Vie­rai­lu Lot­ta ­Ny­lun­din ja hä­nen puo­li­son­sa luo­na joh­taa mie­len rau­hoit­tu­mi­seen. Karl Jo­han -tyy­li­sil­lä huo­ne­ka­luil­la, upot­ta­vil­la itä­mai­sil­la ma­toil­la sekä Wil­li­am Mor­ri­sin suun­nit­te­le­mil­la teks­tii­leil­lä ja ta­pe­teil­la si­sus­te­tus­sa ko­dis­sa ai­ka ­näyt­tää en­si­sil­mäyk­sel­lä py­säh­ty­neen jon­ne­kin 1800-lu­vul­le. Tar­kem­min kat­so­es­saan huo­maa 1900-lu­vun al­ku­puo­len esi­ne­ker­ros­tu­mia, jopa ny­ky­tai­det­ta.

Si­sus­tuk­sen läh­tö­koh­ta­na 1800-lu­vun in­te­ri­öö­rit

Lot­ta Ny­lund on kou­lu­tuk­sel­taan tai­de­his­to­ri­oit­si­ja, ja van­ho­jen tyy­li­suun­tien es­te­tiik­ka on ai­na pu­hu­tel­lut sekä hän­tä et­tä hä­nen puo­li­so­aan ny­ky­muo­toi­lua enem­män. Sen voi hel­pos­ti lu­kea myös hei­dän ko­dis­taan. Vil­la Gyl­len­ber­gin in­ten­dent­ti­nä työs­ken­te­le­vä Lot­ta Ny­lund ra­kas­ti jo lap­se­na mu­se­oi­ta – eten­kin ko­ti­mu­se­oi­ta. Vie­rai­lu niis­sä oli hä­nel­le per­heen yh­teis­ten lo­ma­mat­ko­jen eh­do­ton ko­ho­koh­ta.

Helsingissä sijaitsevan Villa Gyllenbergin intendenttinä työskentelevä Lotta Nylund on tehnyt väitöskirjansa taidemaalari Alexander Lauréuksesta (1783–1823).

Yh­tei­sen ko­din tyy­liä ­hah­mo­tel­ta­es­sa läh­tö­koh­dak­si va­li­koi­tui­vat 1800-lu­vun in­te­ri­öö­rit, eng­lan­ti­lai­set Mor­ris-ta­pe­tit ja ruot­sa­lai­nen Karl Jo­han -em­pi­re, kos­ka ne pu­hut­te­le­vat mo­lem­pia. En­sik­si piti kui­ten­kin löy­tää Hel­sin­gin kan­ta­kau­pun­gis­ta asun­to, jota ei oli­si pi­lat­tu lii­an uu­dis­tu­sin­toi­sel­la re­mon­til­la. Pa­rin vuo­den et­si­mi­sen jäl­keen sel­lai­nen löy­tyi Kruu­nun­haas­ta, 1900-lu­vun alus­sa ra­ken­ne­tus­ta ker­ros-
ta­los­ta.

Yk­sin­ker­tais­ta ja luon­non­lä­heis­tä

Eng­lan­ti­lai­sen Arts and Crafts -liik­keen joh­to­hah­moi­hin kuu­lu­nut Wil­li­am Mor­ris suun­nit­te­li si­sus­tuk­sia, teks­tii­lei­tä ja ta­pet­te­ja. Es­te­tii­kan li­säk­si mo­lem­pia vie­hät­tää se his­to­ri­al­li­nen kon­teks­ti, jos­sa ne syn­tyi­vät. Sama pä­tee Karl Jo­han -tyy­liin.

Koti on kuin aikamatka menneeseen. Kain Tapperin maalaus olohuoneessa paljastaa, millä aikakaudella koti on rakentunut. Sen yllä on Akseli Gallen-Kallelan maalaus. Ruotsalainen kirjakaappi on löytö Bukowskin huutokaupausta.

– Mo­lem­pien taus­tal­la vai­kut­taa ro­man­tii­kan ajan kiin­nos­tus kan­saa koh­taan. Karl Jo­han -tyy­li poh­jaa klas­sis­miin, mut­ta se ei sil­ti ole
tyy­li­suun­ta­na pa­lat­si­mai­sen ko­rea, vaan yk­sin­ker­tai­suu­des­saan luon­non­lä­hei­nen, jopa hie­man ta­lon­poi­kai­nen. Wil­li­am ­Mor­ris puo­les­taan et­si kei­no­ja tuot­taa kan­sal­le pe­rin­tei­sin me­ne­tel­min val­mis­tet­tua, ai­toa tai­det­ta, Lot­ta Ny­lund erit­te­lee.

Suu­rin osa ko­din huo­ne­ka­luis­ta on han­kit­tu sil­lä pe­ri­aat­teel­la, et­tä täy­del­lis­tä yk­si­löä et­si­tään, kun­nes sel­lai­nen löy­tyy. Esi­mer­kik­si oi­ke­an­lais­ta kir­ja­kaap­pia pa­ri­kun­ta et­si kol­me vuot­ta.

Makuuhuoneen seinälle herkkää väriä tuo Sandersonin koristeellinen tapetti, jonka malli on luotu alunperin jo 1700-luvulla.

– Lo­pul­ta ma­hon­ki­nen Karl Jo­han -tyy­li­nen kir­ja­kaap­pi löy­tyi Ikea-huo­ne­ka­lun hin­nal­la, Lot­ta Ny­lund iloit­see.

An­tii­kis­ta on pi­det­tä­vä huol­ta

Huu­to­kau­pois­ta voi edel­leen löy­tää puu­se­pän­työ­nä teh­ty­jä, ja­lo­pui­sia 1800-lu­vun huo­ne­ka­lu­ja to­del­la ­edul­li­ses­ti. An­tii­kil­la si­sus­ta­mi­sen vie­hä­tys pe­rus­tuu Lot­ta Ny­lun­din mie­les­tä osit­tain myös sii­hen, et­tä esi­nei­den ar­vo säi­lyy myös tu­le­vai­suu­des­sa.

– Em­me ole os­ta­neet ko­tiim­me mi­tään si­joi­tus­mie­les­sä. On sil­ti iha­na aja­tel­la, et­tä näil­lä esi­neil­lä on ar­voa. Ne jat­ka­vat elä­mään­sä myös sen jäl­keen, kun mei­tä ei enää ole. Oi­ke­as­taan ajat­te­len, et­tem­me omis­ta näi­tä esi­nei­tä, vaan ne ovat meil­lä lai­nas­sa oman elä­mäm­me ajan. Sik­si mei­dän on ar­vos­tet­ta­va nii­tä ja pi­det­tä­vä niis­tä huol­ta.

Lotta Nylynd rakasti kotimuseoita jo lapsena. Omaan kotiinsa hän loi niiden tunnelman. – Vielä, kun tänne saisi kotimuseoiden tuoksun, hän haaveilee.

Wil­li­am Mor­ri­sin ker­ro­taan sa­no­neen, et­tei ko­tiin pi­täi­si hank­kia mi­tään, mikä ei ole hyö­dyl­lis­tä tai mitä ei pidä kau­nii­na. Tie­toi­ses­ti tai tie­dos­ta­mat­taan Lot­ta Ny­lund ja hä­nen mie­hen­sä tun­tu­vat nou­dat­ta­neen tätä pe­ri­aa­tet­ta. Täl­lai­nen koti tuot­taa iloa jo­kai­seen päi­vään.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 2/2020.