Valo vai­kut­taa elä­mi­sen laa­tuun. Nyky­ih­mi­sil­le hyvä va­lais­tus on it­ses­tään­sel­vyys. Jos pa­laam­me ajas­sa taak­se­päin vain rei­lut sata vuot­ta, hyvä va­lais­tus oli vie­lä ylel­li­syyt­tä. Yhä tuol­loin käy­tet­tiin 1800-lu­vun lo­pul­la yleis­ty­nyt­tä pet­ro­li­öl­jy­va­lais­tus­ta. Säh­kö­va­lo­kin teki tu­lo­aan.

Kui­ten­kin myös kynt­ti­län­va­lo oli edel­leen tär­keä va­lon­läh­de. Ruot­sin ho­vis­sa kynt­ti­lät oli­vat vie­lä 1700-lu­vul­la ylel­li­syys­tuot­tei­ta, joi­den laa­tua ja käy­tön mää­rää sää­te­li­vät tiu­kat vir­ka-ase­maan pe­rus­tu­vat sää­dök­set.

Kel­ta­va­lu­rit He­lan­de­rit

Suo­mes­sa mes­sin­ki­siä kynt­ti­län­jal­ko­ja on val­mis­tet­tu ai­na­kin 1600-lu­vul­ta läh­tien. Nii­tä te­ki­vät kel­ta­va­lu­rit eli gör­del­maa­ka­rit eli jyl­maa­ka­rit. ­Nimi mer­kit­si vyön­te­ki­jöi­tä, sil­lä sa­mat kä­si­työ­läi­set val­mis­ti­vat vyön­sol­kia. Kel­ta­va­lu­rei­ta toi­mi mo­nis­sa kau­pun­geis­sa. 1700- ja 1800-lu­vul­la tina ja ho­pea nou­si­vat tär­keik­si ma­te­ri­aa­leik­si.

Ka­la­jo­el­la 1800-lu­vul­la He­lan­der-su­kui­set mes­sin­ki­va­lu­rit val­mis­ta­vat kor­ke­a­ta­soi­sia kynt­ti­län­jal­ko­ja. He te­ki­vät myös erit­täin hie­no­ja kul­lat­tu­ja uus­ro­ko­koo­jal­ko­ja Hel­sin­gin Kei­sa­ril­li­seen pa­lat­siin eli ny­kyi­seen Pre­si­den­tin­lin­naan.

Len­nok­kaat muo­dot

Tukholmalaisen hopeaseppämestarin Lars Boyen (1762–1784/95) vuonna 1777 valmistamia jalkoja koristavat valetut ja siselöidyt rocaille- ja kasviaiheet. Vasarahinta 4 800 e / pari, Hagelstam & Co.

Ro­ko­koon ai­ka­na (1750–1775) kynt­ti­län­jal­ko­jen var­si muo­toil­tiin ba­lus­te­ri­mai­sek­si ja kier­tei­sek­si. Kynt­ti­lä­pe­sä oli puo­les­taan tulp­paa­nin muo­toi­nen. Ja­lan ja var­ren ko­ris­tei­na oli kuk­kia, leh­dy­köi­tä ja ro­cail­le-ai­hei­ta. Mo­nes­ti ja­lat oli­vat polt­to­kul­lat­tu­ja tai ar­gent haché -ho­pe­oi­tu­ja. Var­sin­kin rans­ka­lais­ta al­ku­pe­rää ole­vat ja­lat ta­val­li­ses­ti ho­pe­oi­tiin suu­ri­töi­sel­lä ar­gent haché -me­ne­tel­mäl­lä. Usein nii­den ho­pe­oin­ti on kiil­lo­tuk­sen vuok­si lä­hes ko­ko­naan ku­lu­nut pois, ja poh­ja­ma­te­ri­aa­li mes­sin­ki on tul­lut esiin. Ho­pei­siin kynt­ti­län­jal­koi­hin ta­ot­tiin tai kai­ver­ret­tiin tai­do­kas­ta ro­ko­koon suo­si­maa epä­sym­met­ris­tä ko­ris­te­lua. Sekä Suo­mes­sa et­tä Ruot­sis­sa val­mis­tet­tiin erit­täin kor­ke­a­ta­soi­sia ti­nai­sia ja ho­pei­sia kynt­ti­län­jal­ko­ja, joi­den muo­to­kie­li on ta­sa­pai­nois­ta ja hal­lit­tua. An­tiik­ki­mark­ki­noil­la liik­kuu run­saas­ti eri-ikäi­siä ja -ta­soi­sia, ko­pi­oi­tu­ja ja ro­ko­koos­ta ins­pi­roi­tu­nei­ta kynt­ti­län­jal­ko­ja.

Yl­väs kuin pyl­väs

Kustavilaisen ajan yleistä tyyppiä edustaa pyöreällä jalustalla seisova uritettu pylväsvarsi. Johan Lindblad (mestarina Turussa 1827–1861). Vasarahinta 550 e / pari, Hagelstam & Co.

Kus­ta­vi­lai­sen ajan (1775–1810) al­ku­vai­hees­sa kel­lo­mai­set ja­lat oli ko­ris­tet­tu hel­mi- tai leh­ti­sau­val­la. Var­si sai usein kat­kais­tun ja kan­ne­loi­dun eli pys­ty­u­ri­te­tun pyl­vään muo­don. Kynt­ti­län­pe­sään kuu­lui usein ir­to­nai­nen ta­li­va­ti eli hat­tu. Tyyp­piä val­mis­tet­tiin ho­pe­as­ta, ti­nas­ta ja ar­gent haché -ho­pe­oi­dus­ta mes­sin­gis­tä. Myö­häis­kus­ta­vi­lai­se­na ai­ka­na ti­nas­ta val­mis­tet­tiin tyyp­piä, jos­sa oli ne­li­ö­mäi­nen kuu­la­jal­kai­nen jal­ka, pyl­väs­mäi­nen var­si ja uur­na­mai­nen kynt­ti­län­pe­sä. Tuk­hol­mas­sa tuli muo­tiin val­koi­ses­ta mar­mo­ris­ta ja mes­sin­gis­tä teh­ty kynt­ti­län­jal­ka, jos­sa oli ne­li­ö­mäi­nen jal­ka ja kat­kais­tun pyl­vään muo­toi­nen var­si. Kynt­ti­län­pe­sä oli uur­na, jota toi­si­naan ko­ris­ti tup­su- ja ket­ju­ko­ris­tei­nen laat­ta. Jos­kus jal­ka saa­tet­tiin myös val­mis­taa vul­kaa­ni­ses­ta ki­ves­tä eli por­fyy­ris­tä tai tum­mak­si kiil­lo­te­tus­ta puus­ta.

Mo­der­nin mo­net muo­dot

Geometrisyys kuului jugendin myöhäisvaiheeseen. Hopeoidut tinajalat on valmistanut saksalainen Württembergische Metallwarenfabrik (WMF) 1900-luvun alussa. Lähtöhinta 130 e, Bukowskis.

Ju­gend (1890–1910) suo­si mo­nen­lai­sia ma­te­ri­aa­le­ja: eri­lai­sia me­tal­li­le­jee­rin­ke­jä, ho­pe­aa, uus­ho­pe­aa, ku­pa­ria, mes­sin­kiä ja ke­ra­miik­kaa. Kynt­ti­län­jal­ko­jen ko­ris­tee­na oli usein or­gaa­ni­sia fi­guu­ri- ja kas­vi­ai­hei­ta. Myö­häis­vai­hees­sa in­nos­tut­tiin ge­o­met­ri­ses­tä ko­ris­te­lus­ta. Te­ol­li­nen val­mis­tus oli laa­jaa, eri­tyi­ses­ti Sak­sas­sa. Iris-teh­das val­mis­ti Por­voos­sa tai­de­te­ol­li­sia ke­ra­miik­ka­jal­ko­ja.

Kauris oli art decon muotiaiheita. Tinajalka, Ystad Tenn (Ruotsi) 1920–1930-luku. Lähtöhinta 130 e/4 kpl, Bukowskis.

Lin­ja­kas art deco eli 1920-lu­vun klas­si­sis­mi (1920–1939) käyt­ti kynt­ti­län­jal­ko­jen ma­te­ri­aa­li­na eri­tyi­ses­ti ti­naa. Tyy­li­tel­lyt ja klas­si­soi­vat ai­heet ha­et­tiin kus­ta­vi­lai­suu­des­ta ja em­pi­res­tä. Kynt­ti­län­jal­ko­jen var­si­na oli usein pyl­väs, akan­tus­leh­ti, del­fii­ni tai lyy­ra. Mer­kit­tä­vim­piä val­mis­ta­jia oli­vat Oy Tai­to Ab ja Hak­ka­rai­sen Tai­de­ta­ko­mo.

Tapio Wirkkalan vuonna 1963 suunnittelema Trumpetti on moderni klassikko. Hämeenlinnalainen Kultakeskus valmistaa sitä yhä neljässä koossa, 599–999 e.

Vaik­ka säh­kö­va­lais­tus oli yleis­ty­nyt, myös mo­der­nis­min ai­ka (1940–) kai­pa­si elä­vän tu­len lu­moa. Kynt­ti­län­jal­ko­jen tyy­li seu­ra­si tai­de­te­ol­li­suut­ta, joka suo­si sel­kei­tä ja vä­hä­e­lei­siä muo­to­ja. Mo­net 1950-lu­vun kynt­ti­län­ja­lat oli­vat vaa­ti­mat­to­mia ja lä­hes huo­maa­mat­to­man pie­niä. Ma­te­ri­aa­lei­na oli muun mu­as­sa me­tal­li ja lasi. 1960-lu­vun kynt­ti­län­ja­lois­sa nä­kyi jo sel­vä de­sig­nin lei­ma, ja ne oli­vat edel­lis­tä vuo­si­kym­men­tä näyt­tä­vim­piä. Ajan ele­gan­teim­mis­ta kynt­ti­län­ja­lois­ta vas­ta­si Ta­pio Wirk­ka­la ho­pei­sel­la Trum­pet­ti-sar­jal­laan. Mui­ta klas­sik­ko­ja ovat Nan­ny Stil­lin Sult­taa­ni (Rii­hi­mä­en Lasi) ja tie­tys­ti Timo Sar­pa­ne­van sol­muk­kei­nen Fes­ti­vo (Iit­ta­la). Se on edel­leen tuo­tan­nos­sa.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu A&D_n nu­me­ros­sa 10/2022.