Kaup­pa­neu­vos Kyös­ti Kak­ko­nen on kun­ni­an­hi­moi­nen ­ke­räi­li­jä. Kol­mi­kymp­pi­se­nä syt­ty­nyt ­in­to­hi­mo on suun­tau­tu­nut niin öl­jy­maa­lauk­siin kuin ryi­jyi­hin. Yk­si ylit­se mui­den on ko­ti­mai­nen de­sign: lasi ja ke­ra­miik­ka.

– Mi­nul­la on maa­il­man kat­ta­vin suo­ma­lai­sen la­sin ja ke­ra­mii­kan de­sign­ko­ko­el­ma. Täl­lä het­kel­lä sii­hen kuu­luu yli 10 000 esi­net­tä, mut­ta ko­ko­el­ma täy­den­tyy jat­ku­vas­ti, Kyös­ti Kak­ko­nen my­häi­lee.

Mei­dän tai­tee­nys­tä­vien on­nek­si Kyös­ti Kak­ko­sen ko­ko­el­ma ei ole sul­jet­tu­na luk­ko­jen taak­se, vaan sitä pää­see ihai­le­maan mais­ti­ai­sia Es­poon mo­der­nin tai­teen mu­se­os­sa eli EM­MAs­sa.

Kaik­ki ko­ko­el­man aar­teet ei­vät mah­du ker­ral­la esil­le, jo­ten näyt­te­ly muut­tuu sään­nöl­li­sin vä­li­a­join. Ko­ko­el­man osia myös mat­kus­te­lee maa­il­mal­la tuo­mas­sa tun­net­tuut­ta Suo­mi-de­sig­nil­le.

Oman ai­kan­sa tulk­ke­ja

Mik­si sit­ten ko­ti­mai­nen lasi ja ke­ra­miik­ka ve­to­a­vat kaup­pa­neu­vok­sen sy­dä­meen?

Kaj Franckin 1970-luvulla Nuutajärvelle suunnittelemien lautasten väriskaala on herkän herkullinen.

– Har­va asia ker­too enem­män suo­ma­lai­ses­ta iden­ti­tee­tis­tä. Muo­toi­lu on kan­sain­vä­li­nen käyn­ti­kort­tim­me, joka ker­too me­nes­tys­ta­ri­naam­me maa­il­mal­la. Mi­nus­ta sitä voi­si käyt­tää vie­lä enem­män mark­ki­noi­maan maa­tam­me. Ei­kä de­sig­nia sai­si unoh­taa tääl­lä ko­ti­o­lois­sa­kaan. Esi­mer­kik­si yri­tys­ten oli­si syy­tä sat­sa­ta muo­toi­luun, sil­lä se li­sää tut­ki­tus­ti hen­ki­lö­kun­nan hy­vin­voin­tia, Kyös­ti Kak­ko­nen sum­maa.

EM­MAs­sa säi­ly­tet­tä­vä de­sign­ko­ko­el­ma on mo­ni­nai­nen. Sii­hen mah­tuu esi­nei­tä sekä Suo­mi-­muo­toi­lun kul­tai­sil­ta vuo­si­kym­me­nil­tä et­tä ny­ky­a­jal­ta. Ta­pio Wirk­ka­lan 1950-lu­vun lin­jak­kaat la­sie­si­neet tun­tu­vat seu­rus­te­le­van vai­vat­to­mas­ti ­ny­ky­muo­toi­li­joi­den ai­kaan­saan­nos­ten, ku­ten Al­ma Jan­tu­sen vä­rik­käi­den la­si­veis­tos­ten tai Kim Si­mons­so­nin ke­ra­miik­ka­hah­mo­jen kans­sa.

– Ku­kin ai­ka tai mur­ros­koh­ta tuot­taa oman­lais­taan tai­det­ta, Kyös­ti Kak­ko­nen huo­maut­taa.

Us­ka­li­aat nai­set

Kyös­ti Kak­ko­nen ei ole val­mis ni­me­ä­mään ke­tään suo­sik­ki­muo­toi­li­jak­seen. Hä­nes­tä se oli­si vä­hin­tään­kin ky­see­na­lais­ta.

– Kiin­nos­tun ai­na us­kal­ta­vis­ta per­soo­nis­ta, jot­ka va­lit­se­vat oman tien­sä. Esi­merk­kei­nä näis­tä ovat Gun­nel Ny­man sekä Toi­ni Muo­na, joka loi nai­se­na me­nes­tyk­sek­kään uran ai­ka­na, jol­loin työ­e­lä­mä on pit­käl­ti va­rat­tu mie­hil­le.

Itävallassa syntynyt Friedl Holzer-Kjellberg tunnetaan muun muassa riisiposliininin kehittäjänä Arabiassa. Kuvassa Holzer-Kjellbergin suunnittelemia riisiposliinimaljoja. Riisiposliinia valmistettiin Arabiassa 1940-1970-luvuilla.

Nais­puo­lis­ten tai­tei­li­joi­den osuus on muu­ten­kin mer­kit­tä­vä ko­ko­el­mas­sa.

– Yli puo­let esi­neis­tä on nais­ten suun­nit­te­le­mia, Kyös­ti Kak­ko­nen ker­too sa­mal­la kun kier­räm­me näyt­te­ly­ti­laa, jos­sa ihai­len Kyl­lik­ki Sal­men­haa­ran, Rut Bry­kin ja Gun­nel Ny­ma­nin muo­toi­lua.

Kak­ko­nen kom­men­toi suo­ma­lais­ten yri­tys­ten ja yk­si­tyis­hen­ki­löi­den ha­lua ke­rä­tä tai­det­ta.

Kyllikki Salmenhaara oli taitava dreijaamaan. Hänen 1950-luvulla dreijaamansa pullot ihastuttavat pelkistetyllä muotokielellään.

– Meil­lä ei juu­ri­kaan ole yk­si­tyi­siä tai­de­ko­ko­el­mia, ja esi­mer­kik­si Ser­lac­hiuk­sen ko­ko­el­ma on har­vi­nai­suus. Odo­te­taan, et­tä tai­teen ke­rää­mi­nen ja tu­ke­mi­nen oli­si vain mu­se­oi­den vas­tuul­la. Pan­kit­kin re­a­li­soi­vat tai­de­ko­ko­el­mi­aan nii­den kar­tut­ta­mi­sen si­jaan, hän har­mit­te­lee.

Me­se­naat­ti Kak­ko­nen

Tapio Wirkkala suunnitteli Juliana-maljakon vuonna 1972 lahjaksi Alankomaiden kuningattarelle.

Luon­to on Kiih­te­lys­vaa­ras­sa syn­ty­neel­le ­Kyös­ti Kak­ko­sel­le tär­keä asia. Yk­si ko­ti­mai­sen de­sig­nin kau­neim­mis­ta asi­ois­ta hä­nes­tä on se, et­tä ins­pi­raa­tio am­men­ne­taan liki ai­na luon­nos­ta. Tai­teen avul­la voi ker­toa myös eko­sys­tee­mim­me on­gel­mis­ta. Esi­mer­kik­si Jo­han­nes Ran­ta­sa­lon la­si­te­ok­sen Mer­ten sa­lai­suu­det (2020) si­säl­le on kät­ket­ty val­ta­me­ris­tä ke­rät­tyä muo­vi­jä­tet­tä.

Kyös­ti Kak­ko­nen jat­kaa ko­ko­el­man­sa kar­tut­ta­mis­ta, tai­tei­li­joi­den tu­ke­mis­ta ja kult­tuu­ri­ses­ti mer­kit­tä­vien koh­tei­den kun­nos­ta­mis­ta. Niis­tä esi­merk­ki­nä on muun mu­as­sa Sa­von­lin­nas­sa si­jait­se­va Rau­ha­lin­na-hu­vi­la, jos­ta ker­roim­me nu­me­ros­sam­me 7/2023. Hä­nen mie­les­tään ko­val­la työl­lä an­sait­tu raha on hyvä si­joit­taa jo­hon­kin hen­ki­ses­ti ar­vok­kaa­seen ja kau­nii­seen, jot­ta se tuo iloa myös jäl­ki­pol­vil­le.

– Van­ha sa­non­ta sii­tä, et­tä ih­mi­nen on to­del­la köy­hä mi­kä­li hä­nel­lä on vain ra­haa, pi­tää kyl­lä paik­kan­sa, hän sum­maa ke­räi­lyn­sä sie­lun.

Heini Riitahuhdan Kukonlaulu (2020) on tilaustyö. Siinä voi nähdä taiteilija Marc Chagallilta tuttuja vaikutteita.

Col­lec­ti­on Kak­ko­nen EM­MAs­sa, Aher­ta­jan­tie 5, Es­poo, em­ma­mu­seum.fi

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu A&D:n nu­me­ros­sa 9/2023.