Esi­ne ol­lut per­hees­säm­me kau­an ko­ris­te-esi­nee­nä. Meil­lä ei ole tie­toa sen al­ku­pe­räs­tä ei­kä käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. On­ko täl­lä muu­ta ar­voa kuin tun­ne­ar­vo?

Eri­koi­nen esi­ne on sel­väs­ti te­li­ne, mut­ta mi­hin tar­koi­tuk­seen? On­ko se kynä- tai piip­pu­te­li­ne? Eh­kä sii­hen on kuu­lu­nut la­si­nen si­sä­o­sa, jol­loin sen voi­si mää­rit­tää ky­nä­te­li­neek­si. Mut­ta to­den­nä­köi­sem­min se on te­li­ne pii­pul­le. Poh­jan lei­ma ker­too, et­tä ma­te­ri­aa­li 95-pro­sent­ti­ses­ti ti­naa. Esi­ne saat­taa ol­la ko­ti­mais­ta työ­tä ja ajoit­tua 1930–1940-lu­vul­le. Sen va­kuu­tu­sar­vo on 20 eu­roa. (AK)

PS. Tämä mys­tee­rie­si­ne sel­vik­si kah­den tie­tä­vän lu­ki­jan avul­la. Kyse on kon­jak­ki­la­sin läm­mit­ti­mes­tä. Te­li­ne on tie­tys­ti la­sia var­ten. Mal­ja­mai­seen osaan lai­te­taan tuik­ku läm­mit­tä­mään va­ro­vai­ses­ti la­sia ja­lo­juo­mi­neen. Lu­ki­jan mu­kaan tämä ko­ti­mai­nen tuo­te on kuu­lu­nut lah­ja­tar­vik­kei­den tuon­ti-, vien­ti- ja tuk­ka­kaup­paa har­joit­ta­van Top Nor­di­cin va­li­koi­miin. (AK)