Ku­ka­pa ei muis­tai­si lap­suu­des­saan saa­mia pos­ti­kort­te­ja, jois­sa ti­tu­lee­rat­tiin nei­dik­si tai pik­ku­her­rak­si? Se tun­tui niin ai­kuis­mai­sel­ta ja hie­nol­ta. Ny­ky­ään pos­ti­kort­te­ja lä­he­te­tään pal­jon vä­hem­män kuin vie­lä vaik­ka­pa 1970-lu­vul­la. Se on har­mi. Pal­ve­lee­han pos­ti­kort­ti mitä vie­hät­tä­vim­pä­nä ta­pa­na ter­veh­tiä, muis­taa ja on­ni­tel­la.

Zach­ris To­pe­lius etu­ri­vis­sä

Pos­ti­kor­tin his­to­ria ei ulo­tu niin kau­as kuin voi­si äk­ki­sel­tään olet­taa. Maa­il­man van­him­mak­si pos­ti­kor­tik­si sa­no­taan eng­lan­ti­lais­ta kort­tia vuo­del­ta 1840. Vi­ral­li­sek­si osak­si pos­tin toi­min­taa kort­tien kul­jet­ta­mi­nen otet­tiin Itä­val­las­sa 1869. En­sim­mäi­set kor­tit oli­vat ku­vat­to­mia ja koko nii­den kään­tö­puo­li oli va­rat­tu kir­joi­tuk­sel­le.

Suo­men en­sim­mäis­ten pos­ti­kor­tin lä­het­tä­jien jouk­koon kuu­lui kir­jai­li­ja Zach­ris To­pe­lius (1818–1898), joka pos­tit­ti ehi­ö­kor­tin 10.10.1871 ser­kul­leen Os­kar To­pe­liuk­sel­le Vaa­saan. Kor­tis­sa kir­jai­li­ja ke­hui uut­ta vies­tin­tä­muo­toa.

Suo­mi-ku­van luo­mis­ta

Va­lo­ku­vauk­sen ja pai­no­tek­nii­kan ke­hit­ty­mi­sen an­si­os­ta mark­ki­noil­le al­koi il­mes­tyä 1800-lu­vun lo­pul­la ku­va­pos­ti­kort­te­ja. Ai­heet esit­te­li­vät aluk­si mai­se­mia ja mai­nok­sia, jos­kus ne toi­mi­vat jopa pro­pa­gan­dan vä­li­nee­nä var­sin­kin so­ta­vuo­si­na. Pos­ti­kor­teil­la luo­tiin Suo­mi-ku­vaa­kin, kun nii­hin pää­tyi Da­niel Nyb­li­nin, Karl Emil Ståhl­ber­gin ja I. K. In­han eri puo­lil­ta isän­maa­tam­me ku­vaa­mia otok­sia. Mart­ta Wen­de­lin ja Ru­dolf Koi­vu puo­les­taan maa­la­si­vat pos­ti­kort­tei­hin tun­nel­mal­li­sia ko­din ja sa­tu­jen maa­il­maan si­joit­tu­via ai­hei­ta.

Pos­ti­kort­tien nou­su ja las­ku

Pyöräilyaiheinen kortti kertoo, kuinka hauskaa oli pyöräretkellä.

Ny­ky­päi­vän vi­su­aa­li­suu­teen tot­tu­nei­na em­me vält­tä­mät­tä osaa aja­tel­la, kuin­ka suu­ren muu­tok­sen ku­val­li­set pos­ti­kor­tit tuol­loin toi­vat. Kuva-ai­heet ja ylei­nen kir­joi­tus­tai­don pa­ra­ne­mi­nen sekä kir­jet­tä edul­li­sem­pi pos­ti­mak­su sii­vit­ti­vät pos­ti­kor­tit muo­ti-il­mi­ök­si. Kor­tin kul­ta-ai­ka osui 1800- ja 1900-lu­ku­jen vaih­tees­ta 1920-lu­vun al­kuun.

– Pos­ti­kort­ti mer­kit­si uu­tuut­ta sekä vi­su­aa­li­sen kult­tuu­rin il­mi­ö­nä et­tä kom­mu­ni­kaa­ti­o­vä­li­nee­nä. Pa­rii­sin maa­il­man­näyt­te­ly vuon­na 1889 en­nus­ti pos­ti­kort­ti­buu­mia. Sen si­jaan Pa­rii­sin maa­il­man­näyt­te­lys­sä vuon­na 1900 pos­ti­kort­tien suo­sio nä­kyi jo to­den te­ol­la, Pos­ti­mu­se­on vies­tin­tä­suun­nit­te­li­ja, pos­ti­kort­tien his­to­ri­aan pe­reh­ty­nyt tut­ki­ja Mir­ka Ylä-Mat­ti­la ker­too.

En­sim­mäi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen pos­ti­kort­tien suo­sio vä­he­ni, kun pai­no­ko­nei­ta oli tu­hou­tu­nut so­das­sa ja pa­pe­rin hin­ta kal­lis­tu­nut. Kiin­nos­tus­ta vä­hen­si myös kor­ke­al­la rie­hu­nut inf­laa­tio, joka nos­ti pos­ti­mak­su­ja. Pos­ti­kort­ti kui­ten­kin sel­vi­si 1920-lu­vun la­mas­ta, mut­ta sen mer­ki­tys tie­don­vä­lit­tä­jä­nä vä­he­ni, kun elo­ku­va­te­at­te­rei­den uu­tis­pät­kät, ra­dio ja va­lo­ku­vat sa­no­ma­leh­dis­sä yleis­tyi­vät. Pos­ti­kor­tis­ta tuli tun­tei­den tulk­ki ja vä­lit­tä­jä.

Avoi­mia vies­te­jä

Tut­ki­jan mu­kaan posti­kor­teis­sa lä­he­tet­tiin hy­vin­kin hen­ki­lö­koh­tai­sia vies­te­jä mu­kaan lu­kien rak­kau­den­tun­nuk­sia.

– Enim­mäk­seen pos­ti­kort­ti toi­mii kui­ten­kin me­ne­mi­sis­tä ja tu­le­mi­sis­ta ker­to­va­na vä­li­nee­nä. Kir­jees­sä vies­tit­tiin pi­dem­min ja tun­teik­kaam­min. Pos­ti­kor­tin avoi­muus eli se, et­tei vies­ti ol­lut sul­je­tus­sa kuo­res­sa, kum­mas­tut­ti ja pe­lot­ti aluk­si. Se saat­toi vä­hen­tää vies­tien hen­ki­lö­koh­tai­suut­ta en­nen kuin uu­teen vies­tin­tä­muo­toon to­tut­tiin.

Mah­toi­ko pos­ti­kor­teis­sa kul­kea vi­ha­pu­het­ta?

– Luul­ta­vas­ti, mut­ta mi­nul­le ei ole tul­lut sel­lais­ta kort­tia vas­taan. Toi­saal­ta kir­joi­tus­tyy­li oli en­nen so­vin­nai­nen. Ih­mi­set loi­vat kä­si­a­lal­la ja pu­he­tyy­lil­lä ku­vaa it­ses­tään. Var­si­nai­sia yli­lyön­te­jä vies­teis­sä tus­kin oli, toi­sin kuin so­me­maa­il­mas­sa ny­ky­ään. Pos­ti­kort­te­ja saa­tet­tiin lä­het­tää ano­nyy­mis­ti tai al­le­kir­joit­taa ky­sy­mys­mer­kil­lä tai ar­voi­tuk­sel­li­sel­la ky­sy­myk­sel­lä: Ar­vaa kuka?

Jut­tu on ly­hen­net­ty. Al­ku­pe­räi­nen teks­ti on jul­kais­tu An­tiik­ki & De­sig­nin nu­me­ros­sa 2/2021. Jut­tu pe­rus­tui Pos­ti­mu­se­on Par­hain ter­vei­sin – pos­ti­kort­ti 150 vuot­ta -näyt­te­lyyn vuon­na 2021.