Voi­ko ih­mi­ses­tä, joka oli aut­ta­mat­to­man huo­no kou­lun kä­si­töis­sä, tul­la kan­sain­vä­li­ses­ti pal­kit­tu teks­tii­li­suun­nit­te­li­ja ja -tai­tei­li­ja?

Nuo vaih­to­eh­dot ei­vät ka­jas­tel­leet nuo­ren Ag­ne­ta Ho­bi­nin mie­les­sä. Näyt­ti, et­tä hä­nes­tä muo­tou­tuu kiel­te­no­pet­ta­ja. Agen­ta Ho­bin aloit­ti opis­ke­lun Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa 1960-lu­vun alus­sa pää­ai­nei­naan ruot­si ja eng­lan­ti.

– En kui­ten­kaan tun­te­nut yli­o­pis­to-opis­ke­lua omak­se­ni en­kä viih­ty­nyt suu­ris­sa ja hä­li­se­vis­sä lu­en­to­sa­leis­sa, Ag­ne­ta Ho­bin muis­te­lee.

Lap­pi lu­mo­si

Val­mis­tut­tu­aan teks­tii­li­tai­tei­li­jak­si vuon­na 1971 Ag­ne­ta Ho­bin suun­nit­te­li vuo­den ver­ran pai­no­kan­kai­ta ­sak­sa­lai­ses­sa See­land-yri­tyk­ses­sä kol­le­gan­sa Kris­tii­na Sa­ni­on kans­sa. Siel­tä hän pa­la­si Fin­la­y­so­nin pai­no­kan­kai­den suun­nit­te­li­jak­si Fors­saan.

– Sar­ja­tuo­tan­top­ro­ses­si al­koi kui­ten­kin tun­tua mi­nus­ta ah­dis­ta­van kaa­voi­hin ra­joit­tu­neel­ta.

Vekkimäiset ja viuhkamaiset muodot ovat tyypillisiä Hobinin ilmaisulle. Kudotun teoksen materiaaleina ovat nailon ja teräsverkko.

Tai­teel­li­sen va­pau­den et­sin­tä vei Ag­ne­ta Ho­bi­nin pa­rik­si vuo­dek­si Köö­pen­ha­mi­naan, jos­sa hän pää­si mu­kaan poh­jois­mai­sen teks­tii­lit­rien­naa­lin toi­min­taan. Se mer­kit­si elin­tär­kei­tä kon­tak­te­ja ja ovien avau­tu­mis­ta mu­kaan näyt­te­lyi­hin eri puo­lil­la Poh­jois­mai­ta.

Ho­bin kuu­luu teks­tii­li­tai­tei­li­joi­den jär­jes­tön (TEXO Oy) li­säk­si Suo­men Ku­van­veis­tä­jä­liit­toon. Hän kut­suu it­se­ään mut­kat­to­mas­ti tai­tei­li­jak­si.

– Olen va­lin­nut va­paan tai­tei­li­jan uran, ja suur­ten te­ok­sien to­teut­ta­mi­nen on vaa­ti­nut jopa pank­ki­lai­nan ot­ta­mis­ta. Luo­van työn te­ke­mi­nen vaa­tii it­se­ku­ria ja jär­jes­tel­mäl­li­syyt­tä, Ag­ne­ta Ho­bin ko­ros­taa.

Free­lan­ce­ri­na toi­mi­nut tai­tei­li­ja on haa­li­nut työ­teh­tä­viä mo­nel­la rin­ta­mal­la. Har­va tai­taa tie­tää, et­tä Ag­ne­ta Ho­bin on esi­mer­kik­si suun­ni­tel­lut ruot­sa­lai­sel­le Du­rol­le Gra­nat­lil­ja-ni­mi­sen ta­pe­tin 1980-lu­vul­la. Hil­lit­ty, kas­vi­ai­hei­nen ta­pet­ti on edel­leen tuo­tan­nos­sa.

Ura läh­ti len­toon 40-vuo­ti­aa­na

1970-luvulla Agneta Hobin toimi vuoden ajan Marimekon suunnittelijana. Tämän painokankaan hän toteutti vuodevaatemallistoa varten Japanin markkinoille.

Vuon­na 1975 Ag­ne­ta Ho­bin pa­la­si Köö­pen­ha­mi­nas­ta ta­kai­sin Suo­meen, kun hä­net va­lit­tiin Ma­ri­mek­koon muu­ta­man muun kans­sa vuo­den mit­tai­sel­le ­ko­ea­jal­le. Hän suun­nit­te­li Ma­ri­me­kol­le Ja­pa­nin-mark­ki­noil­le tar­koi­te­tun pai­no­kan­kaan vuo­de­vaa­te­mal­lis­toon, mut­ta muu­ten hä­nen työn­sä ei kos­kaan läh­te­nyt len­toon siel­lä.

Sen jäl­keen seu­ra­si noin kym­me­nen vuo­den ajan­jak­so, jol­loin teks­tii­lit näyt­te­li­vät hä­nen elä­mäs­sään ai­em­paa pie­nem­pää roo­lia. Ag­ne­ta Ho­bin avi­oi­tui ja per­hee­seen syn­tyi kol­me las­ta. Uu­si tu­le­mi­nen koit­ti ry­mi­näl­lä 1980-lu­vul­la. Voi­tet­tu­aan kirk­ko­teks­tii­li­kil­pai­lun Ag­ne­ta Ho­bin loi li­tur­gi­set teks­tii­lit muun mu­as­sa Län­si-Pa­si­lan ja Län­si-Pa­ki­lan kirk­koi­hin Hel­sin­gis­sä sekä suu­ri­ko­koi­sia, ark­ki­teh­tuu­rin kans­sa vuo­ro­pu­he­lua käy­viä ti­laus­töi­tä jul­ki­siin ti­loi­hin, ku­ten lä­he­tys­töi­hin, pank­kei­hin ja vi­ras­toi­hin. Hän myös osal­lis­tui näyt­te­lyi­hin eri puo­lil­la maa­il­maa, ku­ten Yh­dys­val­lois­sa ja Aust­ra­li­as­sa.

– Ura­ni teks­tii­li­tai­tei­li­ja­na al­koi to­den te­ol­la vas­ta 40-vuo­ti­aa­na.

Mus­ko­vii­tis­ta ta­va­ra­merk­ki

1990-lu­vul­la Ho­bin oli vie­rai­le­mas­sa van­hem­pien­sa ke­sä­pai­kal­la Kuor­ta­neel­la Ete­lä-Poh­jan­maal­la. Kaa­tia­lan lou­hok­ses­sa hä­nen sil­miin­sä osui kiil­tä­viä ki­viä. Hän ke­rä­si mu­ri­koi­ta ko­pal­li­sen.

– Ajat­te­lin, et­tä voin teh­dä niis­tä jo­tain.

Muskoviitti välkehtii pienessä teoksessa, joka on kuvattu Agneta Hobinin kodin ikkunalaudalla Helsingin Kruununhaassa.

Ma­te­ri­aa­li osoit­tau­tui mus­ko­vii­tik­si, vaa­le­ak­si kiil­teek­si. Nimi tu­lee ter­mis­tä Mos­ko­van lasi, sil­lä ma­te­ri­aa­lia käy­tet­tiin kes­ki­a­jal­la Ve­nä­jäl­lä la­sin kor­vik­kee­na. Lan­ko­jen vä­liin su­jau­te­tuis­ta mus­ko­viit­ti­lius­kois­ta tuli Ag­ne­ta Ho­bin teks­tii­li­tai­teen ta­va­ra­merk­ki koko vuo­si­kym­me­nek­si. Uu­den ma­te­ri­aa­lin käyt­tö huo­mi­oi­tiin myös kan­sain­vä­li­ses­ti: Ag­ne­ta Ho­bin sai Ruot­sis­sa Poh­jois­mai­den suu­rim­man teks­tii­li­tai­teen pal­kin­non vuon­na 2001. Fo­kus Bo­rås -sää­ti­ön pal­kin­toon kuu­lui huo­mat­ta­van ra­ha­palk­ki­on li­säk­si suu­ri näyt­te­ly lä­hel­lä Gö­te­bor­gia si­jait­se­van Bo­rå­sin teks­tii­li­mu­se­os­sa.

Ag­ne­ta ot­taa työ­huo­neel­laan esil­le kiil­tä­vän mus­ko­viit­ti­kim­pa­leen ja al­kaa vuol­la sii­tä veit­sel­lä las­tu­ja. Mitä ­ohu­em­mak­si las­tut käy­vät, sitä läpi­nä­ky­väm­mäk­si, la­si­mai­sem­mak­si, mi­ne­raa­li muut­tuu. Se on ih­meel­lis­tä ai­net­ta, joka ra­pi­see mur­tu­es­saan kuin en­si­pak­ka­sen rii­te.

Air-teos (kork. 100 cm) vuodelta 2008 rakentuu muskoviitista ja pronssista.

Mus­ko­vii­tin rin­nal­le on 2000-lu­vul­la ­tul­lut leh­ti­kul­ta.

– Ai­to kul­ta tuo te­ok­sii­ni sak­raa­lin hen­gen.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu A & D:n nu­me­ros­sa 9/2021.