Oli­sin kiin­nos­tu­nut pe­rin­tö­nä saa­ma­ni ko­run (koko 4,5 x 6 cm, pai­no 40 g) al­ku­pe­räs­tä ja ar­vos­ta. Edes­men­nyt isä­ni, joka toi­mi Jär­ven­pääs­sä lää­kä­ri­nä, sai tä­män ko­run jos­kus 1970–1980-lu­vul­la erääl­tä ve­nä­läi­sel­tä emig­ran­til­ta. Isä­ni hoi­ti emig­rant­tia, joka sit­ten ha­lu­si an­taa ko­run isäl­le­ni.

Ky­sees­sä ei ole koru, vaan jon­kin ve­nä­läi­sen so­ti­la­sa­ka­te­mi­an tai ryk­men­tin myön­tä­mä ho­pei­nen an­si­o­merk­ki. Merk­ki on val­mis­tet­tu Pie­ta­ris­sa vuo­si­na 1882–1899. Val­mis­ta­ja on Di­mit­ri I. Osi­pov -ni­mi­nen yri­tys, joka val­mis­ti kun­ni­a­merk­ke­jä, merk­ke­jä ja je­to­ne­ja. Mer­kin ylä­o­sas­sa on Ve­nä­jän kei­sa­ri­kun­nan vaa­ku­na. Ala­o­san sym­bo­lit viit­taa­vat alaan, jon­ka an­si­os­ta merk­ki on myön­net­ty. Va­kuu­tu­sar­vo on 300 eu­roa. (Mari Wi­le­nius)