Kaik­ki al­koi aar­tees­ta, jon­ka Päik­ki Priha löy­si äi­tin­sä Mai­ni Pa­lo­suon jää­mis­tös­tä 2000-lu­vun alus­sa. Silk­ki­sen si­le­ää, käyt­tä­mä­tön­tä da­mas­ti­lii­naa so­mis­ti ­ele­gan­tis­ti kan­kaa­seen ku­dot­tu kuk­ka-ai­he. Päik­ki Priha tun­nis­ti vaa­le­an­si­ni­sen teks­tii­lin heti ­Dora Jun­gin (1906–1980) suun­nit­te­le­mak­si 100 Ruu­sua -juh­la­lii­nak­si. Teks­tii­lin kau­neus he­rät­ti Päik­ki Pri­han ke­räi­ly­vie­tin, ja nyt Dora Jun­gin teks­tii­le­jä on ker­ty­nyt ko­tiin 669 kap­pa­let­ta.

Dora Jung -klubi

Teks­tii­li­tai­teen pro­fes­so­ri Päik­ki Priha on työ­uran­sa ai­ka­na koh­dan­nut Dora Jun­gin töi­tä ti­he­ään. Hän up­pou­tui pe­rus­teel­li­ses­ti Dora Jun­gin tai­dok­kaa­seen ta­paan ku­toa kan­gas­ta to­teut­ta­es­saan kirk­ko­teks­tii­le­jä vuon­na 1982 vi­hit­tyyn Liek­san kirk­koon ark­ki­teh­ti­pari Rai­li ja Rei­ma Pie­ti­län ti­lauk­ses­ta.

Keräilijä Päikki Priha ja Dora Jungin Viivojen leikki -pöytäliina, joka palkittiin vuonna 1957 Milanon triennaalissa.

Dora Jun­gia Päik­ki Priha har­kit­si ai­ka­naan myös väi­tös­kir­jan­sa ai­heek­si, mut­ta luo­pui sit­ten aja­tuk­ses­ta: hän koki, et­tei hä­nen ym­mär­ryk­sen­sä ku­don­ta­tek­nii­kois­ta rii­tä. Dora Jun­gin ym­pä­ril­le ke­hit­tyi kui­ten­kin asi­an­tun­ti­joi­den ker­ho.

– Kä­si­työ­tie­teen leh­to­ri­na työs­ken­te­le­vä Päi­vi Fernst­röm, Tam­pel­lan ar­kis­to­ja tut­ki­nut Ir­ja Sat­ri ja minä pe­rus­tim­me Dora Jung -klu­bin 13 vuot­ta sit­ten. Ky­sees­sä ei ole mi­kään om­pe­lu­seu­ra, vaan va­ka­vas­ti Dora Jun­gin tuo­tan­non tut­ki­mis­ta edis­tä­vä klubi, Päik­ki Priha ker­too.

Sil­mät sor­mis­sa

Mikä Dora Jun­gis­sa sit­ten klu­bi­lai­sia ja Päik­ki Pri­haa vie­hät­tää?

– Mi­nul­la, ku­ten mo­nel­la muul­la­kin teks­tii­li­tai­tei­li­jal­la, on sil­mät sor­mis­sa eli teks­tii­lin tun­tu on tär­keä. Dora Jun­gil­le oli tyy­pil­lis­tä niin kar­kea rou­he­pel­la­va kuin silk­ki­mäi­nen, AA-laa­tui­nen da­mas­tikin.

Dora Jung -klubilaiset tilasivat korutaiteilija Katariina Guthwertiltä itselleen jäsenmerkin. Sitä koristaa tekstiilitaiteilijan kuva.

Dora Jung osal­lis­tui New Yor­kin maa­il­man­näyt­te­lyyn vuon­na 1939 sekä suun­nit­te­li Ai­no ja Al­var Aal­lon suun­nit­te­le­maan pa­vil­jon­kiin eläin- ja puu­ai­hei­sia pöy­tä­lii­no­ja. Mi­la­non trien­naa­lis­sa hä­net pal­kit­tiin teks­tii­leis­tään vuo­si­na 1951 ja 1957.

Kun Suo­mes­ta ha­lut­tiin tuo­da esil­le kär­ki­tuot­tei­ta, Dora Jun­gin lii­nat ka­tet­tiin pöy­tään. Fin­nai­rin len­tä­es­sä en­sim­mäi­sen ker­ran At­lan­tin il­man vä­li­las­kua New Yor­kiin, bis­nes­luo­kan kat­tauk­seen kuu­lui­vat Dora Jun­gin len­to­yh­ti­öl­le suun­nit­te­le­mat pöy­tä­tab­le­tit ja lau­tas­lii­nat.

Hil­li­tyt sä­vyt omin­ta

Siir­rym­me Päik­ki Pri­han hel­sin­ki­läis­ko­dis­sa Dora Jun­gin teks­tii­leil­le omis­tet­tuun huo­nee­seen. Sen hyl­lyil­tä avau­tuu vä­rien la­vea skaa­la. Osa sä­vyis­tä on hie­nos­tu­neen him­mei­tä, kuin ak­va­rel­li­vä­reil­lä maa­lat­tu­ja. Toi­set räis­ky­vät voi­mal­li­si­na.

Rohdinpellavaisia tabletteja Päikki Prihalle on kertynyt vuosien mittaan satoja eri väreissä.

– Dora Jung tun­net­tiin hie­nos­tu­nee­na ih­mi­se­nä, jon­ka omaa ma­kua lä­hin­nä oli­vat juu­ri hil­li­tyt sä­vyt. 1960-lu­vun vä­ri­val­lan­ku­mous kui­ten­kin joh­dat­ti hä­net kau­pal­li­sis­ta syis­tä lei­kit­te­le­mään myös tur­koo­sil­la, orans­sil­la ja au­rin­gon­kel­tai­sel­la. Seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nel­lä muo­tiin tu­li­vat taas maan­lä­hei­set rus­ke­an ja vih­re­än sä­vyt.

Edul­li­sia han­kin­to­ja

Mis­sä Päik­ki Priha sit­ten on ko­ko­el­maan­sa kar­tut­ta­nut?

– Kul­jen ai­na sil­mät au­ki kirp­pu­to­reil­la. Upei­ta löy­tö­jä voi teh­dä usein jo muu­ta­mal­la eu­rol­la. Iki­muis­toi­sin het­ki oli, kun löy­sin kä­sin­ku­do­tun Prin­ses­sa-tab­le­tin hy­vän­te­ke­väi­syys­kirp­pu­to­ril­ta. Se oli mal­li­kap­pa­le en­nen kuin Prin­ses­so­ja alet­tiin tuot­taa te­ol­li­ses­ti. Se löy­tyi syn­ty­mä­päi­vä­nä­ni ja oli pa­ras lah­ja mitä saa­toin toi­voa.

Anemone-mallia valmistettiin kuudessa eri värissä vuosina 1961–1973.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen tek­si on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 1/2020.