Vintagemuoti on taiteilija Heta Kuchkalle rakas harrastus. Kuvauksemme kunniaksi hän vaihtoi rennon sortsiasunsa eleganttiin cocktailleninkiin.
Mirva Saukkola kuvat Fabian Björk
Heta Kuchka on kansainvälisesti tunnettu videotaideteoksistaan. Siirtolapuutarhamökillä hän kuitenkin tarttuu perinteisesti luonnoslehtiöön ja lyijykynään.
Karun verkkoaidan takana avautuu paratiisi. Vuonna 1948 Helsingissä perustettuun Pakilan siirtolapuutarhaan mahtuu maan suurimpana lajinsa edustajana yli 300 mökkiä, joissa kussakin puuhaa innokas viherpeukalo itselleen ominaiseen tapaan. Täällä sijaitsee puutarha, joka kuuluu kuvataiteilija Heta Kuchkan äidille, kuvataidekentän vaikuttajana tunnetulle Tuija Kuchkalle.
– Enemmän on enemmän toimii meidän mottonamme, mitä puutarhanhoitoon tulee. Haluan tämän olevan kuin satupuutarha, jossa kukkia on kaikkialla, Heta Kuchka naurahtaa.
Pörriäisiä ruusun tuoksussa
Kupittaan Saven värikkäät astiat ihastuttavat Heta Kuchkaa. Niitä käytetään erityistilanteissa.
Ruusupensaista ja ruukkulaventeleista kantautuu hienostuneen vieno aromi, joka saa puutarhan ilman tuoksumaan parfyymiltä. Pörriäisten surina maustaa tunnelmaa kuin taustamusiikkina. Ei ihme, että taiteilija mielellään kellahtaa tässä ympäristössä riippumattoon lepäilemään ja miettimään uusia suunnitelmia. Hänen töitään on nähty niin Nykytaiteen museo Kiasmassa, Madridin arvostetuilla ARCO-taidemessuilla kuin yksityisnäyttelyssä New Yorkissa. Kansainvälistä mainetta varsinkin oivaltavilla videoteoksillaan niittänyt Heta Kuchka myös hakeutuu omassa eedenissään myös perinteisemmän ilmaisun pariin.
– Olen aina piirtänyt mökillä paljon. Puutarha tarjoaa aiheita pitää piirustustaitoa yllä.
Vintagella sisustettu mökki
On aika astua sisälle itse mökkiin. Aivan kuten puutarhassa, myös sisätiloissa väriloisto kutkuttaa näköhermoa.
– Kerään Kupittaan Saven astioita ja nautimme niistä iltateet tärkeinä hetkinä, taiteilija esittelee rakkaita, sateenkaaren eri väreissä hehkuvia kuppeja ja lautasia.
Vintagepeilit, vanhat huonekalut ja puutarhasta poimitut kukat viimeistelevät mökin sisustuksen.
Ne on katettu Marimekon vintageliinan päälle.
– Äitini oli aikoinaan töissä Marimekolla. Niistä ajoista on jäänyt muistoksi monia Marimekon liinoja, joilla nyt piristämme mökin sisustusta.
Vintagemuoti ihastuttaa! Siksi vanhan ajan keimailevista bikineistä on sukeutunut seinäkoriste.
Seinälle väriä tuovat myös klassikkomaalauksista, kuten Jean-François Millet’n Tähkänpoimijoista ja Iltakelloista toteutetut kanavatyöt. Niitä Tuija Kuchka on kerännyt vuosien ajan kirpputoreilta. Muutenkin mökki on sisustettu kokonaan vintagetavaroilla. Niillä kaikilla on tarinansa, sillä ne ovat kerääntyneet tänne vuosikymmenten mittaan.
Entisajan eleganssia
Heta Kuchkalla on erityinen suhde vintageen, sillä hän on kerännyt etenkin vanhaa muotia jo pitkään. Se näkyy täällä mökilläkin, jossa esimerkiksi 1950-luvun keimailevat bikinit ovat päässeet persoonalliseksi seinäkoristeeksi.
Hellehattujen kokoelmaa säilytetään vanhojen lasipurkkien päällä. Siitä kukin vieras voi lainata hatun suojaksi paahteelta.
– Erityisen hyviä löytöjä olen tehnyt isäni Thomas Kuchkan kotimaasta Yhdysvalloista. Siellä on tarjolla muodin ohella upeita pukukoruja, Heta Kutchka kehaisee amerikkalaista tarjontaa ja esittelee minulle useamman parin hurmaavia korvakoruja.
Toisaalta Suomessakin on osattu eleganssin alkeet menneinä vuosikymmeninä.
– Ostin taannoin tyylikkään leningin, jonka edelliseksi omistajaksi myyjä tiesi rouvan nimeltä Ellen Husso. Tämän mies Reijo Husso oli Akateemisen kirjakaupan johtaja, taiteilija kertoo.
Pienen lapsen äitinä Heta Kuchka harvemmin käyttää vintagelöytöjään arjessa, sillä enemmän ne kuuluvat erityistilaisuuksiin. Juhliin hän sonnustautuu liki aina vintageen. Nyt kuitenkin saamme suostuteltua hänet pukeutumaan kuvauksia varten elegantteihin leninkeihin, joita harvemmin puutarhapalstalla tulisi käytettyä.
Riippumatto on rakas rentoutumispaikka, jossa Heta Kuchka mielellään lukee tai luonnostelee piirroksia.
Taiteilija istahtaa rottinkituoliin lasiverannalle ja kaataa mehua siroon pikku lasiin.
– Tästä sopisi nauttia pikemminkin likööriä, mutta vielä ei ole sen aika. Alkukesä on omistettu kukille, kun taas loppukesästä hyötykasvit suovat satoaan, joista saadaan niin juomia kuin makeita herkkujakin, Heta Kuchka summaa.
Juttu on lyhennetty. Se on alun perin julkaistu Antiikki & Desinin numerossa 6/2022.
Pala eedeniä jokaiselle
Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha kohosi vuonna 1916 Tampereen Hatanpäähän. Kaksi vuotta myöhemmin Helsinkiin perustettiin Ruskeasuon siirtolapuutarha.
Malli siirtolapuutarhoihin saatiin Saksasta, jonne oli perustettu lajinsa ensimmäinen edustaja Leipzigiin jo vuonna 1869. Ideana oli, että myös kaupunkilaiset saivat nauttia viljelemisen riemusta ja raittiista ilmasta.
Suomessa siirtolapuutarhojen määrä kasvoi huomattavasti varsinkin 1940-luvulla, jolloin niiden sadolla täydennettiin ruokapöydän antia. Nykyään siirtolapuutarhoja
on Suomessa kuutisenkymmentä ja ne tarjoavat mahdollisuuden etenkin rentoutumiseen sekä virkistäytymiseen.
Jani Laukkanen
Riitta Sourander
Tätä nostalgista huonetta kutsutaan talvipuutarhaksi, vaikka siellä eivät pahemmin kuki muut kuin näyttelyavajaisten kuivakukat. Se toimi talvipuutarhana viimeksi silloin, kun Bongassa asuttiin vuoden ympäri.
Mika Pakarinen / Keksi Agency
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT
LUE ANTIIKKI & DESIGN
LUETUIMMAT