Heta Kuchka on kansainvälisesti tunnettu videotaideteoksistaan. Siirtolapuutarhamökillä hän kuitenkin tarttuu perinteisesti luonnoslehtiöön ja lyijykynään.

Ka­run verk­ko­ai­dan ta­ka­na avau­tuu pa­ra­tii­si. Vuon­na 1948 Hel­sin­gis­sä pe­rus­tet­tuun Pa­ki­lan siir­to­la­puu­tar­haan mah­tuu maan suu­rim­pa­na la­jin­sa edus­ta­ja­na yli 300 mök­kiä, jois­sa kus­sa­kin puu­haa in­no­kas vi­her­peu­ka­lo it­sel­leen omi­nai­seen ta­paan. Tääl­lä si­jait­see puu­tar­ha, joka kuu­luu ku­va­tai­tei­li­ja Heta Kuch­kan äi­dil­le, ku­va­tai­de­ken­tän vai­kut­ta­ja­na tun­ne­tul­le Tui­ja Kuch­kal­le.

– Enem­män on enem­män toi­mii mei­dän mot­to­nam­me, mitä puu­tar­han­hoi­toon tu­lee. Ha­lu­an tä­män ole­van kuin sa­tu­puu­tar­ha, jos­sa kuk­kia on kaik­ki­al­la, Heta Kuch­ka nau­rah­taa.

Pör­ri­äi­siä ruu­sun tuok­sus­sa

Kupittaan Saven värikkäät astiat ihastuttavat Heta Kuchkaa. Niitä käytetään erityistilanteissa.

Ruu­su­pen­sais­ta ja ruuk­ku­la­ven­te­leis­ta kan­tau­tuu hie­nos­tu­neen vie­no aro­mi, joka saa puu­tar­han il­man tuok­su­maan par­fyy­mil­tä. Pör­ri­äis­ten su­ri­na maus­taa tun­nel­maa kuin taus­ta­mu­siik­ki­na. Ei ih­me, et­tä tai­tei­li­ja mie­lel­lään kel­lah­taa täs­sä ym­pä­ris­tös­sä riip­pu­mat­toon le­päi­le­mään ja miet­ti­mään uu­sia suun­ni­tel­mia. Hä­nen töi­tään on näh­ty niin Ny­ky­tai­teen mu­seo Ki­as­mas­sa, Mad­ri­din ar­vos­te­tuil­la AR­CO-tai­de­mes­suil­la kuin yk­si­tyis­näyt­te­lys­sä New Yor­kis­sa. Kan­sain­vä­lis­tä mai­net­ta var­sin­kin oi­val­ta­vil­la vi­de­o­te­ok­sil­laan niit­tä­nyt Heta Kuch­ka myös ha­keu­tuu omas­sa ee­de­nis­sään myös pe­rin­tei­sem­män il­mai­sun pa­riin.

– Olen ai­na piir­tä­nyt mö­kil­lä pal­jon. Puu­tar­ha tar­jo­aa ai­hei­ta pi­tää pii­rus­tus­tai­toa yl­lä.

Vin­ta­gel­la si­sus­tet­tu mök­ki

On ai­ka as­tua si­säl­le it­se mök­kiin. Ai­van ku­ten puu­tar­has­sa, myös si­sä­ti­lois­sa vä­ri­lois­to kut­kut­taa nä­kö­her­moa.

– Ke­rään Ku­pit­taan Sa­ven as­ti­oi­ta ja nau­tim­me niis­tä il­ta­teet tär­kei­nä het­ki­nä, tai­tei­li­ja esit­te­lee rak­kai­ta, sa­teen­kaa­ren eri vä­reis­sä heh­ku­via kup­pe­ja ja lau­ta­sia.

Vintagepeilit, vanhat huonekalut ja puutarhasta poimitut kukat viimeistelevät mökin sisustuksen.

Ne on ka­tet­tu Ma­ri­me­kon vin­ta­ge­lii­nan pääl­le.

– Äi­ti­ni oli ai­koi­naan töis­sä Ma­ri­me­kol­la. Niis­tä ajois­ta on jää­nyt muis­tok­si mo­nia Ma­ri­me­kon lii­no­ja, joil­la nyt pi­ris­täm­me mö­kin si­sus­tus­ta.

Vintagemuoti ihastuttaa! Siksi vanhan ajan keimailevista bikineistä on sukeutunut seinäkoriste.

Sei­näl­le vä­riä tuo­vat myös klas­sik­ko­maa­lauk­sis­ta, ku­ten Jean-Fran­çois Mil­let’n Täh­kän­poi­mi­jois­ta ja Il­ta­kel­lois­ta to­teu­te­tut ka­na­va­työt. Nii­tä Tui­ja Kuch­ka on ke­rän­nyt vuo­sien ajan kirp­pu­to­reil­ta. Muu­ten­kin mök­ki on si­sus­tet­tu ko­ko­naan vin­ta­ge­ta­va­roil­la. Niil­lä kai­kil­la on ta­ri­nan­sa, sil­lä ne ovat ke­rään­ty­neet tän­ne vuo­si­kym­men­ten mit­taan.

En­ti­sa­jan ele­gans­sia

Heta Kuch­kal­la on eri­tyi­nen suh­de vin­ta­geen, ­sil­lä­ hän on ke­rän­nyt eten­kin van­haa muo­tia jo ­pit­kään. Se nä­kyy tääl­lä mö­kil­lä­kin, jos­sa esi­mer­kik­si ­1950-lu­vun kei­mai­le­vat bi­ki­nit ovat pääs­seet per­soo­nal­li­sek­si sei­nä­ko­ris­teek­si.

Hellehattujen kokoelmaa säilytetään vanhojen lasipurkkien päällä. Siitä kukin vieras voi lainata hatun suojaksi paahteelta.

– Eri­tyi­sen hy­viä löy­tö­jä olen teh­nyt isä­ni Tho­mas Kuch­kan ko­ti­maas­ta Yh­dys­val­lois­ta. Siel­lä on tar­jol­la muo­din ohel­la upei­ta pu­ku­ko­ru­ja, Heta Kutch­ka ke­hai­see ame­rik­ka­lais­ta tar­jon­taa ja esit­te­lee mi­nul­le use­am­man pa­rin hur­maa­via kor­va­ko­ru­ja.

Toi­saal­ta Suo­mes­sa­kin on osat­tu ele­gans­sin al­keet men­nei­nä vuo­si­kym­me­ni­nä.

– Os­tin taan­noin tyy­lik­kään le­nin­gin, jon­ka edel­li­sek­si omis­ta­jak­si myy­jä tie­si rou­van ni­mel­tä El­len Hus­so. Tä­män mies Rei­jo Hus­so oli Aka­tee­mi­sen kir­ja­kau­pan joh­ta­ja, tai­tei­li­ja ker­too.

Pie­nen lap­sen äi­ti­nä Heta Kuch­ka har­vem­min käyt­tää vin­ta­ge­löy­tö­jään ar­jes­sa, sil­lä enem­män ne kuu­lu­vat eri­tyis­ti­lai­suuk­siin. Juh­liin hän son­nus­tau­tuu liki ai­na vin­ta­geen. Nyt kui­ten­kin saam­me suos­tu­tel­tua hä­net pu­keu­tu­maan ku­vauk­sia var­ten ele­gant­tei­hin le­nin­kei­hin, joi­ta har­vem­min puu­tar­ha­pals­tal­la tu­li­si käy­tet­tyä.

Riippumatto on rakas rentoutumispaikka, jossa Heta Kuchka mielellään lukee tai luonnostelee piirroksia.

Tai­tei­li­ja is­tah­taa rot­tin­ki­tuo­liin la­si­ve­ran­nal­le ja kaa­taa me­hua si­roon pik­ku la­siin.

– Täs­tä so­pi­si naut­tia pi­kem­min­kin li­köö­riä, mut­ta vie­lä ei ole sen ai­ka. Al­ku­ke­sä on omis­tet­tu ku­kil­le, kun taas lop­pu­ke­säs­tä hyö­ty­kas­vit suo­vat sa­to­aan, jois­ta saa­daan niin juo­mia kuin ma­kei­ta herk­ku­ja­kin, Heta Kuch­ka sum­maa.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Se on alun pe­rin jul­kais­tu An­tiik­ki & De­si­nin nu­me­ros­sa 6/2022.