mea. Puo­len vuo­den ku­lut­tua osa­sin jo sa­noa ja ym­mär­tää jo­tain suo­mek­si.

Yksi kokoelman helmistä on tanskalainen lastenpyörä. Tämä Aku Ankka -nuorisopyörä ei sinällään ole harvinaisuus. Niitä tuotiin Suomeen 1950-luvulla. Erikoisuus piilee Akun pään muotoisessa keulamerkissä, joka on usein poistettu pyörästä.

Myö­hem­min Vit­to­rio Gi­an­ni­ni teki pit­kä uran Ita­li­an val­ti­on Mat­kai­lu­pal­ve­lus­sa, jon­ka neu­von­ta­toi­mis­to si­jait­si Hel­sin­gin Ete­lä­esp­la­na­dil­la.

Ny­kyi­sen puo­li­son­sa, ruo­ka­toi­mit­ta­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja Ma­ri­ta Jout­jär­ven kans­sa yh­tei­se­lo al­koi pa­ri­sen­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Mo­lem­mat oli­vat tuol­loin les­kiä. Pa­ria yh­dis­tää rak­kaus Ita­li­aan. Ma­ri­tal­la se koh­dis­tuu ruo­kaan ja kult­tuu­riin, Vit­to­ri­ol­le Ita­lia mer­kit­see nii­tä sy­viä tun­to­ja, jot­ka nou­se­vat syn­nyin­maas­ta. In­to­hi­mot ovat yh­dis­ty­neet pa­rin yh­teis­työ­nä teh­dys­sä ruo­ka­kir­jas­sa Her­kul­lis­ten ruo­kien ja ta­ri­noi­den Tos­ca­na (Re­ad­me 2016).

Pie­ni Pol­ku­pyö­rä­mu­seo, Hy­vin­kää. Tu­tus­tu­mi­nen mu­se­oon so­pi­muk­sen mu­kaan, p. 040 506 2783.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 4/2023.