Ru Ru­ne­berg on py­säh­ty­nyt päi­väk­si Hel­sin­kiin en­nen kuin jat­kaa mat­kaa ju­nal­la Vaa­saan. ”Yl­hääl­le”, ku­ten hän sa­noo. Ru­ne­berg on juu­ri pa­lan­nut va­el­lus­reis­sul­taan Al­peil­ta Ita­li­an ja Rans­kan ra­jal­ta.

– Olim­me kor­keim­mil­laan 3 000 met­ris­sä, Ru ­Ru­ne­berg ker­too tyy­ty­väi­se­nä ras­kaas­ta mut­ta on­nis­tu­nees­ta mat­kas­taan.

Otto von Fieandt oli yksi J.L. Runebergin kirjoittaman Vänrikki Stoolin tarinoiden sankareista. Hänellä oli taipumus poltella piippua taistelu kentällä. Veistos on myös viinakannu.

Muo­toi­li­ja ja tai­de­kä­si­työ­läi­nen Ru Ru­ne­berg edus­taa Suo­mes­sa har­vi­nai­sek­si käy­nyt­tä ho­pea­se­pän­työ­tä. Vie­lä har­vi­nai­sem­pi on hä­nen ai­he­maa­il­man­sa. Ru Ru­ne­berg luo ho­pe­as­ta hyön­teis- ja lin­tu­fi­gu­rii­ne­ja, joil­la on in­hi­mil­li­siä piir­tei­tä. Nii­den li­säk­si hän te­kee hyön­teis­ten muo­toi­sia ko­ru­ja.

Funk­ti­o­naa­lis­ta ho­pe­a­tai­det­ta

Ru Ru­ne­berg to­teut­taa pie­nois­veis­tok­sen­sa hy­vin tar­kas­ti ja re­a­lis­ti­ses­ti – niis­tä voi tun­nis­taa hyön­tei­sen tai lin­nun la­jin. Veis­tok­set ovat sekä tai­det­ta et­tä käyt­tö­esi­nei­tä, ku­ten ryyp­py­kup­pe­ja, vii­na­kan­nu­ja sekä suo­la- ja pip­pu­ri­si­rot­ti­mia.

Nämä hu­mo­ris­ti­set ja ajan il­mi­öi­tä kom­men­toi­vat fi­gu­rii­nit saa­vat roo­lin myös ruo­ka­pöy­dän kat­tauk­sen klas­si­si­na kes­ki­pis­tei­nä. Pie­nois­veis­tok­set yl­lät­tä­vät ruo­kai­li­jat pii­lo­te­tuil­la käyt­tö­tar­koi­tuk­sil­laan.

Esine on kastemalja, jolla pienet hopeiset muurahaiset soittavat harppua ja trumpettia juhlistaakseen iloista tapahtumaa. Hopeasta ja valetusta lasista valmistettu malja on tilaustyö Pernajan Pyhän Mikaelin kirkkoon.

Vaik­ka ura on ol­lut pit­kä, Ru Ru­ne­ber­gin pu­hees­ta kuu­lee in­to­hi­mon työ­hön – sii­tä­kin huo­li­mat­ta, et­tä ho­pe­a­se­pän­työ on Suo­mes­sa jää­nyt mar­gi­naa­li­seen ase­maan. Niin­pä Ru Ru­ne­ber­gin töi­tä voi näh­dä use­am­min kan­sain­vä­li­sis­sä näyt­te­lyis­sä ja gal­le­ri­ois­sa, ku­ten Gal­le­ri Se­bas­ti­an Schild­tis­sä Tuk­hol­man Strand­vä­ge­nil­lä ja Gal­le­ri Mon­ta­nis­sa Köö­pen­ha­mi­nas­sa.

Ja­lo­me­tal­lin ja la­sin liit­to

Nuo­re­na Ru­ne­berg haa­vei­li puu­se­pän am­ma­tis­ta, mut­ta se ka­riu­tui, kun hä­nel­lä to­det­tiin pö­ly­al­ler­gia. Lu­ki­on jäl­keen hän pyr­ki tai­de­te­ol­li­sen kor­ke­a­kou­lun huo­ne­ka­lu­suun­nit­te­lun lin­jal­le, mut­ta sin­ne ei­vät ovet au­en­neet.

Juottaminen vaatii keskittymistä. Nyt valmistuvat jalat kurjelle, joka toimii suuresssa sinfoniaorkesterissa trumpetistina ja käyttöesineenä kannuna.

Pa­rin vuo­den ku­lut­tua Ru Ru­ne­berg pää­si Konst­fack­sko­la­niin eli tai­de­kor­ke­a­kou­luun Tuk­hol­mas­sa. Hän val­mis­tui siel­tä me­tal­li­muo­toi­lun mais­te­rik­si vuon­na 1997. Kou­lus­sa vai­kut­ti sa­maan ai­kaan pro­fes­so­ri­na Oi­va Toik­ka, jon­ka kans­sa tiet yh­tyi­vät pian lä­hem­min.

La­si­muo­toi­lu ava­si uu­den kieh­to­van maa­il­man. Ru Ru­ne­berg ei pu­hal­ta­nut la­sia, mut­ta op­pi muo­toi­le­maan sitä hi­o­mal­la ja muil­la kyl­mä­kä­sit­te­ly­tek­nii­koil­la. Ru­ne­berg toi­mi Toi­kan as­sis­tent­ti­na, kun tämä teki suur­ta näyt­te­ly­ään Amos An­der­so­nin mu­se­oon vuon­na 1996.

– Myö­hem­min tu­tus­tuin muo­toi­li­ja ja la­si­tai­tei­li­ja Mark­ku Sa­loon. Olin hä­nen as­sis­tent­ti­naan pari vuot­ta. Mark­ku on vie­lä tänä päi­vä­nä sekä hyvä ys­tä­vä et­tä ul­koi­nen sil­mä­ni, kun ha­lu­an pa­lau­tet­ta töil­le­ni.

Ho­pei­nen sin­fo­ni­aor­kes­te­ri

Esi­ku­via Ru Ru­ne­ber­gil­le voi löy­tää niin 1700-lu­vun ho­pe­a­se­pis­tä, jot­ka muo­toi­li­vat pa­pu­kai­jan muo­toi­sia nup­pe­ja tar­joi­lu­as­ti­oi­den kan­siin, ve­nä­läis­ten mes­ta­rei­den 1800-lu­vun luon­toa imi­toi­vis­ta ho­pe­ae­si­neis­tä kuin 1900-lu­vun alun ju­gen­din or­gaa­ni­ses­ta muo­to­kie­les­tä. Jäl­kim­mäis­tä voi ihas­tel­la vaik­ka­pa Ru Ru­ne­ber­gin ko­ren­to­jen ais­tik­kais­sa sii­vis­sä.

– Ra­kas­tan art nou­ve­au­ta! 1800- ja 1900-lu­vun vaih­tees­sa us­kal­let­tiin ko­keil­la. Ajan hen­ki oli sil­loin, et­tä an­taa men­nä!

Lasiosat tuovat viileään hopeaan lämpöä ja väriä. Usein lasiosat toimivat myös kädensijoina. Sormenjäljet eivät jää niihin yhtä herkästi näkyviin kuin hopeaan.

Me­ne­tel­mät ovat sa­mo­ja kuin sa­to­ja vuo­sia sit­ten, mut­ta Ru Ru­ne­berg ero­aa pe­rin­tei­ses­tä ho­pe­a­se­päs­tä mo­der­nin il­mai­su­kie­len­sä vuok­si. Hän luo sii­hen ker­ron­nal­li­sia ulot­tu­vuuk­sia, jois­ta kes­kei­sin on luon­non syvä kun­ni­oit­ta­mi­nen.

Tuk­hol­ma­lai­sen Schilt­din gal­le­ri­an näyt­te­lystä myy­tiin muu­ta­ma vuo­si sit­ten Ru­ne­ber­gin suu­ri­ko­koi­nen šak­ki­pe­li. Teos päät­tyi Du­bai­hin.

Ru Runebergin hopeasepäntyössä yhdistyvät huumori, kuvanveisto ja käyttöfunktio. Tämä teos, nimeltään Honey, toimii myös hunaja-astiana.

– Sil­loin tuli mie­lee­ni, kuin­ka epä­ta­sai­ses­ti maa­il­man ra­ha­va­rat ovat ja­kaan­tu­neet. Te­ok­se­ni oli kal­lis, mut­ta sit­ten tuli joku, joka pys­tyi os­ta­maan sen tuos­ta vain. Olin tie­tys­ti tyy­ty­väi­nen, et­tä työ­ni myy­tiin. Sa­mal­la se he­rät­ti ris­ti­rii­tai­sia tun­tei­ta. Olen kui­ten­kin pyr­ki­nyt ai­na edis­tä­mään tasa-ar­voa, Ru Ru­ne­berg poh­tii.

ru­ru­ne­berg.fi

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­tin on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 10/2021.

Ru Ru­ne­ber­gin töi­tä on par­hail­laan esil­lä 29.3. as­ti Suo­men kel­lo- ja ko­ru­mu­seo Kruu­nus­sa, Aher­ta­jan­tie 3, Es­poo, https://www.kel­lo­ja­ko­ru­mu­seo.fi/na­yt­te­lyt/ru-ru­ne­berg-ho­pe­a­sep­pa-mo­der­nin-tai­teen-ken­tal­la

Ru Ru­ne­ber­gin An­ti-näyt­te­ly Ga­le­rie Don­ne­ris­sa 28.2.–8.3. Me­ri­ka­tu 1, Hel­sin­ki, https://www.fa­ce­book.com/p/Ga­le­rie-Don­ner-100057337815075/?lo­ca­le=fi_FI