Artikkeli
Kodissa näkyy William Morrisin toteamus, ettei kotiin pitäisi hankkia mitään, mikä ei ole hyödyllistä tai mitä ei pidä kauniina.

Kodissa näkyy William Morrisin toteamus, ettei kotiin pitäisi hankkia mitään, mikä ei ole hyödyllistä tai mitä ei pidä kauniina.

Se­li­na Vie­no­la ku­vat Riit­ta Sou­ran­der

Koti elää William Morrisin ajan hengessä

Lotta Nylundin koti vie viehkeälle aikamatkalle 1800-luvulle.

Vie­rai­lu Lot­ta ­Ny­lun­din ja hä­nen puo­li­son­sa luo­na joh­taa mie­len rau­hoit­tu­mi­seen. Karl Jo­han -tyy­li­sil­lä huo­ne­ka­luil­la, upot­ta­vil­la itä­mai­sil­la ma­toil­la sekä Wil­li­am Mor­ri­sin suun­nit­te­le­mil­la teks­tii­leil­lä ja ta­pe­teil­la si­sus­te­tus­sa ko­dis­sa ai­ka ­näyt­tää en­si­sil­mäyk­sel­lä py­säh­ty­neen jon­ne­kin 1800-lu­vul­le. Tar­kem­min kat­so­es­saan huo­maa 1900-lu­vun al­ku­puo­len esi­ne­ker­ros­tu­mia, jopa ny­ky­tai­det­ta.

Si­sus­tuk­sen läh­tö­koh­ta­na 1800-lu­vun in­te­ri­öö­rit

Lot­ta Ny­lund on kou­lu­tuk­sel­taan tai­de­his­to­ri­oit­si­ja, ja van­ho­jen tyy­li­suun­tien es­te­tiik­ka on ai­na pu­hu­tel­lut sekä hän­tä et­tä hä­nen puo­li­so­aan ny­ky­muo­toi­lua enem­män. Sen voi hel­pos­ti lu­kea myös hei­dän ko­dis­taan. Vil­la Gyl­len­ber­gin in­ten­dent­ti­nä työs­ken­te­le­vä Lot­ta Ny­lund ra­kas­ti jo lap­se­na mu­se­oi­ta – eten­kin ko­ti­mu­se­oi­ta. Vie­rai­lu niis­sä oli hä­nel­le per­heen yh­teis­ten lo­ma­mat­ko­jen eh­do­ton ko­ho­koh­ta.

Helsingissä sijaitsevan Villa Gyllenbergin intendenttinä työskentelevä Lotta Nylund on tehnyt väitöskirjansa taidemaalari Alexander Lauréuksesta (1783–1823).

Helsingissä sijaitsevan Villa Gyllenbergin intendenttinä työskentelevä Lotta Nylund on tehnyt väitöskirjansa taidemaalari Alexander Lauréuksesta (1783–1823).

Yh­tei­sen ko­din tyy­liä ­hah­mo­tel­ta­es­sa läh­tö­koh­dak­si va­li­koi­tui­vat 1800-lu­vun in­te­ri­öö­rit, eng­lan­ti­lai­set Mor­ris-ta­pe­tit ja ruot­sa­lai­nen Karl Jo­han -em­pi­re, kos­ka ne pu­hut­te­le­vat mo­lem­pia. En­sik­si piti kui­ten­kin löy­tää Hel­sin­gin kan­ta­kau­pun­gis­ta asun­to, jota ei oli­si pi­lat­tu lii­an uu­dis­tu­sin­toi­sel­la re­mon­til­la. Pa­rin vuo­den et­si­mi­sen jäl­keen sel­lai­nen löy­tyi Kruu­nun­haas­ta, 1900-lu­vun alus­sa ra­ken­ne­tus­ta ker­ros-
ta­los­ta.

Yk­sin­ker­tais­ta ja luon­non­lä­heis­tä

Eng­lan­ti­lai­sen Arts and Crafts -liik­keen joh­to­hah­moi­hin kuu­lu­nut Wil­li­am Mor­ris suun­nit­te­li si­sus­tuk­sia, teks­tii­lei­tä ja ta­pet­te­ja. Es­te­tii­kan li­säk­si mo­lem­pia vie­hät­tää se his­to­ri­al­li­nen kon­teks­ti, jos­sa ne syn­tyi­vät. Sama pä­tee Karl Jo­han -tyy­liin.

Koti on kuin aikamatka menneeseen. Kain Tapperin maalaus olohuoneessa paljastaa, millä aikakaudella koti on rakentunut. Sen yllä on Akseli  Gallen-Kallelan maalaus. Ruotsalainen kirjakaappi on löytö Bukowskin huutokaupausta.

Koti on kuin aikamatka menneeseen. Kain Tapperin maalaus olohuoneessa paljastaa, millä aikakaudella koti on rakentunut. Sen yllä on Akseli Gallen-Kallelan maalaus. Ruotsalainen kirjakaappi on löytö Bukowskin huutokaupausta.

– Mo­lem­pien taus­tal­la vai­kut­taa ro­man­tii­kan ajan kiin­nos­tus kan­saa koh­taan. Karl Jo­han -tyy­li poh­jaa klas­sis­miin, mut­ta se ei sil­ti ole
tyy­li­suun­ta­na pa­lat­si­mai­sen ko­rea, vaan yk­sin­ker­tai­suu­des­saan luon­non­lä­hei­nen, jopa hie­man ta­lon­poi­kai­nen. Wil­li­am ­Mor­ris puo­les­taan et­si kei­no­ja tuot­taa kan­sal­le pe­rin­tei­sin me­ne­tel­min val­mis­tet­tua, ai­toa tai­det­ta, Lot­ta Ny­lund erit­te­lee.

Suu­rin osa ko­din huo­ne­ka­luis­ta on han­kit­tu sil­lä pe­ri­aat­teel­la, et­tä täy­del­lis­tä yk­si­löä et­si­tään, kun­nes sel­lai­nen löy­tyy. Esi­mer­kik­si oi­ke­an­lais­ta kir­ja­kaap­pia pa­ri­kun­ta et­si kol­me vuot­ta.

Makuuhuoneen seinälle herkkää väriä tuo Sandersonin koristeellinen tapetti, jonka malli on luotu alunperin jo 1700-luvulla.

Makuuhuoneen seinälle herkkää väriä tuo Sandersonin koristeellinen tapetti, jonka malli on luotu alunperin jo 1700-luvulla.

– Lo­pul­ta ma­hon­ki­nen Karl Jo­han -tyy­li­nen kir­ja­kaap­pi löy­tyi Ikea-huo­ne­ka­lun hin­nal­la, Lot­ta Ny­lund iloit­see.

An­tii­kis­ta on pi­det­tä­vä huol­ta

Huu­to­kau­pois­ta voi edel­leen löy­tää puu­se­pän­työ­nä teh­ty­jä, ja­lo­pui­sia 1800-lu­vun huo­ne­ka­lu­ja to­del­la ­edul­li­ses­ti. An­tii­kil­la si­sus­ta­mi­sen vie­hä­tys pe­rus­tuu Lot­ta Ny­lun­din mie­les­tä osit­tain myös sii­hen, et­tä esi­nei­den ar­vo säi­lyy myös tu­le­vai­suu­des­sa.

– Em­me ole os­ta­neet ko­tiim­me mi­tään si­joi­tus­mie­les­sä. On sil­ti iha­na aja­tel­la, et­tä näil­lä esi­neil­lä on ar­voa. Ne jat­ka­vat elä­mään­sä myös sen jäl­keen, kun mei­tä ei enää ole. Oi­ke­as­taan ajat­te­len, et­tem­me omis­ta näi­tä esi­nei­tä, vaan ne ovat meil­lä lai­nas­sa oman elä­mäm­me ajan. Sik­si mei­dän on ar­vos­tet­ta­va nii­tä ja pi­det­tä­vä niis­tä huol­ta.

Lotta Nylynd rakasti kotimuseoita jo lapsena. Omaan kotiinsa hän loi niiden tunnelman. – Vielä, kun tänne saisi kotimuseoiden tuoksun, hän haaveilee.

Lotta Nylynd rakasti kotimuseoita jo lapsena. Omaan kotiinsa hän loi niiden tunnelman. – Vielä, kun tänne saisi kotimuseoiden tuoksun, hän haaveilee.

Wil­li­am Mor­ri­sin ker­ro­taan sa­no­neen, et­tei ko­tiin pi­täi­si hank­kia mi­tään, mikä ei ole hyö­dyl­lis­tä tai mitä ei pidä kau­nii­na. Tie­toi­ses­ti tai tie­dos­ta­mat­taan Lot­ta Ny­lund ja hä­nen mie­hen­sä tun­tu­vat nou­dat­ta­neen tätä pe­ri­aa­tet­ta. Täl­lai­nen koti tuot­taa iloa jo­kai­seen päi­vään.

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nis­sa 2/2020.

Ko­din avai­met

Asuk­kaat Vil­la Gyl­len­ber­gin ­in­ten­dent­ti Lot­ta Ny­lund puo­li­soi­neen.

Koti 123-ne­li­öi­nen huo­neis­to vuon­na 1908 val­mis­tu­nees­sa ker­ros­ta­los­sa Hel­sin­gin Kruu­nun­haas­sa.

Eri­tyis­tä Mor­ris-ta­pe­teil­la ja Karl Jo­han -huo­ne­ka­luil­la si­sus­te­tus­sa ko­dis­sa ai­ka tun­tuu py­säh­ty­neen.

SUOSITTELEMME MYÖS NÄITÄ