Kus­ta­vi­lai­nen tuo­li (1700-lu­vun lop­pu)

Lyhdeselustainen tuoli perustuu englantilaisen puuseppä ja kalustesuunnittelija Thomas Chippendalen (1718-1779) luomiin malleihin. Lähtöhinta parille 200 e, Bukowskis.

Kus­ta­vi­lai­suus suo­si vaa­lei­ta vä­re­jä ja an­tii­kin ko­ris­te­ai­hei­ta. Sen ole­mus­ta voi luon­neh­tia ele­gan­tik­si ja käy­tän­nöl­li­sek­si. Muo­doil­taan suo­ra­lin­jai­set kus­ta­vi­lai­set tuo­lit teh­tiin tääl­lä Poh­jo­las­sa tu­tuis­ta puu­la­jeis­ta. Tyy­pil­li­siä oli­vat esi­mer­kik­si koi­vu, män­ty ja lep­pä. Puu­la­je­ja myös yh­dis­tel­tiin. Se ei hai­tan­nut sil­mää, sil­lä lä­hes poik­keuk­set­ta tuo­lit maa­lat­tiin peit­tä­väl­lä vä­ril­lä. Maa­lit oli­vat yleen­sä öl­jy­poh­jai­sia.

Em­pi­re­tuo­li (1800-lu­vun al­ku)

Kevyttä englantilais-skandinaavista empireä 1800-luvun puolivälistä. Lähtöhinta 150 / pari, Bukowskis.

1800-lu­vun alun kei­sa­ri­tyy­lik­si kut­sut­tu em­pi­re oli kus­ta­vi­lai­suu­den juh­la­va su­ku­lai­nen, joka jat­koi uusk­las­sis­min pe­rin­töä mah­ti­pon­ti­sem­pa­na. Em­pi­re sai vah­van ja­lan­si­jan Suo­mes­sa au­to­no­mi­an myö­tä 1810-lu­vul­la. Em­pi­ren ko­dik­kaam­pi ver­sio oli bie­der­mei­e­rik­si kut­sut­tu myö­häi­sem­pi­ren vai­he 1820–1850-lu­vul­la. Sii­nä ko­ros­tui­vat por­va­ril­li­set ihan­teet: ko­dik­kuus, an­tii­kin pe­rin­tö, käy­tän­nöl­li­syys ja mu­ka­vuus. Tuo­lien muo­ti­ma­te­ri­aa­li oli ma­hon­ki, mut­ta myös ma­hon­ki­va­ne­ria käy­tet­tiin. Run­ko- ja sok­ko­puu­na toi­mi­vat män­ty, koi­vu, lep­pä tai leh­mus. Ma­hon­kia myös jäl­ji­tel­tiin oot­raa­mal­la tai pet­saa­mal­la.

Ker­taus­tyy­lien tuo­lit (1800-lun lop­pu)

Uusrokokoon tuolin kaaria. Vasarahinta parille 140 e, Helander.

Te­ol­lis­tu­mi­sen kiih­ty­mi­nen 1800-lu­vun puo­les­sa vä­lis­sä vai­kut­ti niin yh­teis­kun­taan kuin si­sus­tus­tyy­lei­hin. Tuol­loi­set si­sus­tus­muo­dit kat­soi­vat pa­ra­dok­saa­li­ses­ti men­nei­syy­teen: uus­go­tiik­ka, -ba­rok­ki ja -re­nes­sans­si. Myö­hem­min tämä muo­tien kir­jo sai ni­men his­to­ris­mi tai ker­taus­tyy­lit. Ker­taus­tyy­lien ai­ka­na siir­ryt­tiin huo­ne­ka­lu­jen val­mis­ta­mi­ses­sa kä­si­työs­tä te­ol­li­seen val­mis­tuk­seen.

Ju­gend­tuo­li (1800- ja 1900-lu­ku­jen vaih­de)

Tyypillisen jugendtuolin selusta kapenee ylöspäin. Jalat ovat suorat, alaspäin kapenevat tai levenevät. Jugendin lempimateriaali oli tammi. Lähtöhinta 250 e, Bukowskis.

Kri­tiik­ki­nä te­ol­lis­ta val­mis­tus­ta ja ai­em­pien tyy­lien ko­pi­oin­tia koh­taan nou­si vas­ta­re­ak­ti­o­na 1800- ja 1900-lu­vun vaih­tees­sa ju­gend. Tyy­li­suun­ta, joka tun­ne­taan myös ni­mel­lä art nou­ve­au, pyr­ki ta­kai­sin kä­si­työ­hön sekä koh­ti kan­sal­lis­ta muo­to­kiel­tä ja or­na­men­tiik­kaa. Ju­gen­din ihan­teet jäi­vät mo­der­nis­min al­le 1920-lu­vul­ta al­ka­en, kun ihan­teek­si ko­ho­si te­ol­li­seen sar­ja­tuo­tan­toon pe­rus­tu­va ra­ti­o­naa­li­suus sekä tur­hik­si miel­le­tyis­tä ko­ris­teis­ta rii­sut­tu es­te­tiik­ka.

Thonet-tuoli oli versio uusrokokoosta. Tuolipari on tehty taivutetusta pyökistä noin vuonna 1900. Loppuhinta 1 050 e / 8 kpl, Bukowskis.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nin nu­me­ros­sa 7/2021.